Leivotko kuin äitisi? Minä teen niin, koska miksi vaihtaa hyvää
Uusia leivontareseptejä keksitään jatkuvasti, mutta silti leivon samoilla ohjeilla kuin äitini 1980-luvulla, kirjoittaa päätoimittaja Tytti Kontula.
Kun olin lapsi 1980-luvulla, äitini teki kiireistä työuraansa. Silti hänelle ei tullut mieleenkään, että pullat ja piirakat olisi ostettu kaupasta. Itse ne tehtiin! Äitini bravuurit olivat sen ajan moderneja leivonnaisia, jotka ovat kestäneet hyvin aikaa. Minä leivon niitä edelleen.
Äitini oli parikymppisenä kotiapulaisena Tukholmassa. Yksi tuliaisresepteistä oli mehevä toscakakku, jonka salaisuus oli taikinaan raastettu sitruksen kuori. Tukholman vaikutteita oli myös se, että äiti ei leiponut korvapuusteja vaan kieputti pullat paperivuokiin. Sitä ei tehnyt moni muu!
Pullia oli meillä aina pakastimessa, ja koululaisena suosikkivälipalani olikin ruusupulla jäisenä, kerros kerrokselta nautittuna. Mustikkapiirakan moderni versio oli tuolloin kermaviilipäällysteinen. Herkku oli suosittu kaveripiirissänikin, ja ystävät välillä kyselivät, milloin äiti taas leipoo piirakkaa.
Äiti leipoi sämpylät sämpyläjauhoseoksesta, joka onneksi on säilynyt samanlaisena tähän päivään asti.
Puolukka-murupiirakasta saan kiittää äidin työkaveria 1970-luvun verotoimistosta. ”Mairen piirakan” avulla monet puolukanvastustajat ovat kääntyneet marjan rakastajiksi. Salaisuus on runsaasti sokeroitu puolukkasurvos.
Yksi ihanimpia lapsuudenmuistojani on puolestaan se, kun viikonloppuaamuna sain herätä vastaleivottujen sämpylöiden tuoksuun. Äiti leipoi sämpylät sämpyläjauhoseoksesta, joka onneksi on säilynyt samanlaisena tähän päivään asti. Muita jauhosekoituksia en suostu edes harkitsemaan!
Myöhemmin olen toki itsekin löytänyt luottoleivonnaisia. Silti huomaan palaavani äidin bravuureihin aina uudestaan. Näiden vuosikymmeniä käytössä olleiden ohjeiden nerous piilee kohtuullisen vaivannäön ja superhyvän maun liitossa.
Tytti Kontula on Kotivinkin, Unelmien Talo&Kodin ja Ihana-lehden päätoimittaja.
