Tornionlaakson puutarhassa on kokeiltu yli 50 vuotta, mitkä kasvit oikeasti selviävät Lapissa – ”Tulin jatkamaan tätä äidinmaidossa saatua hulluutta”, sanoo yrittäjä Silja Kroschel
Tornionlaakson puutarhaa pyörittää jo toisessa polvessa suomalais-saksalais-argentiinalainen Kroschelien perhe. Taimisto luottaa kestäviin, pohjoista kantaa oleviin lajeihin sekä ekologisiin kasvatusmenetelmiin: kasvualustana käytetään turpeen sijaan kompostia, lannoitukseen kanankakkaa ja tuholaisista huolehtivat enimmäkseen linnut.
Kun astuu sisään suureen kasvihuoneeseen, tuntuu kuin siirtyisi elokuvaan. On vaikea uskoa, että ollaan Lapissa tai edes Suomessa.
Ensimmäisenä vastaan tulee kiiltävälehtinen, kattoon yltävä hedelmäpuu. Venäläinen ’Olga’-päärynä.
– Äiti ja isä istuttivat sen 25 vuotta sitten, kertoo Tornionlaakson Puutarha & Unelmien yrittäjä Silja Kroschel.
– Hedelmät ovat kypsänä hailakan keltaisia ja maistuvat parkkisen karvailta. Olemme kokeilleet tehdä niistä siideriä, piirakkaa, hilloa ja vaikka mitä, mutta ei niistä ole tullut hyviä. Ampiaiset sen sijaan syövät hedelmät hyvällä halulla.
Edempänä kukkii päivänliljoja, kuunliljoja ja jaloangervoja. Mutta suurimman vaikutuksen tekevät lehtien vaihtelevat värit, muodot ja koot sekä kasvutapojen vaihtelevuus. Taimipottien seassa on saviruukuissa täysikasvuisia näytekasveja. Kaikki on romanttisen patinoitunutta.
– Tämä muovihuone on jumalattoman vanha, jostain 1990-luvun alusta. Eikä täällä ole lämmitystä.
Muovihuone on jumalattoman vanha, jostain 1990-luvun alusta.
Siljan vanhemmat Pirjo Lindholm-Kroschel ja Axel Kroschel perustivat taimiston 1983. Paikka on Kourilehdon kylässä, 17 kilometriä Torniosta pohjoiseen. Siljan äiti on kotoisin täältä. Nuorena tyttönä hän lähti opiskelemaan puutarha-alaa ja muutti koulun jälkeen Saksaan töihin. Siellä hän rakastui Axel-nimiseen nuoreen puutarhuriin.
Oma puutarha perustettiin kuitenkin tänne Lappiin. Ja sen juuret olivat paikallisessa perinteessä: pariskunta kiersi lähikyliä pyytämässä kukkapenkeistä pistokkaita. Niiltä ajoilta valikoimassa on yhä paljon pohjoisia kantoja.
Toisaalta he kokeilivat kaikkea mahdollista ja testasivat, mitkä kasvit oikeasti selviävät Lapissa. Yllättävän moni selvisi.
Kukaan ei oikein tiedä, montako lajia ja lajiketta on nykyään myynnissä – joskus laskennassa on päästy noin tuhanteen. Perennat ovat kokonaan omaa tuotantoa. Pensaistakin suurin osa lisätään itse, mutta omenapuut ostetaan muualta.
Tärkeimpiä kasviryhmiä ovat päivänliljat, kuunliljat, luppiot ja pionit. Ja sitten on vielä venäjänruusut.
Niiden juuret yltävät 1990-luvulle, jolloin Kirovski oli Tornion ystävyyskaupunki. Kaupunginpuutarhuri Raimo Lindqvist toi sen kasvitieteellisestä puutarhasta tuliaisena ruusuja. Niiden jälkeläisiä on myynnissä kymmenkunta lajiketta.
– Ne ovat hullun kestäviä! Kukinta on kesäkuussa, mutta pitkin loppukesää puhkeaa vielä yksittäisiä säälikukkia. Lajikkeesta riippuen pensaat tulevat 0,5–1,8 metrin korkuisiksi.
Valitettavasti ruusut eivät ole nyt muodissa.
– Piikkien pelätään satuttavan lapsia ja lemmikkejä, Silja kertoo.
Erilaisia kuunliljoja on tarjolla nelisenkymmentä lajiketta. Pienimmät, kuten ’Snow Flakes’, ovat vain 20 cm korkeita. Sinilehtinen ’Bressingham Blue’ taas rehottaa metrisenä. Lapissakin kuunliljat kehittyvät reheviksi, mutta se vaatii aikaa ja kasvurauhaa.
– Ne nousevat täällä kesäkuun alussa, mutta elonmerkkejä voi joskus joutua odottamaan juhannukseen saakka. Siksi niille kannattaa istuttaa aikaisin herääviä kaverikasveja.
Sipulikukat ovat tietysti hyviä, mutta kavereita löytyy perennoistakin.
