Viherpiha

Pelargoniparatiisi! Rakkaus kasveihin toi Tommin ja Mikaelin yhteen, ja nyt he vaalivat huimaa kokoelmaa toinen toistaan ihmeellisempiä pelargoneja

Pelargoniparatiisi! Rakkaus kasveihin toi Tommin ja Mikaelin yhteen, ja nyt he vaalivat huimaa kokoelmaa toinen toistaan ihmeellisempiä pelargoneja
Puutarhuripari Tommi Långströmillä ja Mikael Lindholmilla on satoja pelargoneja. Niistä rakkaimmat valtaavat kesällä heidän puutarhansa paraatipaikat, kun taas talvella kokoelma jatkaa kasvuaan kasvihuoneessa.
Julkaistu: 12.4.2022

Julkaistu Viherpihassa 11/2021.

Nyt käsi sydämelle: oletko koskaan nähnyt näin ihanaa pelargonikokoelmaa?

Kysymys hiipii väistämättä mieleen, kun katselee lohjalaisten Tommi Långströmin ja Mikael Lindholmin pihamaalleen asettelemia pelargoneja. Niistä jokaisen kukinto ja lehvästö on trimmattu parhaimmilleen, ja kokonaisuutta täydentävät istutusastioiksi valitut saviruukut.

Tommin ja Mikaelin yhteiseen pelargonikokoelmaan kuuluu nykyisin nelisen sataa pelargonilajia, -lajiketta tai kantaa. Alun perin niistä noin neljäsosa oli Tommin ja toinen mokoma Mikaelin. Yhdessä miehet ovat kerryttäneet kokoelmaansa noin parilla sadalla lajikkeella, ja joukossa on yleisimpien lajikkeiden lisäksi myös vanhoja suomalaisia kotipelargoneja ja harvinaisempia luonnonlajeja.

Pinkkikukkainen Pelargonium zonale on kaikkien kotipelargonilajikkeiden esiäiti.
Pelargoniharrastus toi miehet yhteen.
Tommi Långströmilla (vas.) on sylissään 'Honeywood Suzanne' ja Mikael Lindholmilla 'Halolanmäen Kalevi'.

'Stella Vernante' -lajikkeella on koristeellisen tähtimäiset kukat.

Pelargonium zonale kasvaa villinä luonnossa eteläisessä Afrikassa.

Pariskunnan pelargonit pitävät majaa suurimman osan vuodesta Saarelman puutarhan kasvihuoneella, joka sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä heidän kotoaan. Kesäksi he tuovat sieltä kuitenkin luokseen joukon kauneimpia ja tunnearvoltaan tärkeimpiä yksilöitä. Ulkona pärjäävät pelargonit kukoistavat puutarhassa, kun taas herkimmät on sijoitettu suojaan kodin lasiverannalle.

Mikael on Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan vastuupuutarhuri, ja hän on miehistä tuoreempi pelargoniharrastaja. Hän on kerännyt niitä muutamia vuosia.

Tommi on Saarelman puutarhan yrittäjä kolmannessa polvessa, ja hänen pelargonirakkautensa juontaa juurensa lapsuuteen ja sukupolvien taakse. Jo 1950-luvulla hänen isovanhempansa myivät pelargoneja perustamallaan Saarelman puutarhalla Lohjalla.

Miehet tutustuivat toisiinsa pelargoniharrastuksen myötä kolmisen vuotta sitten, kun Mikael tuli käymään Saarelman puutarhalle. Mikael toi silloin Tommille ”Kumpulan Sepon” pistokkaan, ja vastalahjaksi hän sai Tommilta ”Antsepän” ja ”Tuulensuun”.

Arimmat lajikkeet, kuten tarjottimella olevat tähtipelargoni 'Stella Vernante' (miniatyyri) ja koristelehtipelargoni 'Excalibur', viihtyvät sisätiloissa lasiverannalla.

Myöhemmin, kun he muuttivat saman katon alle Tommin luo, Mikael huolestui, että minne hänen pelargoninsa mahtuvat. Vapaata tilaa löytyi onneksi tilalla sijainneesta tyhjillään olleesta rakennuksesta.

– Pönttöuuni porisi koko talven, että saimme siellä pysymään lämmön, Mikael kertoo, ja hymyilee.

Nyt puutarhassa on esillä hurmaava joukko erilaisia pelargoneja. Vanhan puuarkun päällä patsastelee Pelargonium trifidum. Se on kuin koko joukon kuningatar, jonka valkoista kukkaviittaa tuulenpuuskat vinhasti värisyttävät. Joukosta erottuvat myös koristeellinen ’Cherry Cocktail’ ja katraan pienokainen ’Br. Lotusland’. Jälkimmäisen Tommi sai tuliaiseksi tädiltään Ruotsista, ja sen selviytyminen oli jo vaakalaudalla.

