Vanhat puuikkunat ovat laadukkaita ja kestävät hyvin huollettuina lähes ikuisesti – lue asiantuntijan vinkit kunnostuksen eri vaiheisiin

Jos vanhassa rakennuksessa on kunnostettavissa olevat vanhat ikkunat, ne on jo testattu ja hyviksi havaittu. Tavanomaiset vanhat puuikkunat ovat teknisesti ylivoimaisia, ja säännöllisellä kunnossapidolla niillä on käyttöikää loputtomasti. Ikkuna on myös tärkeä osa rakennuksen olemusta, ja se on rakenneosa, jota katsotaan läheltä. Vanhaan ikkunaan sisältyy puusepäntaitoa ja tarkkaan valittuja materiaaleja.

Vähemmällä työllä selvitään, kun ikkunoiden kuntoa seurataan parin vuoden välein. Usein talon eteläpuolella tarvitaan huoltoa aiemmin. Kunnostusmaalaus on paikallaan, kun maalipinta rupeaa vanhenemaan. Harjaa tai kaavi silloin pois vain helposti irtoava maali. Jos maali ehtii irtoilla ja kitti lohkeilla niin että puu on kastunut, tarvitaan maalin ja irtoavan kitin poisto ja uusintakittaus sekä -maalaus. Jos puu on päässyt haurastumaan, se vaatii paikkausta eli osien poistoa ja uusien liittämistä tilalle. Tarkista myös ulkopuolen puitelaudat ja ikkunan yläpuolella oleva lista, joka suojaa sateelta.

Maalinpoisto, maalaus ja kittauksen korjaus sopivat aloittelijallekin, kunhan perehtyy huolellisesti ohjeisiin. Lue Museoviraston korjauskortit Ikkunat ja Öljymaali. Hyviä ohjeita on myös Juulia Mikkolan ja Netta Böökin Ikkunakirjassa (Moreeni 2016). Jos kätevyyttä ja puusepäntaitoja riittää, puupaikkauksiakin voi tehdä itse.

Jos olet ensimmäistä kertaa ikkunoiden kanssa tekemisissä, ota asiantuntija arvioimaan, mitä on tehtävä. Valitse arvioija, joka ymmärtää vanhoja ikkunoita. Uusien ikkunoiden myyntiedustaja voi haluta nähdä, että vanhat ovat elinkaarensa päässä, vaikka ne olisivat edelleen kunnostettavissa. Huonossa kunnossa olevien ikkunoiden korjaus voi olla hyvä antaa ammattimaisen ikkunaentisöijän tehtäväksi.

Puitteen alareunan tippanokka on eniten sään armoilla oleva kohta. Sen pystyy usein vaihtamaan niin, ettei tarvitse vaihtaa koko alaosaa. Myös alanurkkien liitokset ovat alttiit vaurioille. Jos vaurio on noussut pystypuihin, voi olla paikallaan tehdä uusi yksittäinen puite mallin mukaan. Käytettävän puun tulee olla laadukasta oksatonta sydänpuumäntyä. Se on kalliimpaa kuin tavallinen puutavara, mutta toisaalta sitä tarvitaan vähän.

Jos karmia ei tarvitse korjata, tee puitteen kokoinen kappale ja kiinnitä siihen muovi tai levy lasin tilalle. Suojan voi myös kiinnittää ikkunan ulkopuolelle. Älä ota kaikkia ikkunoita irti kerralla, ettei ole liian monta suojattavaa.

Ikkunoiden kunnostuksessa on vaiheita, joita ei voi tehdä yhtä aikaa samassa tilassa: maalinpoistossa tulee pölyä ja roskaa, ja maalatessa ja kitatessa taas ei saa olla pölyä. Järjestä työtilaan paikka, jossa puitteen saa maalinpoiston ajaksi tukevasti paikalleen. Kesällä voi työskennellä ulkonakin, mutta sateensuoja tarvitaan. Rytmitä työ sillä tavoin, ettei ikkunoita ole kerralla liikaa, sillä pohjatyöt vievät oman aikansa.