– Maahumala ja rönsyansikka sietävät varjoa ja kukkivat aikaisin. Jumaltenkukka on loistava pari, sillä se kuihtuu kokonaan heinäkuun lopulla. Pienilehtiset luppiot taas tuovat kontrastia suuriin lehtiin, esimerkiksi kirjavalehtinen ’Little Angel’.
Kasvien taitava yhdistely on todella Siljan erityisosaamista!
Nykyään Lapissa on enää kaksi oikeaa puutarhaa: Tornionlaakson puutarha ja Rissasen puutarha Sodankylässä.
– Suurimpia ongelmia alalla on, ettei nuorta työvoimaa saa mistään. Meillä on vain yksi työntekijä, puolalainen rouva, joka ajaa talvella huskyja. Kesätöitä on meiltä kyselty viimeksi vuonna 2000. Sama ongelma on koko Suomessa, Silja huokaa.
Pirjo ja Axel käyvät onneksi töissä vielä eläkeläisinä. Kitkeminen on Pirjon lempipuuhaa. Eikä siinä ole mitään ihmeellistä, sillä Saksassa puutarhoilla käy kuulemma vapaaehtoisia kitkijöitä.
– Silja taas on tehty myyntityöhön, heittää Pirjo väliin.
Kuten Lapissa joka alalla myös Tornionlaakson Puutarha kerää asiakkaansa laajalta alueelta, Etelä-Lapista, Pohjois-Pohjanmaalta ja Ruotsistakin.
– Tänäänkin oli iso porukka Kalixista ja Uumajasta.
Nettimyyntiä ei ole, sillä aika ei riitä lähetysten tekoon.
Vaikka ajat ovat muuttuneet, 1980-luvun alun ekologinen idealismi on tällä yhä voimissaan. Turpeen sijaan kasvualustana käytetään kompostia. Lannoitteeksi viskotaan kanankakkaa, eikä sitäkään tarvita paljoa. Hevosenlannan käyttö on koevaiheessa.
Turpeen sijaan kasvualustana käytetään kompostia. Lannoitteeksi viskotaan kanankakkaa.
Torjunta-aineita ei käytetä, vain korkeintaan luomuruiskutteita.
– Meillä on hirveästi linnunpönttöjä pienten hyönteisten torjuntaa varten. Harakan pojat syövät etanoita ja muita ötököitä. Haukat ja pöllöt taas pitävät myyräkannat kurissa.
Ruohosilppukate suojaa rikkaruohoilta. Ja ikinä ei haravoida. Lehdet jäävät maahan ja maatuvat sinne.
Silja tekee myös puutarhaneuvontaa ja pihasuunnitelmia. Ne käynnistyvät aina olemassa olevaan pihaan tutustumisella. Miten vertaisit pihoja rajajoen eri puolilla?
– Ruotsissa pihat ovat mysig (viihtyisiä). Suomessa tärkeämpää on käytännöllisyys ja toiminnallisuus.
Mutta joissain asioissa käytännöllisyys unohtuu täälläkin.
”Sanon asiakkailleni, että puutarhasi ei ole olohuoneesi jatke vaan luontoa.”
– Valkoiset ja vaaleat kukat ovat olleet trendi jo pitkään. Keltainen taas tuntuu olevan inhokkiväri. Pohjois-Suomessa tällainen ajattelu toimii todella huonosti. Useimmat maatiaisperennat, eli ne helpoimmat ja kestävimmät lajikkeet, ovat juuri keltaisia, samoin kevään ja alkukesän kukkijat. Perhosetkin suosivat voimakkaita värejä.
Värivalinnoilla on siis ekologisia vaikutuksia.
– Sanon asiakkailleni, että puutarhasi ei ole olohuoneesi jatke vaan luontoa. Minusta luontoa pitäisi arvostaa enemmän puutarhassakin.
Saksan kieli ja kirjallisuus, taidekasvatus, ryhmädynamiikka ja keramiikka. Silja on opiskellut niitä mutta ei varsinaisesti puutarha-alaa.
– Nuorena ajattelin, että kaikkea muuta! Mistään näistä aloista en kuitenkaan lopulta tykännyt, joten tulin jatkamaan tätä äidinmaidossa saatua hulluutta. Koen, että olen oppinut työn ohessa riittävästi.
Aloilleen asettumiseen vaikutti myös perheen perustaminen. Puoliso, muusikko Saverio Maccne löytyi Buenos Airesista 2010 ja tytär syntyi 2022.
– Lapsen tultua on pitänyt luopua perfektionismista ja hyväksyä tietty kaaos. Toisaalta kasvien rytmi määrää työn rytmin. Äitiysloma loppui, kun kasvukausi alkoi.
Tulevaisuudessa Silja aikoo pienentää puutarhan pinta-alaa, jotta sitä on mahdollista hoitaa kunnolla.
– Se tulee olemaan edelleen taimisto, mutta nykyistä puistomaisempi ja elämyksellisempi.
7 x väriä pohjoisen puutarhaan
Voit seurata Tornionlaakson taimistoa Instagramissa @puutarhaunelmat ja Facebookissa @tornionlaaksonpuutarhaunelmat
