Ne tekevät meistä nalkuttavia puolisoita, ylikriittisiä vanhempia ja olemattomasta loukkaantuvia ystäviä. Ne synnyttävät tunnollisia perfektionisteja, pahimpaan varautuvia pessimistejä ja ikuisia uhrautujia.

Kaikkia näitä piirteitä ja niiden aiheuttamia ihmissuhdesotkuja voidaan selittää termillä nimeltä tunnelukko.

Suomalaisille se on tullut tutuksi viiden vuoden takaisesta kirjasta Tunne lukkosi, josta on kehittynyt kotimainen self help -suosikki. Kirjasta on otettu lähes kaksikymmentä painosta, ja kirjastossa teokseen on kahdensadan varauksen jono. Siihen liittyvä nettitesti on tehty yli 300 000 kertaa.

Mikä tunnelukoissa meitä oikein puhuttelee?

TUNNELUKOT ovat yksinkertainen tapa selittää sitä, miksi lapsuus määrittää niin paljon aikuisuuden ihmissuhteita.

Tunnelukot ovat käyttäytymismalleja, joiden avulla ihminen oppii selviämään lapsena. Lapsi oppii esimerkiksi varomaan helposti kimpaantuvaa äitiään tai miellyttämään kokeista kymppejä vaativaa isäänsä. Aikuisena samat mallit ovat haitallisia: ne saavat esimerkiksi pelkäämään auktoriteetteja tai pyrkimään täydellisyyteen. Teorian on kehitellyt alun perin amerikkalainen psykoterapeutti Jeffrey E. Young.

– Tunnelukko syntyy, kun lapsen tai nuoren tarpeet eivät tyydyty ja hänen pitää oppia keinot selviytyä tilanteesta, sanoo Tunne lukkosi -kirjan kirjoittaja, terapeutti Kimmo Takanen.

Haitalliset käyttäytymismallit syntyvät, kun lapsi ei saa kaipaamaansa huomiota, turvaa, rakkautta tai hyväksyntää.

Kuvaavaksi esimerkiksi sopii koti, jossa ajatellaan, ettei lasta pidä kehua. Koska lapsi kaipaa hyväksyntää, hän yrittää epätoivoisesti todistaa vaikkapa koulu- tai urheilusuorituksilla olevansa kehujen arvoinen. Myöhemmin hänestä saattaa kasvaa suorittaja, joka yrittää todistella lahjakkuuttaan hankkimalla tohtorin tutkinnon ja rakentamalla talon omin käsin.

– Jokaiselta löytyy jonkin verran tunnelukkoja, vaikka pitäisikin lapsuuttaan hyvänä. Niitä syntyy, kun tarpeet eivät tyydyty, ja kaikilla meillä on kokemusta vaille jäämisestä. Alistumisen tunnelukko on tästä hyvä esimerkki: lapsi joutuu aina alistumaan johonkin auktoriteettiin, Takanen kertoo.

Koska täydellisiä vanhempia ei ole, jokainen lapsi saa joskus osakseen turhautuneita tiuskaisuja. Takanen pitää nettisivuillaan tunnelukkotestiä, joka tilastoi käyttäjien tulokset. Testin tehneistä peräti 87 prosentilla on uhrautumisen, 82 prosentilla alistumisen ja 75 prosentilla vaativuuden tunnelukko. Seuraavaksi yleisimpiä haitallisia malleja ovat pessimistisyys, hyväksynnän haku ja emotionaalinen estyneisyys.

TUNNELUKOT OVAT OVELIA käyttäytymisen ohjaajia, sillä ne eivät toimi suoraviivaisesti. Ihminen saattaa reagoida ikäviin tunteisiin kolmella tavalla: alistumalla, välttelemällä tai hyökkäämällä. Jos ihminen alistuu, hän toimii tunnelukkonsa mukaisesti.

Ylikiltti esimerkiksi suostuu ylitöihin, vaikka on juuri päättänyt varata enemmän aikaa itselleen. Vältteleminen puolestaan tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että ihminen välttää tilanteita, joissa lukko saattaa laueta. Niinpä esimerkiksi hylkäämistä pelkäävä ei välttämättä anna itsensä rakastua. Lukkoa voi myös yrittää kompensoida toimimalla juuri päinvastoin. Entisestä miellyttäjästä saattaa kuoriutua tyyppi, joka vastustaa kaikkia sosiaalisia normeja.

