Tekonurmet eivät kuulu pihoille – ja syitä siihen on useampia kuin luulet, sanoo maisemasuunnittelija

”Tekonurmia markkinoidaan helppona, käytännöllisenä ja huoltovapaana ratkaisuna, mutta totuus on toinen. Tekonurmen asentaminen vaatii monella pihalla aikamoiset pohjatyöt, kuten kiviraekerroksen tai salaojaputkitukset. Ilman niitä lopputuloksena on vesilätäkön päällä makaava muovi. Tekonurmi ei suodata ja ime vettä samaan tapaan kuin luonnonnurmi, ja helposti pihaan saadaan luotua aikamoinen hulevesiongelma.

Muovinurmelle kertyy siitepölyä, lehtiä ja muuta orgaanista ainesta, joka ei pääse luontaisesti maatumaan. Ne pitää siivota, ja hommaan voi joutua käyttämään epäekologisia puhdistus- ja homeenpoistoaineita. Lemmikkitaloudessa tekonurmi on erityisen epäkäytännöllinen: tuoksu kehittyy nopeasti epämiellyttäväksi.

Paahteisina kesäpäivinä muovinurmi kuumenee samaan tapaan kuin hiekka uimarannalla. Pienellä pihalla se voi nostaa koko pihan lämpötilaa. Talvella tekonurmi taas saattaa olla liukas.

Luonnonnurmi on todella pitkäikäinen, kunhan sitä hoitaa ja paikkaa tarvittaessa. Tekonurmen käyttöikä on noin 10–15 vuotta, minkä jälkeen siitä tulee jätettä. Sekä tekonurmikon valmistaminen että hävittäminen kuormittavat ympäristöä. Tekonurmeen verrattuna nurmikko tukee luonnon monimuotoisuutta. Suomessa tyypillisellä monilajisella nurmikolla voi olla myös kukkia pölyttäjille.

Tekonurmi köyhdyttää alleen jäävän maan, koska sen pinnalla ei ole mitään, mikä ruokkisi maaperän pieneliöitä. Se ei myöskään sido hiiltä, kuten luonnonnurmi. Kun tekonurmi kuluu, siitä irtoaa mikromuoveja, jotka päätyvät luontoon ja vesistöihin sadeveden mukana. Jos tekonurmesta joskus halutaan eroon, voidaan köyhtynyt maa joutua korvaamaan uudella, jotta paikalla voisi kasvaa jotakin elävää.

Pohjolassa vuodenajat ovat tärkeä osa estetiikkaa. Talvikuukausina räikeän vihreä matto on kuin huutomerkki. Se on surullinen näky.

Kestävän pihan perustana pitäisi aina olla elävä ja hengittävä luonto.”