Japanilaisen puutarhan lumoissa! Torstin puutarha on ruska-aikaan kuin postikortista – ”Odotan syksyä jo kesällä”

Syysaamuna Torsti Kylämaan karkkilalaispuutarhan tunnelma on kuin japanilaisesta haiku-runosta. Ilma on kirpeää ja kosteaa, taivasta peittää hento sumuverho.

Shishi-odoshin ontto kolahdus kuuluu puolen minuutin välein. Perinteisen japanilaisen vesikeinun ylössuin aseteltuun, toisesta päästään umpinaiseen bambuputkeen virtaa vettä tasaisesti ylhäällä olevasta kourusta. Kun putki lopulta täyttyy vedestä, sen painopiste muuttuu niin, että avoin pää painuu alas ja vesi solisee pieneen puutarhalampeen. Veden valuttua tyhjiin putki keikahtaa taas alkuperäiseen asentoonsa. Samalla putken umpipää kalahtaa tarkoituksella sen alle aseteltuun kiveen.

– Alun perin shishi-odoshin tehtävä oli karkottaa puutarhasta peuroja ja villisikoja, mutta se kertoo myös ajan kulusta. Minulle sen kumea, tasainen kalahtelu on meditatiivinen. Aloin aikoinaan rakentaa puutarhaani japanilaistyyliseksi juuri siksi, että japanilaispuutarhat tuntuivat minusta niin terapeuttisilta ja rauhoittavilta, Torsti kertoo.

Sumuverhon raoista pilkahteleva aurinko nostaa esiin puutarhan puiden, pensaiden ja perennojen leiskuvia syysvärejä – kirkasta keltaista ja kirkuvan punaista, syvää viininpunaista sekä pronssin ja messingin tummaa hehkua.

– Puutarhaa perustaessani en ajatellut lehtivärejä, vaan yritin vain hankkia mahdollisimman paljon aitoja japanilaisen puutarhan lajeja, kuten hokkaidon- ja japaninvaahteroita, neidonhiuspuuta, japaninsiipipähkinää ja ­mantšurianjalopähkinää, rusokirsikkaa, bambuja ja katsuraa. Vasta myöhemmin tajusin, että ne kaikki saavat poikkeuksellisen hienon syysasun.

Monet japanilaisen puutarhan tunnuslajit, kuten japaninvaahterat, ovat Suomen oloissa niin arkoja, että Torsti kasvattaa ne suosiolla ruukussa. Syksyllä hän odottaa, että vaahterat ovat pudottaneet lehtensä ja nostaa ne sitten viileään varastoon.

Nykyään Torsti tunnustaa odottavansa syksyä jo kesällä. Hän pitää sen haikeudesta ja siitä tietystä surumielisyydestä, kun kasvukausi vääjäämättä päättyy.

Kesän taittumisessa talveksi on vahvaa symboliikkaa koko elämälle. Yksi aikakausi päättyy ja toinen alkaa. Se kutsuu mietiskelyyn ja meditointiin. Siihen kannustaa myös ympäristön hiljeneminen, kun linnut tekevät lähtöä etelään ja naapuruston pihaleikit, trimmerit ja ruohonleikkurit vaimenevat.

Ensimmäisten yöpakkasten jälkeen Torsti korjaa pois puutarhan vesiaiheiden pumput. Sen jälkeen puutarhaan laskeutuu entistäkin rikkumattomampi hiljaisuus.

Suurin syy Torstin syysrakkauteen ovat kuitenkin värit. Syyskuun kuluessa pääväritykseltään vihreä puutarha muuttuu ennennäkemättömän värikkääksi. Kasvit valmistautuvat talveen ilmojen viilentyessä ja päivien lyhentyessä. Ne varastoivat lehdissään olevan lehtivihreän runkoon, jolloin lehdissä olevat muut värit tulevat näkyville.

Kostea ja kylmenevä syyssää raikastaa myös puutarhan ikivihreiden sammalpintojen ja pallomaisiksi leikattujen kuusten ja mäntyjen värit mehevän vihreiksi.

Parhaimmillaan puutarha on Torstista sadesäällä. Kostuneiden lehtien värit hehkuvat silloin kiiltävinä kuin vastalakattuina. Kastuneet kivipinnat nousevat uudella tavalla näkyville, kun niiden kaikki syyt ja sävyerot erottuvat tavallista selkeämmin.

Sade nostaa esiin myös puutarhan tuoksut. Sammal ja havupuut tuoksuvat mehevän metsäisiltä. Torsti istuu katselemassa ja tuoksuttelemassa maisemaa terassillaan tai pienellä katoksella varustetulla penkillä katsuran vieressä. Soman pikkupuun ympärillä leijuu syksyllä makeita hattaran ja piparkakun aromeja.

– Tämä aika on täynnä nopeita käänteitä. Maisema muuttuu koko ajan pelkistetymmäksi ja alastomammaksi. Kun yöpakkaset alkavat, yhden vuorokaudenkin aikana voi tapahtua paljon. Värit syttyvät ja sammuvat aika hurjaa vauhtia. Jonakin kylmänä aamuna japaninvaahteroiden lehdet ovat kuin sokerihuurrettuja, sitten ne sulavat ja putoavat saman tien maahan. Toisaalta nautin siitä, kuinka näkymät vaihtelevat, kun joku kasvi pudottaa lehtensä ja sen takaa paljastuu jotakin uutta.