Yläpohjan vaurioiden alkusyynä ei suinkaan aina ole vuotava vesikate. Piilevän, laajankin vaurion aiheuttaa useimmiten ilmavuoto sisätiloista yläpohjarakenteeseen. Kunnollisen yläpohjan pitää olla sisäpuoliselta pintarakenteeltaan riittävän ilmatiivis, jotta sisätiloista ei vuotaisi lämmintä ja kosteaa ilmaa pilaamaan kattorakenteita. Yläpohjassa vesikatteen ja lämmöneristeen välissä täytyy aina olla hyvin tuulettuva ilmatila, jotta rakenne pysyy kuivana. Tämän lisäksi toimivan yläpohjan on eristettävä talven kylmyyttä ja kesäaikaista ylilämpöä.
Tarkista yläpohjan rakenne huolella
Kesämökkien kattorakenteet olivat 1960- ja 70-luvuilla yleisesti melko heikosti suunniteltuja ja toteutettuja. Yleinen kattomuoto oli loiva harjakatto, ja sisäkaton rakennekin noudatti usein samaa muotoa.
Vesikatteen ja lämmöneristeen välisen ilmatilan tuuletus oli monesti heikosti toteutettu. Pahimmillaan alakautta asennetut lämmöneristeet painettiin kiinni vesikatteen aluslaudoitukseen, jolloin kattorakenteeseen ei jäänyt kuivumismahdollisuutta. Kosteus löytää kuitenkin aina tiensä rakenteen sisään joko sisäpuolisen vuotoilman mukana tai vesikatteen alapinnan kondenssivuotoina.
Yläpohjan tuuletustila pitäisi aina pystyä tarkastamaan joko talon päätykolmiossa olevien tuuletusritilöiden tai tarkastusluukkujen kautta. Epäilyttävän yläpohjarakenteen toimintaa kannattaa aina arvioida rakennusalan ammattilaisen kanssa. Usein rakenteen toimintaa voidaan parantaa lisäämällä päätykolmioihin katon tuuletustilan kohdalle ritilällä suojattu tuuletusaukko.
Tiivistä hormien ympäristö
Tilanne on huomattavasti parempi, jos harjakaton alla on riittävästi liikkumistilaa lämmöneristeiden ja yläpohjarakenteiden tarkastamiseen. Vauriopaikat löytyvät useimmiten savuhormien ympäriltä. Tälle alueelle tulee vuotoja vesikatolta sekä sisäpuolelta märkää vuotoilmaa erityisesti saunan kohdalta. Yläpohjarakenteet ja pilaantuneet lämmöneristeet joudutaankin yleensä uusimaan juuri savuhormien kohdalta.
Muista suojaus korjatessa
- Muista aina käyttää hengityssuojaimia, kun työskentelet tai tarkastat yläpohjatilaa. Osittainkin pilaantuneet materiaalit levittävät voimakkaasti haitallisia hiukkasia.
- Poista ensin pilaantunut lämmöneristemateriaali riittävän laajalta alueelta. Tarkista tässä vaiheessa myös savupiipun kunto. Jos piipussa on halkeamia, kysy korjausneuvoja kunnan palotarkastajalta.
- Tiivistä piipun läpivienti yläpohjan sisäkattoverhouksen yläpuolelta alumiinipaperilla ja -teipillä, jotta saat sisältä tulevien ilmavuotojen määrän pieneksi.
- Käytä korjauskohtien eristemateriaalina samaa lämmöneristettä, millä katto on aiemminkin eristetty. Eristemateriaalin vaihtoa kannattaa harkita vasta siinä vaiheessa, jos aiot lisäeristää katon laajemmalta alueelta.
Näin teet mökin yläpohjan lisäeristyksen
Yläpohjan eristekerroksen lisääminen on yleensä helppo ja kannattava toimenpide. Jos mökki on ympärivuotisessa käytössä ja eristepaksuutta on 20–30 cm, kannattaa yleensä aina selvittää lisäeristämisen mahdollisuus.
