”Kun täytin 70, halusin ilmoittaa: en juhli merkkipäivääni, olen ongella” – Ulla Tapaniselle jokainen ikä on ollut hyvä ikä
Näyttelijä Ulla Tapaninen kävelee päivisin viiden kilometrin lenkin ja tuhlaa rahaa silloin, kun on aihetta. Tässä jutussa näyttelijä kertoo, mitkä asiat tekevät elämästä parasta.
Paras paikka kotona
Vihreä laiskanlinna eli nojatuolini olohuoneen ikkunan vieressä. Ihastuin tuolin muotoon ja sävyyn Risto Räppääjä -elokuvan kuvauksissa ja lunastin sen. Tuolissa on mukava istua ja se sopii kotiimme, jossa on paljon vanhoja piironkeja, kirstuja ja kaappeja. Luen tuolissa kaunokirjallisuutta, elämäkertoja sekä dekkareita ja katselen keskikaupungille avautuvaa kerrostalomaisemaa. Olen kotihiiri, jota on kauhean hankala houkutella muualle kuin töihin. Viihdyn erittäin hyvin Helsingin Hietalahdessa vuonna 1926 rakennetussa kerrostalossa. Lähellä sijaitseva tori on kiva kesäisin.
Paras kotipuuha
Käsin tiskaaminen. Se on terapeuttista ja siinä näkee kättensä tuloksen. Meille ei edes mahtuisi tiskikonetta, mutta otan aina mieluusti tiskivastuun.
Paras hetki arjessa
Aamut, jolloin olen touhukkaimmillani. Heräilen 7–8 aikaan, ja aamupäiväni kestää kello yhteen. Luen sanomalehteä ja syön aamupalaa, joka on aina sama: ruisleipä päällisillä, jogurttia tai hedelmää, lasi vettä ja kahvia. Usein aamun jälkeen käyn kävelyllä. Pyrin kävelemään viisi kilometriä päivittäin. Tykkään kävellä kaupungissa ja rantoja pitkin. Minun ei tarvitse mennä Nuuksion kansallispuistoon vaan ihastelen samoja taloja vuodesta toiseen.
Paras oivallus
Tulee mitä tulee. Olen fatalisti, joka ajattelee, että jokainen päivä on erilainen ja tapahtuu mitä tapahtuu. En suorita elämää, ja 45-vuotinen freelancerin taivalkin on tuntunut kulkevan yhtä pötköä. En ole muuttunut. Olen tavallisen tylsä jurnuttaja, eikä minulla ole sen kummempia oivalluksia.
”En ole tuhlari eikä minun ole tarvinnut hirveästi venyttää penniä, mutta olen kyllä tarkka rahasta ja tiedän, mistä pidän.”
Paras ikä
Kaikki iät. Nuorena olin kuolematon ja hurja – kaikki oli avoinna taivasta myöten. Keski-ikä oli seesteisempi, ja sekin hyvä ikä. Täytin viime marraskuussa 70 vuotta, ja myös tässä iässä on hyvä olla. Ei tarvitse olla olevinaan ja tietävinään. Enää en ole juhlijatyyppi toisin kuin nuorena. Saatan käydä lasillisella jossain, mutta tarvitsen paljon omaa aikaa ja itsekseni olemista.
Paras säästövinkki
Tunne makusi. En ole tuhlari eikä minun ole tarvinnut hirveästi venyttää penniä, mutta olen kyllä tarkka rahasta ja tiedän, mistä pidän. En tuhlaa tuhlaamisen ilosta, vaan jos on aihetta. Jos joskus näen kivan vaatteen, ostan sen, jos todella haluan. Tuhlaan myös matkusteluun silloin tällöin. Olen hirveän laiska ja haluan matkustaessa päästä valmiiseen pöytään. Viimeksi matkustin Kreetalle ja Kuhmoon. Kun täytin 70, halusin ilmoittaa: en juhli merkkipäivääni, olen ongella.
Paras lapsuusmuisto
Muutimme Kainuunkorvesta vuonna 1963 Kuhmoon, koska isäni sai siirron Jämäksen Rajakomppaniaan. Muutimme sähköttömästä talosta rivitaloon, jossa oli sähköt ja kylpyamme, ja äiti laski ensi kerran minulle ja 9-vuotiaalle siskolleni veden ammeeseen. Minulle tulikin hirveä hätä, koska pelkäsin, että hukumme. Lopulta meillä oli tietenkin hyvät leikit.
Näyttelijä Ulla Tapaninen, 70, asuu puolisonsa kanssa Helsingissä ja viettää 50-vuotisjuhlavuottaan näyttelijänä. Nähdään syksyllä 2025 Elämä on juhla -elokuvassa sekä Ryhmäteatterissa Lava-ammuntaa VIII – After Eight -komiikkaa -monologissa.