– Viime talvena se mainasi heittää ”lusikan nurkkaan”. Se on lähtenyt nyt kumminkin kasvuun. Kääpiöt ovat tosi tarkkoja. Jos ne ovat viileässä, niille ei saa antaa kertaakaan liikaa vettä, Tommi kertoo.

Tommin ja Mikaelin laaja pelargonikokoelma hurmaa niin lajikirjollaan kuin tyylilläänkin. Näyttävässä esillepanossa on hyödynnetty puutarhan kivimuuria. Etualalla nurmikolla on 'Cherry Cocktail'.

'Cherie Maid' -lajikkeella on kirjavat, harmaan vihertävät lehdet.

Luonnonlaji Pelargonium laxum kuvattuna Saarelman puutarhan kasvihuoneella.

Näyttävä joukko pelargoneja on aseteltu myös kauniin, 1800-luvun lopulta peräisin olevan kotitalon porstuan edustalle. Tummalehtisen etiopianbanaanin vieressä seisoo iso, sinertävän punaisin ruusukkein kukkiva kotipelargoni. Se on kutsumanimeltään ”Tuulensuu”, ja se valittiin toissa vuonna Suomen kauneimmaksi pelargoniksi.

”Tuulensuulla” on kokoelmassa myös muustakin kuin vain palkintomenestyksestä johtuva tärkeä merkitys. Kahdeksan vuotta sitten, kun Tommi osti pariskunnan nykyisen kotitalon, hän sai sen myyjältä, entiseltä opettajaltaan, lahjaksi pelargonin. Talo oli opettajan vanha lapsuudenkoti, ja lahjapelargoni oli kasvanut siellä talon emännän huomassa ainakin 1970-luvulta lähtien. Tommi risti sen ”Tuulensuuksi”, ja nyt se kantaa samaa nimeä Tuulensuu-tilan kanssa.

Pelargonit ovat komea näky kauniisti maalatun kuistin edustalla. Kuvan vasemmassa reunassa on 'Hilja Peippo', portailla fuksianpunainen 'Tuulensuu', korkealla violetti Pelargonium caffrum x 'Diana' ja tämän alapuolella hempeän vaaleanpunainen 'Kaisa Kallio'.

Tommi ja Mikael haluavat, että heidän pelargoninsa jatkavat kasvuaan myös talvella. Siksi he siirtävät kaikki pelargonit Saarelman kasvihuoneelle talvehtimaan.

Erityisesti kirjavalehtiset lajikkeet tarvitsevat pimeänä vuodenaikana lisävaloa. Esimerkiksi historiallinen lajike ’Freak of Nature’ on haastava. Sen lehdissä on poikkeuksellisen vähän vihreää.

– Jos se ei saa tarpeeksi valoa, niin se saattaa kuolla, Mikael sanoo.

Muuten pelargonit ovat sinnikkäitä ja kestäviä kasveja. Liiasta märkyydestä ne eivät kuitenkaan pidä. Miehet kertovat, että kukkaloiston edellytyksenä on ahkera lannoitus kaliumpitoisella ravinteella, ja se kannattaa aloittaa keväällä valon lisääntyessä.

Kasvihuoneella, keinovalossa talvehtivat pelargonit voivat kuitenkin kukkia myös läpi vuoden. Silloin niiden värityksessä voi tapahtua yllättäviä muutoksia. Pinkeistä kukista voi tulla valkoisia ja punaisista oransseja, miehet kertovat.

Pelargonit kuuluvat kurjenpolvikasvien heimoon (Geraniaceae), ja pääosa on kotoisin Etelä-Afrikasta. Erilaisia pelargonilajikkeita on kymmeniä tuhansia, ja ne risteytyvät helposti keskenään. Suuri lajikekirjo johtuu myös ”sporteista” eli silmumutaatioista, joiden takia kukat ja lehdet mutatoituvat erinäköisiksi – uusiksi lajikkeiksi.

Kotipelargoneja on tullut sekä idästä että lännestä.

Luonnonlajit ovat ulkonäöltään ja kasvutavaltaan omintakeisia, kun taas kotipelargonit muistuttavat paljon toisiaan. Ne on kaikki jalostettu samasta eteläafrikkalaisesta Pelargonium zonale -luonnonlajista.

Suomesta löytyy paljon erilaisia kotipelargoneja. Kantoja on meille kulkeutunut idästä ja lännestä.

– Venäjän puolella on edelleen paljon pelargoniharrastuneisuutta. Sieltä on tullut myös evakkoina jonkin verran erilaisia kantoja, Mikael kertoo.

Tommi ja Mikael ovat huomanneet, että pelargoniharrastus on ollut viime vuosina kasvussa. Siitä on tullut trendikästä.

– Perinteisesti kotipelargonien vaaliminen on ollut talojen emäntien juttu, mutta nykyään harrastajissa on myös paljon miehiä.

