Viimamakkara, siis mikä ihme? Neulojat innostuivat pötköistä, jotka pysäyttävät vedon – 3 tekijää esittelee veikeät luomuksensa
Tee itse
Viimamakkara, siis mikä ihme? Neulojat innostuivat pötköistä, jotka pysäyttävät vedon – 3 tekijää esittelee veikeät luomuksensa
Viimamakkara eli vetostoppari auttaa pitämään pirtin lämpimänä. Kolme neulojaa esittelee käytännöllisen luomuksensa.
Julkaistu 12.1.2023
Meillä kotona

Huovan tai maton virittäminen ulko-oven tai ikkunan eteen on monelle tuttu konsti vedon hillitsemiseen. Tänä talvena käsityöharrastajat ovat innostuneet astetta luovemmasta tavasta pitää kylmä loitolla – viimamakkaroista.

Käytännössä kyse on neule- tai kangaspötköstä, joka on täytetty vaikkapa vanhalla lakanalla, parittomilla sukilla, vanulla tai kissanhiekalla. Ideana on, että pötkö asetetaan oven- tai ikkunanraon eteen hillitsemään vetoa. Rakkaalla lapsella toki on monta nimeä: viimamakkaraa kutsutaan ainakin vetostoppariksi, viimastoppariksi, ovimatoksi, ovimakkaraksi ja ovityynyksi.

Somen perusteella erityisesti neulotut viimamakkarat ovat suosittuja. Ei mikään ihme: helposti syntyvä pötkylä on mitä mainioin projekti jämälankojen hyödyntämiseen! Mikään ei tietenkään estä tekemästä viimamakkaran ”kuorta” vaikka virkkaamalla tai kangaspuilla kutomalla.

Kolme neulojaa kertoo, millaista viimamakkaraa oli tehdä:

Ajankohtainen jämälankatyö

Sanna käytti vetostopparissaan sukista ylijääneitä lankoja, joten pötkö muistuttaa aiemmista neuletöistä.

Sanna Loponen sai idean viimamakkaraan Facebookin käsityöryhmästä. Hän täytti neulepötkön vanhalla lakanalla.

– Minulle oli kertynyt paljon jämälankoja, ja vetostoppari tuntui varsinkin tänä talvena erittäin sopivalta tavalta käyttää ne pois. Työ oli helppo tehdä ja mielenkiinto säilyi, kun sai tiheään vaihtaa uuden langan käyttöön.

Sannan mukaan noin 20 senttimetrin paksuinen vetostoppari on ajanut asiansa hyvin. Tavallisesti hänen ovensa alareunasta vetää hieman, mutta pötkön ansiosta viima on pysynyt ulkona.

Koira nimeltä Vilma

Epe keksi ”koiralleen” nimen Vilma viima-sanasta.

Epe Spets oli saanut kaveriltaan kasapäin lankoja ja tehnyt niistä jo esimerkiksi torkkupeiton ja sukkia, mutta jäljellä oli vielä pikkuisia keriä eri värejä. Viimamakkaroista kuultuaan hän päätti käyttää jämäkerät sellaiseen.

– Koska haluan hassutella, tein makkarasta koiran. Värkkäilin sitä hymyssä suin, ja minun teki mieli tehdä myös kaulapanta ja siitä talutushihna ovenripaan, Epe kertoo.

Neulekoira sai nimekseen Vilma.

– Sisälle sain hävitettyä yhden vanhan pussilakanan ja pyyhkeen. Päähän käytin tyynyn sisällystä.

Kolmen pöytäliinan pötkylä

Arja Heino täytti vetostopparinsa kolmella vanhalla pöytäliinalla.

– Viimamakkara oli tosi kiva tehdä. Kokeilemalla silmukkamäärää sain mieleiseni halkaisijan pötköön. Värejä en pitkään miettinyt, otin vain mitä jämälangoista sattui tulemaan.

7 kommenttia