Kylän kuuluisan kukkatalon puutarha oli pusikoitunut pahasti – sitten sen pelasti puutarhanoviisi, joka ei aluksi ”erottanut persiljaa nokkosesta”

Valokuvissa pienen punaisen tuvan pihalla kasvoi nurmikkoa. Siinä oli kaikki, mitä Maikki Autio tiesi tehdessään kaupat uudesta kodistaan. Oli talvi, ja hän oli jo jonkin aikaa etsinyt itselleen sopivaa kotia. Maikki oli päätynyt uuden työn perässä Varsinais-Suomeen Laitilaan, jossa ei ollut koskaan aiemmin edes käynyt. Hänen entinen kotikaupunkinsa Lahti lakkautti vuonna 2015 kaiken kulttuurialan korkeakoulutuksen, ja niin musiikkipedagogina työskennelleen Maikinkin piti etsiä uusi työ. Se löytyi Laitilasta Vakka-Suomen musiikkiopistosta, jossa hän opettaa nykyään musiikin hahmottamisaineita eli esimerkiksi sävellystä.

– Aloin olla talon suhteen jo epätoivoinen, koska en halunnut liian isoa taloa, rumaa taloa tai rumaa asuinseutua. Täällä minulle tuli heti olo, että kyllä tästä talosta saa ihanan, hän muistelee.

Maikki ja Nekku-koira kurkkaavat tuvan ikkunasta. Sen alla on hyvin lämmin paikka, jossa kirsikkatomaatit viihtyvät.

Idyllisen Mudaisten kylän maalaismaisemissa sijaitsevan talon vanhimmat hirsiosat on rakennettu vuonna 1890. Tontti on melkein hehtaarin kokoinen. Maikki ei oikein itsekään osaa selittää, kuinka hän ikänsä kaupungissa asuneena uskalsi noin vain hypätä kunnostusta vaatineen vanhan talon omistajaksi. Puutarhanhoidon suhteen hän oli yhtä noviisi.

– Alussa en erottanut persiljaa nokkosesta. Koko piha oli pusikoitunut, joten ensimmäisenä kesänä minä vain raivasin. Etenin maalaisjärjellä, eli jos en halua vadelmia tähän, ne pitää kitkeä pois.

Puutarhassa kulkee mutkittelevia nurmipolkuja. Kirjavalehtisen vuohenputken kanssa kasvaa vuorenkilpiä. Niiden takana näkyy myskimalvoja ja raparperia.

Viime kesänä Maikki kasvatti seitsemää erilaista auringonkukkaa, mutta hän kyllästyi niiden tukemiseen niin, että tänä kesänä niiden tilalla on muuta.

Työ tuntui ensin toivottomalta. Välillä Maikki oli varma, että kasvit valloittivat yön aikana takaisin kaiken sen alan, jonka hän oli saanut päivän aikana siistittyä. Into kuitenkin kohosi nopeasti, kun pusikon keskeltä löytyi ruusupensas ja pian muitakin kasveja, jotka Maikki tunnisti pioneiksi, päivänliljoiksi ja muiksi vanhoiksi puutarhakasveiksi. Ne olivat säilyneet talon entisen omistajan ajoista ja sinnitelleet vuosikausia omillaan. Vuonna 1999 kuollut Linda Laine ehti asua talossa yli satavuotiaaksi asti. Hänen aikanaan puutarhan kerrottiin aina olleen täynnä kukkia. Maikki päätti, että seudulla tunnetun kukkatalon tarinan pitäisi saada jatkoa.

– Ajatukseni on, että puutarhan tehtävä on toivottaa ihminen tervetulleeksi, virkistää, inspiroida ja tuottaa iloa. Olen sitä mieltä, että mikään muu ei vaikuta ihmiseen niin kuin puutarha.

Niittyalueet on perustettu no dig -menetelmällä, eli maan päällä on pahvia ja kerros multaa, johon niittysiemenet on kylvetty. Maikki karsii pois pujot ja muut ei-toivotut lajit.

Päivänkakkarat alkoivat ilmestyä itsestään, kun Maikki antoi nurmikon kasvaa pitkäksi. Nyt ne saavat kasvaa rauhassa, jotta ne tekevät siemeniä tuleviksi vuosiksi.

Maikki on kylvänyt syyshohdekukat siemenistä. Ne vaativat talvehtiakseen läpäisevän multamaan.