Mikael Lindholmin matkassa Pelarfonium caffrum x 'Diana'. Pelargonin tieteellinen nimi (Pelargonium) tarkoittaa suomeksi haikaraa.
Pelargonium vespertirum on tummakukkainen luonnonlaji.

Vuodesta 2020 Luonnonvarakeskus ja Suomen Pelargoniyhdistys ovat tutkineet suomalaisia kotipelargonilajikkeita. Hankkeessa on mukana myös Saarelman puutarha, ja se tuottaa taimia tutkimuksissa mukana olevista kannoista.

Jo nyt Tommin ja Mikaelin mukaan tiedetään, että vaikka pelargonin kukka olisi eri kasveissa täysin samanvärinen – esimerkiksi vaaleanpunainen – niin kasvit eivät välttämättä ole toistensa kopioita.

Toisaalta samoilla kotipelargoneilla voi olla myös erilaisia kutsumanimiä. Niiden kirjaaminen muistiin on kuitenkin tärkeää, koska nimien takaa paljastuvat kasvien yksilölliset tarinat. Myös nimistö on arvokasta kulttuuriperintöä, Mikael sanoo.

Kaikki pelargonit on kirjattu rekisteriin, ja jokaisella yksilöllä on oma nimikylttinsä.

Pelargonium cotyledonis on endeeminen laji Saint Helenan saarelta Afrikasta.

Kukinnan jatkumisen edellytyksenä on kuihtuneiden kukkien ahkera nyppiminen.

Eri pelargonilajikkeita on lähes mahdotonta tunnistaa silmämääräisesti. Jos haluaa varmistua jostakin tietystä lajikkeesta, se kannattaa hankkia asiantuntevalta myyjältä, joka myy nimellisiä lajikkeita. Kaupallisilla myyjillä on kuitenkin vain rajallinen valikoima, ja siksi harrastajilla on tärkeä rooli kantojen säilymisessä.

Säilyminen edellyttää kuitenkin pistokkaiden jakamista eteenpäin. Esimerkiksi Tommilla oli aikoinaan vain kaksi Nummen kylältä löytämäänsä ”Antseppää”, eikä niitä ollut kenelläkään muulla.

– Ajattelin, että apua – mitä jos niille käy jotain? Sitten häviää koko pelargoni, Tommi sanoo.

Nykyisin ”Antseppä” kuuluu lähes jokaisen harrastajan kokoelmaan.

– Olisi tärkeää, että kaikki jakaisivat pelargonejaan mahdollisimman vapaasti, että ne säilyisivät tuleville sukupolville, Mikael sanoo.

1. ‘Sir Gareth’ 2. Pelargonium Trifidum 3. P. Vespertinum 4. P. Denticulatum 5. P. Zonale 6. P. Blandfordianum 7. P. Tetragonum 8. ’Paton’s Unique’ 9. P. Caffdrum x ’Diana’ 10. ”Nimismies” 11. ’Stella Vernante’ 12. ”Halolanmäen Kalevi” 13. ’Deerwood Lavender Lad’

Tuulensuu-tilan pelargonimarmeladi

Ainekset:

  • 500 g raparperia
  • 300 g hillosokeria
  • 0,5 dl vettä
  • 7 kpl 'Attar of Roses' -tuoksupelargonin lehtiä

Pelargonimarmeladi tehdään näin:

  1. Pilko kuoritut raparperit ohuiksi viipaleiksi. Lisää vesi ja kuumenna kattilassa höyryäväksi. Lisää hillosokeri ja keitä hiljalleen välillä sekoittaen tasaiseksi massaksi.
  2. Kerää tuoksupelargonin lehtiä ruoteineen ja huuhtele ne kevyesti. Lisää lehdet kokonaisina massaan, sekoita ja anna hautua pari minuuttia. Lehtien pehmennettyä poista ne massasta lehtiruodista nostaen.
  3. Anna valmiin massan tasaantua ennen tölkittämistä puhtaisiin kuumennettuihin purkkeihin, sulje hyvi. Säilytä mieluiten viileässä.

Huom! Lehtien aromaattiset öljyt liukenevat nopeasti. Halutessasi voit jättää lehdet myös marmeladiin, jolloin tuoreet, ruodittomat lehdet pilkotaan pieneksi ennen lisäämistä massaan.

Mikael valmistaa 'Attar of Roses' -tuoksupelargonilla maustettua marmeladia. Sen lehdet antavat hienostuneen itämaisen aromin. Muistathan, että turvallisia syötäviä ovat vain itse kasvatetut ja erikseen syötäväksi puutarhalla kasvatettu kukat.
Työryhmä
Teksti
Anna Varakas
Kuvat
Kreetta Järvenpää
Toimituspäällikkö
Liisa Häkli
AD
Hanna Linnamaa
Verkkotaitto
Johanna Sjöholm
Tekninen toteutus
Genero

1 kommentti