Lahonneet, pehmeät julkisivulaudat kannattaa uusia. Lautojen kunto selviää kokeilemalla, uppoaako puukko tai muu terävä työkalu puuhun. Jos koko seinä ei ole huonossa kunnossa, paikkaa vain vaurioitunut osa julkisivua tai lautaa. Huonoimmassa kunnossa on yleensä eteläseinän alaosa ja parhaassa pohjoisseinän yläosa. Korjaustarvetta voi syntyä myös hyönteisvaurioista.

Jos puu kastuu eikä pääse kuivumaan, syntyy vähitellen lahottajasienen aiheuttama vaurio. Ennen korjaamista on tärkeää selvittää, mistä vaurio johtuu. Syynä ovat tavallisesti virheelliset tai puutteelliset rakenteelliset ratkaisut tai huollon laiminlyönnit. Usein lahovaurion aiheuttaa liian tiivis maalipinta, virheellinen ikkunarakenne, väärin tehty perustus tai vuotava vesikouru tai syöksytorvi. Syy voi olla myös maanpinnan kohoaminen vuorilaudoituksen tasalle, liian lähellä seinää oleva kasvillisuus, lumi tai virheellisesti kiinnitetyt tikapuut.

Arvioi seinän kuntoa asiantuntijan kanssa. Vaurion laajuuden selvittämiseksi avaa laudoitusta varovasti, ensin mieluummin liian vähän kuin liikaa. Tarkista myös kantavat rakenteet lahojen kohtien alta. Jos julkisivulaudoitus on maalattu tiiviillä muovipitoisella maalilla, jossa näkyy halkeamia, on syytä selvittää laudoituksen kunto myös kiinteältä näyttävän maalipinnan alta.

Valokuvaa korjattava alue ennen osien irrotusta, niin muistat, millainen se oli. Kuvista on apua myös uusia osia teetettäessä. Varmista ennen purkua, että korjaus onnistuu kesäkauden aikana, ja suojaa tarvittaessa avatut rakenteet. Irrota laudat varovaisesti.

Jos koko julkisivulaudoitus joudutaan uusimaan, lisälämmöneristämisen sijaan kannattaa parantaa seinän tuulitiiviyttä. Tarkista sitä ennen olemassa olevien eristeiden kunto, ja jos esimerkiksi purueristeet ovat painuneet, lisää täytettä. Ulkolaudoituksen alle riittää tuulensuojapaperi, korkeintaan voi laittaa puukuitulevyn. Älä lisää lämmöneristystä ulkopuolelle, sillä seinän paksuuden kasvattaminen ulospäin muuttaa julkisivua ja sen osien mittasuhteita. Jos lisäeristys on tarpeen, asenna se sisäpuolelle.

Yksiaineksinen eli kokonaan puumateriaaleista koostuva seinä toimii rakennusfysikaalisesti ilman ilmarakoa, jos ulkoverhouksen pintakäsittelynä on perinteinen öljy- tai keittomaali. Lateksi- tai alkydiöljymaalilla maalatun laudan taakse tarvitaan ilmarako. Tuuletusraon lisääminen kylmentää rakennetta ja myös paksuntaa seinää samoin kuin ulkopuolinen lisäeristys.

Myös talvella kylmillään olevassa rakennuksessa yksiaineinen puurakenne on hyvä. Se sitoo ja luovuttaa kosteutta, mikä auttaa kestämään lämpötilan vaihteluita.

Uhrilaudoiksi sanotaan julkisivun lautoja, jotka ovat eniten kosteudelle alttiita ja uusitaan muita useammin. Niitä ovat esimerkiksi seinän helmalaudat ja ikkunan tippalaudat, joiden tehtävänä on johtaa vesi pois rakenteesta. Valitse uhrilautoihin laadukasta puuta, esimerkiksi männyn sydänpuuta, ja kiinnitä se niin, että se on vaihdettavissa. Nykyään uhrilaudat verhoillaan usein pellillä, mutta pellitkin täytyy pitää kunnossa eivätkä ne sovi ilmeeltään kaikkiin rakennuksiin.

Paksut laudat kestävät paremmin. Perinteisesti ulkoverhouslaudat ovat olleet 28–32 mm tai jopa enemmän, mutta nykyiset ovat usein ohuempia. Puu on yleensä hyvälaatuista mäntyä tai kuusta, ja uusi puu ulkokuivaa. Tilaa laudat hyvissä ajoin, sillä ulkona riittävästi kuivattua ei aina ole heti saatavilla. Jos teetät paneelia, varmista, onko sopivia teriä valmiina vai joutuuko ne teettämään. Myös valmiiksi pohjamaalattuja verhoilulautoja on myynnissä. Tarkista niiden maalityyppi, sillä ne ovat yleensä tarkoitettuja rakenteisiin, joissa tulisi olla ilmarako.

Kyllä, hyvin säilynyt vanha puu on usein parempaa kuin uusi. Paikkauksessa käytettävän puutavaran tulisi olla vanhaa vastaavaa myös pinnaltaan ja profiililtaan. Jos uusit kokonaan yhden julkisivun, irrota laudat varovasti niin, että saat niistä paikkausmateriaalia muille seinille. Tarkista vanhoja rakennusmateriaaleja kierrättävien liikkeiden tarjonta, jos tarvitset pienen määrän tietynlaista puutavaraa.

Pohjamaali ja ensimmäinen maalikerros on helpointa maalata, kun laudat ovat vielä maassa, jolloin seinällä maalattavaksi jää vain viimeinen kerros. Kun reunat maalaa lautojen ollessa erillään, puun eläessä tulee vähemmän näkyviin maalaamattomia kohtia.

Verhoilu tulee säilyttää alkuperäisenä ja rakennuksen tyylin mukaisena. Ensimmäiset ulkovuoraukset Suomessa tehtiin jo 1600-luvun lopulla sileänä pystylaudoituksena. Vaakalaudoitus yleistyi 1800-luvun alkupuolella empiren aikaan, ja vuosisadan lopun kertaustyylit toivat pysty- ja vaakalautojen yhdistelyn ja koristeelliset puulistat. Esimerkiksi rintamamiestaloissa näkee pysty- ja vaakapanelointia, minkä on mahdollistanut vuorilautojen alla oleva vinolaudoitus kiinnitysalustana.

Ilman lupaa voi yleensä tehdä ulkolaudoituksen korjauksia, joissa rakennuksen ilme ei muutu. Sen sijaan seinän värin, panelointitavan tai materiaalin muutokseen tarvitaan lupa. Tarkista asia oman kuntasi rakennusvalvonnasta. Jos rakennus on suojeltu, luvan yhteydessä tulee pyytää myös museoviranomaisen lausunto.

Perinteiset menetelmät on todettu rakenteellisesti toimiviksi, ja niistä on pitkäaikaisin kokemus. Yleensä ne ovat myös halvimpia ja helpoimpia. Restauroinnissa korjataan vain se, mikä on rikki, ja huolletaan vanhaa. Materiaalien ja rakenneosien kierrätys kuuluu olennaisesti perinteiseen rakentamiseen, ja niin myös hiilijalanjälki pysyy pienempänä. Katso ohjeita Museoviraston laatimista korjauskorteista, joihin kuuluu myös Ulkolaudoituksen korjaus -niminen kortti. Alueellisista vastuumuseoista voi kysyä neuvoja korjausrakentamiseen liittyvissä kysymyksissä.

Lisätietoa aiheesta: korjaustaito.fi/korjauskortit