Sen lisäksi, että lapsuuden opit saavat ihmisen toistamaan tiettyjä kaavoja, ne vaikuttavat myös ihmisen tapaan katsoa maailmaa. Hylkäämistä pelkäävä esimerkiksi näkee puolison työkaverin potentiaalisena kumppaninryöstäjänä. Siksi malleista voi tulla itseään toteuttavia ennusteita: jätetyksi tulemista pelkäävä saattaa lukea puolisonsa tekstiviestit, ja kyttääminen taas voi todella saada kumppanin lähtemään.

Tunnelukot vaikeuttavat erityisesti ihmissuhteita. Kaavojen hyvä puoli on se, että niitä vastaan voi taistella.

– Ensimmäinen ja hyvin keskeinen askel on tiedostaa omat tunnelukkonsa. Kun niistä muistuttaa itseään, niiden kanssa voi myös tehdä töitä, Takanen sanoo.

Tiedostaminen tekee ihmeitä, sillä se auttaa kyseenalaistamaan omia ajatuksia. Kun tajuaa oppineensa pahimpaan varautuvaksi pessimistiksi, saattaa oivaltaa, etteivät päässä kaikuvat katastrofiajatukset ole totta. Jo se vähentää pakkomielteisten ajatusten valtaa.

Lisäksi tiedostaminen auttaa muuttamaan käyttäytymistä. Kun uhrautuja tajuaa suostuneensa muuttoavuksi tunnelukkonsa sanelemana, hän voi päättää tarttua puhelimeen ja ilmoittaa, että on sittenkin liian väsynyt tullakseen paikalle.

– Näistä asioista puhuminen on hyödyllistä etenkin parisuhteessa. Riidan jälkeen voi esimerkiksi puhua kumppanin kanssa siitä, että itsessä aktivoitui tällainen tunnelukko, jolloin kumppani ymmärtää reaktiota paremmin.

PELKKÄ TIEDOSTAMINEN ei vielä nujerra tunnelukkoa. Esimerkiksi perfektionismista ei pääse eroon päättämällä, että vähempikin riittää. Täydellisyyden tavoittelija voi kyllä tietoisesti tehdä työnsä puoliteholla, mutta se ei poista puolihuolimattomasti tehdyn työn aiheuttamaa ikävää tunnetta. Jotta lukot heikkenevät, niiden eteen pitää päättää tehdä töitä.

Koska tunnelukot ovat lapsen käyttäytymismalleja, terapian ratkaisu lukkoihin on vastuullisen aikuisuuden kehittäminen. Se tarkoittaa sitä, että ihminen opettelee itserauhoittamaan sisällään asuvan hätääntyneen viisivuotiaan, joka pelkää esimerkiksi yksinjäämistä tai arvostelua.

Siksi ihmisen kannattaa opetella tunnistamaan päässään kaikuvat äänet. Ajatukset ovat usein vuoropuhelua, jossa vaihtelevat omien vanhempien ja sisäisen lapsen äänet. Vaativuuteen taipuvaisen ihmisen päässä saattaa esimerkiksi kaikua isän ääni, joka käskee tiskaamaan tiskit heti. Lapsen ääni puolestaan ilmoittaa, että häntä väsyttää. Ihminen voi itse päättää ryhtyä vastuulliseksi aikuiseksi, joka pyytää vaativaa isää olemaan hiljaa ja lupaa lapselle, että joskus on ihan ok olla väsynyt.

Kun ihminen näkee ajatuksensa sisäisenä vuoropuheluna, hän oivaltaa, ettei ajatuksiin ole pakko reagoida suin päin. Ihminen oppii myös sietämään sisäisen ristiriidan aiheuttamaa epämiellyttävää tunnetta ja tajuaa, ettei sille välttämättä tarvitse tehdä mitään.

Takanen suosittelee aikuisuuden kehittämiseksi erilaisia harjoituksia. Itselleen voi esimerkiksi kirjoittaa kirjeitä sisäisen lapsensa, vanhempiensa ja vastuullisen aikuisen näkökulmasta. Itselleen voi laatia myös muistutuslappuja, jotka auttavat toimimaan järkevästi, kun lapsuudesta tuttu tunne iskee. Vähitellen ihminen alkaa luottaa itseensä vastuullisena aikuisena, joka tietää, että joskus pelottaa tai ahdistaa ja se kuuluu elämään.

