Muistan, kuinka lapsuudenkotini tontilla leijui toisinaan ihana tervan tuoksu. Isäni valmisti tervaa minulle mysteeriksi jääneellä menetelmällä, johon yhdistyivät ainakin tynnyri, tervaspuut, tulenteko ja putki, josta mustaa nestettä alkoi ilmestyä.

Pian sen jälkeen pihamme mäntypenkit ja -pöydät saivat uuden tuoksun, kun isä käsitteli ne tervasta ja parista muusta ainesosasta valmistamallaan suoja-aineella.

Rakastin tervaa. Se oli lumoavan tuoksuista ja tuntui arvokkaalta aineelta, jonka eteen piti nähdä vaivaa.

Vasta kun aloin itse paneutua mökkihommiin, halusin selvittää, myydäänkö tervaa myös valmiina. Mökkiläiselle siitä olisi paljon iloa, koska sillä saa aikaan tehokkaan suojapinnan puulle.

Tervaa saa helposti ostettua: kaupoista löytyy tuotetta, jonka nimi on puuterva. Purkin kyljessä vinkataan ne kaksi muuta ainesosaa, tärpätti ja pellavaöljy, joita tervaan sekoittamalla seoksesta tulee helpommin levittyvää ja imeytyvää. Uulan Roslagin Mahonki sisältää tervan lisäksi keitettyä pellavaöljyä, ja sen kerrotaan sopivan hyvin puu- ja hirsirakennusten ulkopintojen käsittelyyn.

Entä jos tätä luonnonmukaista kyllästysainetta haluaisi tehdä itse? Homma vaikutti aika monivaiheiselta ja vähän vaaralliselta.

Korona-aikana tervanpoltto on saanut osakseen uudenlaista kiinnostusta ehkä siksi, että pandemia-aikana oltiin paljon mökeillä ja oli aikaa opetella uutta. Metsäkeskuksen YouTubeen tekemää Tynnyritervanpoltto-videota on katsottu yli 25 000 kertaa.

Homma tarjoaa juuri sellaista tekemistä, josta moni mökillä nauttii: pientä haastetta ja hyödyllisen tuloksen. Puuha vie aina useita päiviä, joista ensimmäisenä päivänä pitää tehdä valmisteluja ja toisena päästään polttoon.

Tervaksia voi kerätä puusta, joka on sairastunut tervarosotautiin. Rosokohta on muuta puunosaa tummempi ja painavampi: puu on tervalla suojannut itseään taudilta.

Jos haluaa varmistaa tervasten saamisen, kannattaa kaulata viitisen mäntyä eli kuoria vuoluraudalla kolmen metrin matkalta kuorta pois. Kun pohjoispuolelle jättää viiden sentin levyisen kaarnansoiron, mänty jää eloon. Puu alkaa tehdä tervaa, ja noin viiden vuoden kuluttua sen voi kaataa ja pilkkoa käyttöön. Tervaksia voi myös kysyä metsäkoneurakoitsijoilta.

Ennen polttoon ryhtymistä pilkottuja tervaksia on hyvä olla noin kymmenesosa kuutiosta eli reilut sata litraa. Tämä määrä syntyy viidestä noin kolmen metrin mittaisesta puupöllistä. Ne laitetaan vanhaan 200 litran öljytynnyriin, joka pitää rälläkällä ensin katkaista yläosasta ja sitten täytettynä uudestaan sulkea ruuveilla.

Tynnyriin pitää itse tai lvi-liikkeessä liittää muhvilla ja kierteillä noin nelimetrinen putki, joka polttopaikassa pitäisi kaivaa lapionpiston verran maan alle ja päätään alamäkeen: pudotusta olisi hyvä olla ainakin parikymmentä senttiä neljän metrin putken matkalla. Lopussa putken pään pitää tulla maasta näkyviin siten, että sen päähän saadaan sinkkiämpäri valuvalle tervalle.

Varaa myös varastointiin yhteensä kymmenen litran säilytysastiat, jotka voivat olla muoviakin. Niihin tervan voi suppilolla valuttaa, ja se jäähtyy nopeasti.

Poltossa tynnyrin ympärille kiinnitetään vielä vaikkapa vanhaa kattopeltiä niin, että kehäpelti ympäröi tynnyrin ja väliin jää 20 senttiä tilaa polttopuulle. Klapeja tarvitaan pari kottikärryllistä. Tervaksia täynnä olevan tynnyrin ympärillä pidetään tulta yllä kuutisen tuntia.

Parin tunnin päästä putkesta alkaa tulla höyryä, joka vähitellen alkaa tiivistyä tervaksi. Tällöin putken pään alla on hyvä olla kuumaa kestävä astia.

Aika homma! Mutta kannattaako se? Tynnyrillisestä tervaksia syntyy noin kymmenen litraa tervaa sekä puiden polttamisesta noin 150 litraa grillihiiliä. Kaupasta ostettuna sama tervamäärä maksaisi noin sata euroa ja grillihiilet viitisenkymppiä. Kaupan terva on myös itse tehtyyn verrattuna ohuempaa.

Halvemmaksi terva tulee kuin kaupasta, jos varsinkaan omalle työlleen ei laske hintaa. Mutta ehkä tervanpolton hienous on kuitenkin siinä itsessään – harva taito tuntuisi yhtä hienolta osata.