Suurin osa talon ulkovaipan kautta karkaavasta lämmöstä pyrkii kattorakenteiden läpi ulos. Siksi yläpohjan lisäeristäminen on tärkeä ja kannattava toimenpide, etenkin jos haluat pienentää mökin lämmitysenergian kulutusta.
Lisäeristämisen voi tehdä mineraalivillalevyillä tai puhallettavilla mineraalivilla- ja puukuitueristeillä. Puhallettavan eristeen asentaminen etenkin ahtaaseen ja matalaan yläpohjaan on huomattavasti helpompaa kuin kokonaisten eristelevyjen tai -rullien asentaminen. Säkeissä myytävän puhallettavan eristeen voit levittää itse vaikka haravalla tai asentaa sen vuokrattavalla pienpuhalluskoneella.
Ole tarkkana purueristeisen yläpohjan lisäeristämisen kanssa. Jos teet lisäeristämisen vanhan purun päälle, valitse eristeeksi puru tai puukuitueriste. Ne luovuttavat kosteutta vanhan eristeen tavoin. Jos haluat tehdä lisäeristämisen mineraalivillalla, poista vanha puru kokonaan ja asenna eristeen alle höyrynsulku.
Väärin tai väärillä eristemateriaaleilla toteutettu yläpohjan lisäeristäminen johtaa suurella todennäköisyydellä kosteusvaurioihin. Jos suunnittelet lisäeristämistä, kannattaa asiasta ensin keskustella rakennusalan asiantuntijoiden kanssa.
Jos vanha eriste on purua, poista ensin mahdollinen märkä puru ja tasoita purut sen jälkeen. Jos yläpohjassa on mineraalivillaa, varmista että vanhat eristeet ovat kuivia. Vaihda märät eristeet uusiin ja paikkaa katon vuotokohta.
Varmista räystäsalueen tuulensuojaus. Asenna tarvittaessa reuna-alueelle tuulisuoja, jonka yläreuna tulee vähintään 10 cm tulevan eristepinnan yläpuolelle. Muista jättää vähintään 5 sentin tuuletusrako tuulisuojan ja vesikaton väliin.
Asenna eristyslevyt tai puhallusvilla huolellisesti paikoilleen. Huomaa, että ajan myötä puhalluseriste painuu jonkin verran. Älä täytä yläpohjaa eristeellä missään kohdassa aluskatteeseen tai vesikattoon asti, vaan jätä vähintään 10 sentin tuuletusväli.
Rintamamiestalotyyppisten rakennusten yläkerran vinon katto-osuuden eristämisessä tulee huolehtia riittävän suuresta tuuletusvälistä eristeen ja katteen välissä.
Mökin yläpohjan lisäeristemateriaalit
Markkinoilla on useita lisäeristämiseen soveltuvia materiaaleja joko levyinä tai puhallettavina eristeinä. Yleisimmät ovat mineraalivillat (kivi/vuori- ja lasivilla), erilaiset puukuitueristeet (selluvilla, puukuitu), polystyreeni (EPS-eriste tai XPS, suulakepuristettu polystyreeni) sekä polyuretaani.
Yleisimmin yläpohjan lisäeristämiseen käytetään mineraalivilloja tai puukuitueristeitä joko levyinä tai puhaltamalla. Vanhoissa rakennuksissa käytetään edelleen myös sahanpurua tai kutterilastua. Hirsirakennusten tärkein eriste ennen 1930-lukua oli sammal. Jos vanhan rakennuksen eristeet ovat kuivia ja hyvässä kunnossa, niitä ei kannata vaihtaa.
Neuvottele aina alan asiantuntijan kanssa siitä, millainen eriste on juuri sinun loma-asuntoosi sopiva.
Rakennukset kuluttavat Suomessa 40 prosenttia kaikesta energiasta. Suurin osa siitä kuluu lämmitykseen. Hyvä eristäminen vähentää energiankulutusta.