– Lukoista ei pääse kokonaan eroon, eikä tarvitsekaan. Jo se helpottaa, että tunnereaktio pienenee. Silloin ihminen osaa olla itselleen armollinen, eivätkä lukot enää ohjaa niin vahvasti elämää, Kimmo Takanen sanoo.

KYLLÄ, SINUNKIN lapsillasi on tunnelukkoja. Ne kuuluvat elämään, eikä niiden syntymistä voi estää. Siihen sen sijaan voi vaikuttaa, kuinka vahvoja jälkiä lapsiinsa jättää. Tärkeintä on opetella tiedostamaan, miten vanhempana käyttäytyy ja miksi. Kimmo Takasen mukaan vanhemmat siirtävät lapsille usein omia lapsuustraumojaan.

– Jos fyysinen läheisyys on vanhemmalle vaikeaa, hän saattaa kompensoida sitä esimerkiksi kehumalla lasta suorituksista. Silloin lapsen tarpeet eivät kuitenkaan tyydyty tasapuolisesti.

Toisinaan vanhemmat aiheuttavat lapsilleen juuri päinvastaisia lukkoja. Turvattomissa oloissa kasvanut voi esimerkiksi haluta lapselleen turvallisen kodin, jolloin hänestä tulee teinin leivät voiteleva ylihuolehtija.

– Jos keskittyy vain siihen, mitä ei olisi itse halunnut lapsena, muita tärkeitä asioita saattaa jäädä huomaamatta.

Jotta välttää kasvattajana ääripäät, tärkeintä on tiedostaa, kyseenalaistaa ja lopulta muuttaa omaa käyttäytymistään. Kun ymmärtää, että itse tavoittelee täydellisyyttä oman äidin ääni päässään, lakkaa vaatimasta lapseltaan kohtuuttomia.

ALISTUMINEN

Olet tyypillinen kiltti tyttö, joka suostuu kaikkeen eikä uskalla suuttua.

EMOTIONAALINEN ESTYNEISYYS

Olet pidättyvä tyyppi, joka hallitsee vihansa, surunsa ja ilonsa.

EPÄONNISTUMINEN

Olet alisuoriutuja, joka ajattelee jo valmiiksi, että pieleen menee kuitenkin.

HYLKÄÄMINEN

Jätetyksi tulemisen pelko saa sinut takertumaan tai käyttäytymään mustasukkaisesti.

HYVÄKSYNNÄN HAKU

Haluat, että kaikki pitävät sinusta, ja näet paljon vaivaa näyttääksesi hyvältä muiden silmissä.

KALTOIN KOHTELU

Et uskalla luottaa muihin ihmisiin, sillä pelkäät, että sinua satutetaan.

KIETOUTUMINEN

Olet niin riippuvainen jostakusta läheisestäsi, ettet enää tiedä, mitä itse haluat.

OIKEUTUS

Asioiden pitää mennä juuri niin kuin sinä haluat, etkä epäröi sanoa sitä ääneen.

PESSIMISTISYYS

Olet perinteinen ”pessimisti ei pety” -koulukunnan edustaja. Mielestäsi tosin olet vain realisti, sillä elämässä nyt vain usein käy huonosti.

RANKAISEVUUS

Et salli itsellesi virheitä. Jos mokaat, kierit itsesyytöksissä.

RIIPPUVUUS

Et usko kykyihisi ja tarvitset jatkuvasti muiden apua ja neuvoja.

RIITTÄMÄTÖN ITSEKONTROLLI

Olet ”heti mulle kaikki tänne” -ihmistyyppiä. Teet asioita hetken mielijohteesta piittaamatta seurauksista.

SUOJATTOMUUS

Uskot siihen, että koska tahansa voi sattua jotakin kamalaa.

TUNNEVAJE

Janoat rakkautta mutta sinusta tuntuu, ettei kukaan välitä sinusta koskaan tarpeeksi.

UHRAUTUMINEN

Olet empaattinen ihminen, joka uupuu pannessaan muiden tarpeet omiensa edelle.

ULKOPUOLISUUS

Tunnet itsesi etenkin uudessa seurassa ulkopuoliseksi. Välttelet sosiaalisia tilanteita, koska ne tekevät olosi epämukavaksi.

VAATIVUUS

Olet perfektionisti, joka loistaa töissä ja jonka vapaa-aika täyttyy to do -listoista.

VAJAVUUS

Et ymmärrä, miksi kukaan rakastuisi sinuun, koska sinussa ei ole mitään erityistä.