Hanki useita erimallisia maalikaapimia, jolloin saat raaputettua ikkunan erilaisista kohdista maalin pois puuta rikkomatta. Jos ikkunoita on paljon, maalinpoisto helpottuu lämpöpuhaltimella. Hio lopuksi pinnat hiekkapaperilla. Varaa hengityssuojain pölyisiin työvaiheisiin. Pellavaöljymaalilla maalaamiseen sopii tukevaharjaksinen sivellin. Kitin poisto onnistuu varovasti puukolla, ja uusi pellavaöljykitti levitetään ja tasoitetaan kittilastalla. Ruuvimeisseliä voidaan tarvita helojen irrotukseen. Vanhat lasituslangat tai -naulat irrotetaan pihdeillä ja uudet lyödään kevyellä vasaralla niin, että lasin ja vasaran välissä on pahvi.

Puuikkunalle paras maali on pellavaöljymaali, jota maalataan tavallisesti kolme kerrosta. Maalattavan ikkunan on oltava aivan kuiva. Hierrä maali puuhun ohuina kerroksina ja anna kuivua hyvin. Ennen maalausta puun voi käsitellä raakapellavaöljyllä, tai vaihtoehtoisesti pohjamaalina voi käyttää sinkkivalkoista pellavaöljymaalia. Tarkista ohjeet valittuun työtapaan ja maalinvalmistajan ohjeet. Kittaus pellavaöljykitillä tehdään alusmaalin päälle, ettei kitin öljy imeydy puuhun. Maalaa kitin päälle pari milliä lasille asti.

Helat kestävät yleensä hyvin. Jos kiinnitysruuvin reikä on päässyt löystymään, siihen voi tehdä puupaikkauksen. Esimerkiksi vanhat rautaiset helat ovat usein maalattuja, ja ne kannattaa edelleen maalata pellavaöljymaalilla. Uudempia niklattuja heloja ei maalata. Alkuperäiset helat on hyvä säilyttää, mutta tarvittaessa vastaavia voi etsiä varaosapankeista, ja klassisia malleja saa uustuotantona.

Vanhojen lasien ehjänä säilyttämiseen kannattaa panostaa. Lasin luonne kertoo rakennuksen iästä. 1800-luvulla käytettiin puhallettua lasia, ja 1920–30-luvuilla yleistyi vedetty konelasi. Enää ikkunalasia ei valmisteta perinteisillä tekniikoilla, mutta sitä kannattaa etsiä varaosapankeista ja purkukohteista.

Vanha kaksinkertainen ikkuna on lämpötaloudellisesti hyvä, kun säätää että se on karmin aukossa oikealla paikalla ja tiivistää. Laita tiiviste koko sisäpuitteen ympäri, ja ulkopuitteessa jätä ylä- ja alareunaan pätkä tiivistämättä. Kun ilma kiertää vähän, lasi ei huurru, eli ikkunan väliin ei kerry kosteutta. Kumitiivisteet ovat helpoimpia käyttää. Ne pysyvät joustavana ja puristuvat hyvin paikalleen, jolloin ikkuna on ilmatiivis. Myös heloilla on tärkeä rooli siinä, että ikkunan saa tiiviisti kiinni.

Yleensä on hyvä käyttää sitä, mikä on. Mieti rauhassa, ylläpidä olemassaolevaa ja hyödynnä sen käyttöikä. Esimerkiksi alumiiniset ikkunat eivät ole korjattavissa loputtomasti, ja sitten on aika päättää, mitä tehdään seuraavaksi. Jos ikkunat ovat häiritsevästi ristiriidassa rakennuksen luonteen kanssa, ne usein vaihdetaan. Alkuperäisen tyylin palautus ei kuitenkaan koskaan palauta aitoa alkuperäisyyttä.