”Sopii etenkin kiireisille” – Tiina kehitti helpon karsimismetodin, jolla pääsee tavarasta eroon kuin huomaamatta

”Meillä on 1- ja 3-vuotiaat lapset, joiden myötä tavaramäärä kasvoi eksponentiaalisesti. Alussa haalin tavaraa itse, mutta saimme myös lahjoituksina esimerkiksi ulkovaatteita ja kenkiä. Tajusin, että määrä lähtee nopeasti hallinnasta, jos en ole ihan varma, mitä kotoa jo löytyy.

Ensimmäiseen karsintaprojektiini lähdin liikkeelle tyylillä, joka ei sopinut elämäntilanteeseemme. Olin jäänyt toista kertaa vanhempainvapaalle ja tartuin haasteeseen, jossa joka päivä kuukauden ajan piti karsia jokin osa-alue: yhtenä päivänä kylpyhuoneen tarvikkeet, toisena kaappi.

Tein sitä koko kuukauden, mutta jälkikäteen tarvitsin kaksi kuukautta toipumiseen, koska urakka oli ollut liian rankka kahden pienen lapsen arkeen yhteensovitettavaksi.

Elin keskellä raskasta pikkulapsiarkea ja koin projektin liian vaikeaksi, koska kerralla piti karsia niin paljon. Silloin ajattelin, että voisin kehittää itse paremman karsimiskalenterin, jonka nykyään jaan joka kuukausi Organisoitu arkikaaos -sometililläni.

Perussääntöni on yksinkertainen: karsin joka päivä 1–2 tavaraa. Ei ole väliä, mistä huoneesta tavarat poistaa. Helppo paikka aloittaa on krääsälaatikko, vaatekaappi tai keittiö – mikä tahansa paikka, jonka tavaroihin ei ole tunnesidettä tai muistoja.

Haaste sopii etenkin kiireisille, koska yleensä kaikilla on päivässä yksi minuutti aikaa katsoa ympärilleen ja miettiä jokin asia, josta voisi hankkiutua eroon. Vuodessa se tekee jo vähintään 365 tavaraa.

Rakkaimmista tavaroista ei tarvitse luopua. Olen esimerkiksi säilyttänyt muutamia poikiemme vauvavaatteitta. Ne olemme vieneet säilöön sisävarastoon mahdollisia lapsenlapsia varten. On ihanaa, että miehen äiti on säästänyt vaatteita miehen lapsuudesta.

Jos päätöstä on vaikea tehdä heti, siirrän tavaran väliaikaisesti laatikkoon ja esimerkiksi kaappiin. Jos sitä ei kaipaa kolmeen kuukauteen, on aika laittaa se kiertoon.

Tietyt asiat ovat tosin kausiluontoisia, jolloin sääntö ei päde: jouluna on vaikea miettiä, mitä tarvitsee ensi kesänä.

Heikko kohtani on päästä karsitusta tavarasta eroon. Karsitut valokuvat voi helposti laittaa suoraan roskiin, mutta vaatteita voi kertyä muutama laatikko.

Testaan parhaallaan eri keinoja, joilla luopua karsituista tavaroista. Käytän kymmenen minuuttia päivässä siihen, että valokuvaan myyntiin meneviä vaatteita ja teen julkaisuja. Osa taas menee suoraan hyväntekeväisyyteen, kuten Hope-yhdistykselle. Heillä on tarvetta etenkin poikien vaatteille, joten on ollut helppo saada lahjoitukset eteenpäin.

Euron parin arvoisen vaatteen myynti esimerkiksi nettikirppiksellä vaatii ilmoituksen tekemisen lisäksi sen, että vaatteen jaksaa paketoida ja viedä postiin. Pienistäkin puroista voi tulla iso virta, mutta joskus aika on tosi kortilla. Rajani on noin kymmenen euroa, mutta jos on enemmän luppoaikaa, olen myynyt viidenkin euron tuotteita.

15 vuotta sitten shoppailu saattoi olla minulle tapa viettää aikaa. Minulla oli paljon vaatteita ja hankin kosmetiikkakalentereita, mikä oli älytöntä. Viime kesänä tyhjensin kaappeja ja löysin kalenterista saatuja pieniä purkkeja, joiden sisältö ei sovi minulle.

Karsiminen on tehnyt minusta tiedostavan kuluttajan, ja nykyään hankin vain tarpeeseen. Vaatteistani olen karsinut pois kaikki ne, joita en oikeasti käytä. Kun avaan vaatekaapin, minulle tulee luksuskaupan fiilis: hyllyt ovat väljiä, ja kaapissa on vain lempivaatteita.

Yrityslahjat ovat piikki lihassani. Jostain syystä puolisoni saa etenkin termospulloja. Niistä on kuitenkin kiusallista kieltäytyä, joten olen sanonut, että jokaista lahjaa kohden yhden pitää lähteä.

Lasten kohdalla tavaramäärä pysyy kurissa esimerkiksi niin, että jouluna ja syntymäpäivinä toivomme sukulaisilta yksittäisten muovilelujen sijaan vaikkapa Brion junarataa ja duploja. Niitä ei voi koskaan olla liikaa, joten ei tunnu, että tavaraa tulee lisää.