Merja sai puutarhakipinän Yhdysvalloissa ja toi rehevän jenkkityylin vanhan oululaishuvilan pihaan
Merja O’Rourke asui perheineen vuosia Yhdysvaltain länsirannikolla ja inspiroitui paikallisista puutarhoista. Samaa runsasta tyyliä hän halusi pihaansa myös Suomessa. Nyt Merja ja hänen puolisonsa Thomas asuvat vanhassa huvilassa Oulussa, ja pääroolissa sen puutarhassa ovat kuunliljat, joita Merja on vuosien mittaan kerännyt näyttävän kokoelman.
Seattlen kaupunki sijaitsee Washingtonin osavaltiossa Tyynenmeren rannikolla. Sen ilmasto on ympäri vuoden lauhkea ja kasvillisuus niin alati vehreä, että kaupunki on saanut siitä lempinimensä Emerald City – Smaragdikaupunki.
– Paikalliset puutarhat ovat upeita! Sieltä sain kipinän omaan puutarhaharrastukseeni ja tutustuin ensimmäistä kertaa esimerkiksi kuunliljoihin ja atsaleoihin. Ajatus rehevästä jenkkityylistä on yhä takaraivossani, Merja O’Rourke kertoo.
Hän asui Seattlessa perheineen vuosia. Kun O'Rourket sitten muuttivat 1990-luvun lopulla Ouluun, Merja alkoi rakentaa uuden kodin ympärille omaa versiotaan ihailemistaan puutarhoista.
– Minähän tein puutarhaa ja siirsin kasveja jo ennen kuin muutimme tänne. Kasvien paikan vaihtaminen ja yhdistelmien mallailu on minusta yhä älyttömän kivaa.
Merja ja Thomas O’Rourken kotitalo on vuonna 1911 valmistunut arkkitehti Oiva Kallion suunnittelema persoonallinen villa, joka rakennettiin alun perin oululaisen Åströmin teollisuussuvun kesähuvilaksi Oulujoen lähelle. Huvilaan kuuluneet pellot ja niityt on sittemmin lohkottu ja rakennettu viihtyisäksi asuinalueeksi.
Vanhimmat kasvit ovat peräisin ainakin 1930-luvulta.
Alkuperäisestä huvilapuutarhasta ei ole säilynyt tietoja, mutta 1930-luvulta talossa asuneen valokuvaaja Eino Jokisen otoksista Merja on tutkinut, että ainakin puutarhasta löytyneet narsissit, pionit, varjoliljat ja ritarinkannukset kukkivat puutarhassa jo tuolloin. Vanhat kasvit pääsivät taas päivänvaloon pusikoituneen pihan raivauksen myötä. Niille on löytynyt uudet kasvupaikat Merjan suunnittelemilta laajoilta ja kerroksellisilta istutusalueilta, joissa erilaisten perennojen kanssa kasvaa myös pensaita ja köynnöksiä.
Mikä: Merjan ja Thomasin puutarha Oulussa
Vyöhyke: V
Koko: 2 200 m²
Maa: Vanhaa puutarhamaata, pohjamaa hienojakoista silttiä eli hiesua.
Erityistä: Puutarhan ja talon välinen ikäero on lähemmäs sata vuotta, mutta ne sopivat kauniisti yhteen.
Instagram: @nordic.cottage.garden
Suojaisalla ja katveisella etupihalla on vehreää metsäpuutarhan tunnelmaa. Pääroolissa ovat Merjan lempikasvit kuunliljat, joista hän on vuosien mittaan kerännyt näyttävän kokoelman. Virallisten lajikkeiden seassa kasvaa myös omista siemenkylvöistä syntyneitä taimia.
– Jossakin vaiheessa tein kaikille kuunliljoilleni nimikyltit. Sitten koirat hoksasivat ne, ja niitä alkoi löytyä pureksittuina milloin mistäkin, joten enää en pysy perässä nimistä. Ei se haittaa, sillä tämä on yhtä lailla koiriemme puutarha. Yleensä ne osaavat mennä hienosti kasvien lomassa kulkevia polkuja pitkin.
Suurin osa puutarhasta levittäytyy talon taakse. Siellä on valoisampaa ja etupihaa enemmän kukkia, kuten jaloangervoja, tähtiputkia ja Thomasin nikkaroimia tukia pitkin nousevia kärhöjä.
– Ennen ajattelin, että kukkia pitää olla koko kesän ajan ja hankin tänne kaikenlaisia hörsylöitä. Nyt saattaisin pärjätä ihan hyvin ilman niitäkin, koska lehtiperennat ovat niin kauniita. Toisaalta olen viime vuosina löytänyt daaliat. Olin jopa vähän yllättynyt, kuinka ihanalta niiden muhkea kukinta-aika tuntuu.
Kukkien väreissä saa Merjan mielestä olla vaihtelua. Ainoastaan kirkkaat punaiset ja keltaiset tuntuvat vierailta. Pumpuliset vaaleat tarvitsevat vastapainokseen sopivasti syvempiä sävyjä. Vihreä väri on kuitenkin niin vahvasti voitolla, että näkymät säilyvät kauttaaltaan levollisina ja harmonisina.
– Olen fiilispuutarhuri ja innostun kauheasti kaikenlaisesta. Eklektinen kuvaakin ehkä parhaiten puutarhatyyliäni, sillä en ole minkään tietyn tyylin orja. Joskus kasviryhmästä saattaa tulla aika sekoboltsi, kun taimet vielä hakevat paikkaansa, mutta kuunliljat tuovat rauhaa.
Jos kasviryhmä vaikuttaa sekavalta, Merja istuttaa sinne lisää kuunliljoja.
Merjan mielestä heinäkuusta eteenpäin kasvien siirtämiselle on otollisimmat ajat, koska silloin hitaasti kasvunsa aloittavatkin perennalajit, kuten kuunliljat, näkee oikeassa koossaan. Keväällä tai alkukesällä kasvien lopullisia mittoja voi olla vielä vaikea hahmottaa. Esimerkiksi jalokuunlilja ’Empress Wu’ kasvaa loppukesään mennessä jättimäiseksi. Tavallisesti se on venynyt Merjan hoivissa ainakin metrin mittaiseksi, mutta kesällä 2024 se jäi paljon pienemmäksi. Edellistalvi oli Oulussa niin hankala, että Merja toteaa olevansa tyytyväinen, kun kasvi on ylipäätään yhä hengissä.
Maanhoidosta on tullut vuosi vuodelta tärkeämpää. Merja silppuaa ja hakettaa kaikki kasvijämät keväisin istutusalueiden katteeksi, kitkentäjätteet kiertävät kompostin kautta takaisin maahan. Maa on niin hyvää, että kasvit pärjäävät pitkälle kevyellä hevosenlantalisällä. Ainoastaan ruukkukasvit saavat alkukesällä varastolannoituksen. Ne ovat myös ainoita kasveja, joita Merja kastelee säännöllisesti.
– Pidän kaikista puutarhatöistä. Jos sää sallii, olen työn touhussa aamusta iltaan. Elokuussa innostus vähän lopahtaa, mutta sitten lähdemme puutarhakaverin kanssa kasvialeihin, ja taas mennään.
