”Nurmikko puutarhassa ei ole välttämättä ollenkaan niin huono juttu kuin usein ajatellaan. Meillä Suomessa nurmikot on perinteisesti tehty niin, että jotakin pihan heinikkoista aluetta on vain alettu leikata. Se on mielestäni monella tavalla aika eri asia kuin vaikkapa amerikkalaiseen pihakulttuuriin kuuluva täydellisen vihreä ja tasaiseksi puunattu nurmikko, joka on merkki siitä, että tämän talon asukkaalla on asiat elämässään hyvin.

Suurella osalla suomalaisnurmikoista kasvaa varsinaisten nurmikkolajien lisäksi myös leveälehtisempiä lajeja, mikä on luonnon monimuotoisuuden kannalta hyvä asia. Monimuotoisuudessa ei edes pitäisi kytätä vain kasveja, maaperän monimuotoisuus on yhtä tärkeää. Jos mietin vaikkapa terassin rakentamista, jonka pohjatöitä varten pohjamaa suljetaan ilmalta, vedeltä ja kaasujen vaihdolta, niin onhan nurmikko paljon parempi vaihtoehto myös maaperän kannalta. Varsinkin jos maata ei ole sitä perustettaessakaan muokattu kovalla kädellä.

Silläkin on väliä, miten nurmikkoa hoidetaan. Jos leikkaamiseen käytetään fossiilisia polttoaineita, nurmikon hiilijalanjälki kasvaa. Muidenkin leikkureiden käyttämä energia kuluttaa luonnonvaroja, samoin kuin niiden valmistaminen.

Keväästä syksyyn kasvava nurmikko yhteyttää eli sitoo hiiltä todella pitkään, paljon pidempään kuin vaikkapa kukkapenkki. Sade- ja hulevesien hallinnan kannalta on aina kotiin päin, jos pihalla ei ole asfalttia tai kiveystä. Nurmikon etuna on, että se imee itseensä hyvin vettä.”