Susannen puutarhaa koristavat purppuralehtiset kasvit ja ruosteiset esineet – nurmikko on saanut väistyä istutusten tieltä

Susanne Hedlundin kotitalon edessä on pitkä rivi pukkijalkaisia myyntipöytiä täynnä erikokoisia taimiruukkuja. Rönsytiarellat, seppelvarvut ja kaikki muutkin kasvinalut ovat peräisin hänen omasta puutarhastaan.

– Pidän koko kesän ajan myyntipöytää. Kasvejani ostavat niin naapurit kuin ohikulkijatkin, Susanne kertoo.

Ylimääräisiä taimia kertyy jatkuvasti lisää, sillä Susannen puutarha on hyvin hoidettu ja melko pieni, noin 900 neliötä. Alussa puutarha-alaa oli vielä paljon vähemmän kuin nyt. Kun Susanne ja hänen miehensä Håkan muuttivat tänne vuonna 2006, mäntymetsä ulottui lähes taloon asti. Pian perhe kasvoi kahdella lapsella. Ellenin ja Alexin tultua kouluikään Susanne innostui yhä enemmän puutarhanhoidosta.

Puutarhan tieltä piti ensin kaataa puita, jotta istutuksille tuli tarpeeksi tilaa ja kasvit saisivat riittävästi aurinkoa. Valo vaikuttaa suotuisasti myös Susannen suosikkikasvien eli punalehtisten lajikkeiden väritykseen. Liian varjossa niiden lehdet voivat muuttua samean vihertäviksi.

– Punalehtiset kasvit nousevat kauniisti esiin, sillä vastavärinä ne ovat hyvä kontrasti muulle vihreydelle. Yksi parhaista punalehtisistä on purppuraomenapuu ’Svarta Rudolf’, joka säilyttää tummanpunaisen lehtivärinsä koko kesän ajan.

Siron, alkujaan kanadalaisen koristeomenapuun kukinta kesän alussa on erikoisen purppuranpunainen. Lajike tunnetaan Suomessa nimellä ’Musta Rudolf’. Sen kasvuvyöhykkeiksi ilmoitetaan meillä I–II, mutta Susannen pikkupuulla on mennyt mukavasti jo vuosia täällä Uumajan taajamassa Täfteåssa. Se sijaitsee Ruotsin puolella Merenkurkkua. Suomen rannikko samalla korkeudella on kasvuvyöhykettä IV.

Näkymät ja kasvillisuus koristeomenapuun ympärillä ovat muuttuneet ja nurmikko kutistunut olemattomaksi sitä mukaa kun Susannen puutarhaharrastus on kehittynyt ja syventynyt. Pyöreillä luonnonkivillä reunustettujen perinteisten perennaryhmien tilalle on tullut laajoja, kauniisti kaartuvia istutusalueita, joissa kasvaa harkittuja yhdistelmiä pikkupuita, pensaita ja perennoja. Metsänrajaa kohti kasvillisuus muuttuu luontevasti korkeammaksi ja luonnonläheisemmäksi.

Hillitty värimaailma on sekoitus erilaisia vihreitä, punaisia ja valkokirjavia lehtiä. Kukkia on maltillisesti, sillä erilaiset lehdet ovat Susannelle niitä tärkeämpiä. Tilanne tosin muuttuu loppukesällä, kun suuriin ruukkuihin istutetut daaliat puhkeavat kukkaan.

– Muuten suosin valkoisia ja roosan värisiä kukkia, mutta daalioissa pidän myös korallista ja muista murretuista väreistä. Keltaiset kukat nousevat minusta puutarhassa aina jotenkin liikaa esille kokonaisuudesta, joten olen lopulta päätynyt kaivamaan kaikki ne pois.

Susannea viehättävät eniten kasvit, jotka kukoistavat vuodesta toiseen ilman sen kummempia metkuja. Esimerkiksi japaninvaahteroiden siro ja eksoottinen ulkonäkö olisi kyllä kovasti hänen mieleensä, mutta kasvatuskokeilut niin ruukkuviljelyssä kuin maahan istutettuinakin ovat tarjonneet vain pettymyksiä. Jos taimet kitkuttelevatkin talven yli, kylmyys ja pakkanen ovat vaurioittaneet niitä niin pahoin, että ne ovat käyneet vuosi vuodelta pienemmiksi ja surkeamman näköisiksi.

Luotettavimpia taimihankintapaikkoja hänestä ovat paikalliset puutarhamyymälät, puutarhayhdistyksen taimivaihdot ja kirpputorit. Niissä myynnissä olevat kasvit kun pärjäävät todennäköisesti parhaiten juuri näissä olosuhteissa. Sama myyntivaltti on Susannen omallakin taimitorilla.

Lempiperenna, limetinvihreälehtinen rönsytiarella leviää nopeasti peittämään maata. Kasvin vanha nimi pitsimyssy kuvastaa hyvin sen kevyttä ja puhtaanvalkoista kukintaa. Susannen mielestä pensaista yhtä vaivattomia ja omaa silmää miellyttäviä ovat punalehtiset purppuraheisiangervot. Parimetriseksi kasvavan tutun ’Diabolo’-lajikkeen lisäksi niistä on nykyään tarjolla monia muitakin lajikkeita, joiden kasvutapa on kompaktimpi. Omenapuissa ja pihlajissa on Susannesta eniten vaihtoehtoja pieneen tilaan sopiviksi kestäviksi pihapuiksi.

– Meillä on raparperia, jotta lapset saavat tehdä keväällä raparperipiirakkaa, mutta kaikki muut ovat minulle puhtaasti koristekasveja.

Rakenteet ovat modernin mustia, ja niin on valtaosa koristeistakin. Niissä näkyy Susannen ihailema itämainen vähäeleisyys ja selkeys. Kasvien keskellä polveilee täydellisen tasaisiksi ja rikkaruohottomiksi viimeisteltyjä polkuja harmaasta singelistä.

Kaikesta näkee, että Susanne viettää puutarhassa paljon aikaa. Se antaa hänelle myös henkisesti tärkeää vastapainoa kroonisille kivuille, joiden vuoksi hän on joutunut jo nuorena jäämään pois työelämästä.

– Kun olen kotona, olen yleensä puutarhassa. Kaikesta huolimatta tunnen itseni täällä aina onnelliseksi ja levolliseksi.

Vieraat ovat tervetulleita Susanne Hedlundin puutarhaan sopimalla käynnistä etukäteen Susannen Instagram-tilin kautta: @lyckanstradgarditaftea.