Vanha kalastajatorppa on Annen ja Matin tunnelmallinen talvipesä – viimamakkarat ja vanhat viltit lämmittävät
Anne ja Matti eivät miettineet hetkeäkään, kun heille tuttu paikka tuli myyntiin. Annen isovanhempien torppa sai heistä uudet omistajat, jotka uusivat rakennuksen vanhaa vaalien.
Itsenäisyyspäivänä moni koristelee kodin sinivalkoisilla väreillä. Annen ja Matin mökillä alkaa silloin laskeutuminen jouluun, ja mökin valtaavat punavalkoiset värit.
Vanha hirsitorppa on omiaan tunnelmalliseen joulunajan viettoon – siitäkin huolimatta, että hitusen vilpoista siellä saattaa olla.
Talvisin ulko-oven edessä on Annen mummun vanha, paksu peite, joka estää vedon tulon sisään kylmältä kuistilta.
– Käytämme ikkunoiden edessä viimamakkaroita. Ne ovat makkaran muotoisia tyynyjä, jotka pitävät ikkunoista puhaltavan viiman loitolla, Anne hymyilee.
Muitakin vanhan ajan kikkoja on otettu torpassa käyttöön. Talvisin ulko-oven edessä on Annen mummun vanha, paksu peite, joka estää vedon tulon sisään kylmältä kuistilta.
Tunnelmalliselle mökille tullaan silti pakkasillakin, ja vain kovimmilla lukemilla jäädään kotiin. Peruslämpöä ylläpitävät kaksi ajastettavaa patteria, ja mökillä ollessa pidetään hellan alla tiiviisti tulta.
Vaikka taloa on remontoitu, vetoisuus ei ole mikään ihme, sillä alkuperäinen torppa on rakennettu vuonna 1895. Annen isovanhemmat Aina ja Kustaa ostivat sen 1920-luvulla kodiksi perheelleen. Pieneen mökkiin mahtuivat asumaan vanhemmat, kolme poikaa ja tytär.
– Isovanhempani olivat pienviljelijöitä, ja isoisäni myös kalasti enemmän kuin kotitarpeiksi. Äitini muisteli aina lapsuutensa jouluja: yltäkylläistä ei ollut mutta ruokaa riitti, Anne kertoo.
Hirsiseiniä ja kattoa peittivät pinkopahvit, ja harva lautalattiakin kaipasi kunnostusta.
Anne ja Matti päättivät ostaa paikan vuonna 2010 Annen enon perikunnalta. 1920-luvun jälkeen rakennukseen oli tehty niukasti uudistuksia. Annen isoisä oli aikoinaan remontoinut rakennuksen ja laajentanut sitä yhdellä kammarilla. Heikki-eno puolestaan käytti torppaa mökkinä mutta kuitenkin sähköisti sen 1980-luvulla.
– Hirsiseiniä ja kattoa peittivät pinkopahvit, ja harva lautalattiakin kaipasi kunnostusta. Tuvassa oli iso leivinuuni, joka päädyttiin purkamaan, Matti kertoo Annen entisen mummolan muutoksesta.
Leivinuunin tilalle asennettiin kevyttakka ja muitakin parannuksia toteutettiin. Lattia lisäeristettiin ja laudoitettiin uudelleen.
Anne kertoo, että lisäksi kammarista purettiin vanha pönttöuuni.
– Se sai uuden kodin kierrätyksen kautta. Maalausurakassa oli apuna naapuri, muutoin Matti on tehnyt kaiken itse, Anne kiittää.
Torpan sisustus on vanhaa kunnioittava. Suurin osa kalusteista on peritty molempien lapsuudenkodeista tai hankittu vuosien varrella. Annen tädin taidokkaasti tekemän seinävaatteen langat on kasvivärjätty ennen kankaaseen kirjomista.
– Rakastan esineiden ja asioiden tarinoita, Anne sanoo ja kertoo tehneensä mökille itse suuren osan tekstiileistä perintötekstiilien lisäksi.
– Matin äidin kirjomista pyyheliinoista teetimme pöytäliinan.
Matti lisää, että hänelle riittää lokoisa nojatuoli.
– Se on lempipaikkani tuvassa. Anne vastaa sisustuksesta ja minä niiden kaikkien uusien ideoiden toteutuksesta, kunhan ehdin, Matti nauraa.
Jouluaaton Anne ja Matti viettävät Nokialla poikansa perheen kanssa, mutta jouluillaksi he ajavat Kustaan kalastajatorpaksi ristimälleen mökille. Kiire jää kaupunkiin.
Pariskunnan mielestä joulussa parasta ovat hyvä ruoka ja hiljaisuus. Kalaruoat kuuluivat torpan joulupöytään silloin ennen, ja niin ne kuuluvat edelleenkin. Ennen kalat savusti Kustaa, nyt savustajana on Matti.