Maikki alkoi opetella puutarhanhoitoa internetistä. Ensin hän liittyi Facebookin puutarharyhmiin, mutta niissä meno tuntui usein äityvän turhan sotaisaksi. YouTubesta löytyi englanninkielisiä videoita, joista Maikki poimi käyttöönsä esimerkiksi no dig -menetelmän. Se on hänestä helppo ja nopea keino perustaa uusia kukkapenkkejä suoraan maan päälle ilman raskasta kaivamista.

Rehevän rento puutarha soljuu talon ympärillä nurmipolkuja pitkin kuin mukaansa tempaava sävellys. Maikki kuitenkin harmittelee, ettei hänellä ole puutarhan kanssa samanlaista tajua kuin musiikkia tehdessä, jolloin lopputuloksen voisi visualisoida mielessään jo etukäteen. Tärkeintä hänestä on huolehtia, että näkymissä on sopivassa suhteessa röyhyä ja kontrastia.

Kutsuva sisääntulo on Maikille tärkeä. Alkuperäisillä paikoillaan olevat kivet ja kivipaadet luovat hänestä jyhkeydellään sopivaa kontrastia näkymään.

Kahdesta vanhasta omenapuusta toinen tekee kesäomenoita, toisen sato kypsyy myöhään.

Linda Laineen vanhat silmäterät ovat saaneet seurakseen uusia lajeja, kuten kirjavalehtistä vuohenputkea ja syyshohdekukkia. Uusin innostus ovat kukkaniityt, joilla päivänkakkarat ovat valtalaji. Ne liittävät puutarhan yhä enemmän osaksi ympäröivää luontoa. Niittyjen hoitoon perehtyessään Maikki on yllättynyt, kuinka paljon edellinen kesä vaikuttaa niiden ulkonäköön. Istutuksia aloitellessaan hänelle taas kävi nopeasti selväksi, että kolme taimea samaa laatua ei riitä suuressa puutarhassa mihinkään, parasta on ostaa kerralla 30 pottia. Nykyään Maikki tosin kasvattaa ison osan kasveista itse siemenistä.

– Siemenkasvatus on niin jännittävää. Epäonnistumiset taas kasvattavat kärsivällisyyttä. Onhan se suolainen hetki tajuta, että usein joutuu odottamaan vuoden, ennen kuin voi kokeilla samaa uudestaan.

Kun puutarhasta kaadettiin iso kuusi, Maikki päätti lahottaa kannon paikoilleen. Hän kokosi sen ympärille kesäkukkapenkin, jonka reunusti oljilla ja lampaanvillalla. Räsymattopenkin alla on kummuksi koottua ylimääräistä maa-ainesta.

Omenapuusta roikkuva pesukoneen rumpu toimii pimeinä vuodenaikoina lyhtynä.

Puutarhassa kasvoi vanhastaan ruskoliljoja, mutta paha talvi vei niistä suuren osan. Maikki on istuttanut liljoja lisää, kuten kuvan puuliljoja.

Maikilla on tapana kerätä luonnonkukista ja puutarhasta kimppuja kotiin, tapahtumiin ja tuliaisiksi.

Vuosien kuluessa Maikki on oppinut välttämään väkisin pusertamista, sillä siten lopputuloksesta tulee hänen mielestään aina jotensakin huono. Paljon helpommalla pääsee, kun silittää kasveja myötäkarvaan. Se tarkoittaa, että kun kasvupaikka on luonnostaan kasville mieluinen, se kukoistaa ilman sen kummempia kommervenkkejä. Toisaalta häntä on huvittanut huomata, että jotkut kasvit ovat ihan oikeita diivoja, niin kuin vanhaa perua oleva ruusu. Jos vähänkin sataa, se ei millään suostu kukkimaan.

Maikin suunnitelmissa on, että hänen Tipulaksi ristimästään paikasta tulee virkeä kulttuuritila, jossa olisi myös residenssitoimintaa. Vanha suuli toimii jo kesäisin konserttisalina.

– Tuntuu ihanalta ajatella, että jonakin päivänä joku tutkija tai taiteilija kertoisi teoksensa syntyneen juuri täällä.

Tipulassa järjestetään pitkin kesää tapahtumia, kuten Eino Leinon laulujen yhteislaulutilaisuus ja Red Nose Companyn teatteriesitys. Puutarha on silloin avoinna vierailijoille.