Vesikiertoiset lämmityspatterit ovat olleet pitkään suomalaisten suosiossa. Niitä on runsaasti etenkin 1950–80-luvuilla rakennetuissa omakotitaloissa.
Ajan kuluessa patterien kyky tuottaa lämpöä heikkenee. Jos patterit eivät lämpene kunnolla, voi lämmitysveden kierrossa olla ongelmia. Vanhoihin putkiin ja pattereihin kerääntyy sakkaa, joka estää veden virtausta ja heikentää lämmitystehoa.
Lämpöverkkojärjestelmän tarkkaa käyttöikää on hankala määritellä. Tilastot osoittavat, että vesivahinkoja alkaa ilmetä viimeistään, kun järjestelmä tulee noin 30 vuoden ikään. Lämmitysputkien ja patterien kuntoon kannattaa kiinnittää huomiota ajoissa, sillä vesivuodot lisäävät huomattavasti korjausten kustannuksia.
Kun remonttiin ryhdytään, putket, venttiilit, termostaatit ja patterit uusitaan usein kerralla. Harvoin taloon vaihdetaan pelkät lämmityspatterit, vaikka sekin on mahdollista.
Lämmitysputket vedetään usein pinta-asennuksena, jolloin rakenteita ei tarvitse repiä niin paljon auki kuin perinteisellä asennustavalla. Metallin sijasta putket ovat nykyään usein komposiittia, ja remontti tehdään pinta-asennuksena. Kokonaiskustannukset vaihtelevat asunnon koon ja uusimistarpeen mukaan. Putkille annetaan parhaimmillaan kymmenien vuosien takuu.
Oikein mitoitetut patterit tuovat lämpöä liki äänettömästi.
Energiatehokkuus paranee
Patterien uusiminen tulee usein ajankohtaiseksi myös, kun päälämmitysmuoto vaihtuu. Esimerkiksi maalämpö- tai ilma-vesilämpöpumpun yhteyteen on järkevää valita nykyaikaiset radiaattorit, jotka ovat tehokkaita jo matalilla lämpötiloilla. Järjestelmän hyötysuhde paranee ja investointi tuottaa selvää säästöä, koska pattereissa kiertävää vettä ei tarvitse lämmittää enää kovin kuumaksi.
Vanhat rautapatterit mitoitettiin tavallisesti 70–80-asteisen lämmitysveden mukaan. Lämmönluovutusominaisuuksiltaan vaatimattomissa pattereissa oli tavallisesti vain yksi mutta kaksi levyä.
Vanhat rautapatterit asennettiin lähes kiinni seinään, jolloin ne luovuttivat lämpöä lähinnä vain levyn etupuolelta. Maalikerrokset olivat paksuja, mikä laski entisestään lämmönluovutustehoa. Maalipinnan karheus keräsi pölyä ja hankaloitti puhtaanapitoa.
Uudenaikaiset patterit pitävät kodin viihtyisänä jo matalalla kiertoveden lämpötilalla. Nykyaikaisen patteriverkoston menoveden maksimilämpötilan tavoite on uusissa taloissa noin 45 astetta.
Pattereissa lämpöä luovuttavaa pinta-alaa on paljon, ja ne asennetaan reilusti irti seinästä. Patterin seinänpuoleinen pinta-ala saadaan hyödynnettyä tehokkaasti.
Myös vanha talo hyötyy uusista, oikein mitoitetuista matalalämpöpattereista ja hyvin virtaavista putkista. Lämmityksen teho ja tasaisuus paranevat. Myös hallitsemattomat lämpöhäviöt putkistossa pienenevät. Uusien pattereiden viimeistelty ulkonäkö kohentaa usein myös sisätilojen ilmettä entiseen verrattuna.
Mikäli vanhassa talossa on tai siihen on suunnitteilla esimerkiksi maa- tai ilma-vesilämpöpumppu, patterit on syytä mitoittaa siten, että riittävä teho saavutetaan maksimissaan 55-asteisella vedellä. Tätä kuumempaa vettä monet lämpöpumput eivät pysty tuottamaan ilman sähkövastusta tai muuta lisälämmönlähdettä.
Kun patterit ovat riittävän kokoiset ja tehokkaat, vettä ei tarvitse kierrättää putket kohisten, koska pienempikin virtaus riittää. Oikein mitoitetut patterit tuottavat riittävän lämmitystehon taloudellisilla veden lämpötiloilla ja liki äänettömästi.
Teksti: Juha Europaeus
