Talvivalkosipulin kasvatus ja istutus
Maa
Vettä pidättävä, syvältä muokattu ja vahvasti lannoitettu. Parhaan sadon kynsilaukka tuottaa kuohkeassa ja humuspitoisessa maassa. Paranna savista ja hiekkaista maata esimerkiksi kompostilla tai palaneella lannalla. Ravinteita valkosipuli vaatii suhteellisen runsaasti. Sirottele istutusvakoon lehtipuun tuhkaa tai kalkkia. Otollinen pH on 6,5–7.
Paikka
Valitse kasvupaikka, josta vesi valuu pois. Valkosipuli kestää hyvin kylmää, liiallista märkyyttä se kavahtaa.
Istutus
Istuta kynnet syys–lokakuussa, jotta ne ehtivät kasvattaa juuria ennen maan jäätymistä. Pohjois-Suomessa sopiva aika on syyskuun lopulla, Etelä-Suomessa lokakuun loppupuolella. Irrota kynnet emosipulista vasta istuttaessasi. Valitse istukkaiksi isoja kynsiä, joiden kuori on ehjä ja tuoksu raikkaan sipulinen. Kierittele lehtipuun tuhkassa, jos mahdollista.
Peittele kynnet 5–15 sentin syvyyteen – sitä syvempään, mitä kuohkeampaa ja hiekkaisempaa maa on. Jätä taimiväliksi 10–15 senttiä, tiheä istutus verottaa sipulien kokoa.
Lannoitus
Lannoita kolmeen kertaan kanankakkarakeilla tai hyvin palaneella lantakompostilla: syyskuussa vakoon mullan joukkoon, keväällä maan sulettua maan pinnalle ja kesäkuun puolivälissä maan pinnalle. Nopeimmin ravinteet pääsevät kasvin käyttöön veden mukana. Ruohosilppu on omiaan katteeksi.
Kastelu
Kastele taimia keväällä ja alkukesällä, kunnes naatisto on täysikokoinen ja kukkavarsia putkahtelee näkyviin. Vettä saa antaa kuivina aikoina 2–3 kymppikannullista/m2 kerran viikossa. Kuivuus saa valkosipulin lopettamaan kasvunsa.
Kitkeminen
Kitke niin, että rivit pysyvät puhtaina. Valkosipuli on huono kilpailija. Haraa varovasti, jotta et vahingoita pinnassa olevia juuria.
Katkaise kukkavarret, jos haluat suurempia sipuleja. Jätä muutama kukkija, jos haluat kasvattaa sipuleja itusilmuista.
Talvivalkosipulin istutus- ja nostoajat
Sadonkorjuu
Nosta sato heinä–elokuussa, kun pari kolme alinta lehteä ovat kellastuneet. Näin sipuli pysyy koossa. Nosta sipulit talikon avulla ja varsia katkomatta. Suihkuta tai huljuttele vedessä mullasta. Kuivata huoneenlämmössä noin kuukausi, kunnes varret ovat rutikuivat. Pätkäise syötävien sipulien varsi parin sentin mittaiseksi, kun se on kuivunut ohueksi ja rapisevaksi.
Säilytys
Paras paikka on kuiva ja ilmava tila, jonka lämpötila +2 astetta. Sato säilyy kuukausia hyvänä myös huoneenlämmössä laakeassa korissa tai verkko- tai paperipussissa.
Ripusta sipulit kuivumaan sateelta suojattuun paikkaan tai kuivata ne alle 40-asteisessa tilassa. Istukkaiden ei tarvitse olla täysin kuivia, toisin kuin säilytettävien sipulien.
Talvivalkosipulin kasvatus – näillä vinkeillä onnistut!
- Muista viljelykierto. Monet sipulin taudit pesivät maassa. Vaikka kasvusto olisi tervettä, sipulin olisi hyvä palata samaan kasvupaikkaan vasta 5–7 vuoden kuluttua.
- Kasvata valkosipulin esikasvina härkäpapua, joka sitoo typpeä ja kuohkeuttaa maata syvältä. Myös herne on hyvä valinta esikasviksi.
- Tarkkaile kasvustoa ja valitse lisättävät sipulit jo kasvukauden aikana. Parhaiten istukkaiksi sopivat terveet, komeanaattiset, säännöllisen muotoiset ja kookkaat sipulit.
- Uusi kasvuvoimansa menettänyt kanta itusilmuista. Jätä kasvustoon kukkavarsia kehittämään itusilmuja ja istuta silmut syksyllä maahan noin viiden sentin syvyyteen.
Talvivalkosipuli – lajikkeet:
Sipulien ja kynsien koko, maku, väritys, kasvuaika sekä säilyvyys vaihtelevat kannan mukaan. Vanhojen satoisien ja terveiden kantojen kynnet ovat arvotavaraa harrastajien parissa, siemenliikkeet tarjoavat kokeiltavaksi myös uusia lajikkeita.
Suomessa kannattaa käyttää pohjoisiin oloihin sopeutuneita kantoja ja lajikkeita, koska valkosipuli tarvitsee pitkän kasvukauden. Vihannestiskin valkosipulit ovat usein peräisin lämpimästä ilmastosta ja menestyvät meillä heikosti.
Esimerkkejä lajikkeista:
- ’Aleksandra’/’Giant Russian’: Harrastajien suosikki. Kotimainen kanta. Isot ja paksut kynnet, punertavahäiväiset kuoret. Kynnet on helppo kuoria. Satovarma, valmistuu elokuussa. Kasvattaa jäykän varren, ei voi letittää. Maku vahva, mutta ei polttava.
- ’Thermidrome’: Ranskalainen, herkullisena pidetty lajike. Sipuleita on yleisesti myynnissä.
- ’Messidrome’: Luotettava lajike, jota on yleisesti myynnissä.
- ’Marbled Purple Stripe’: ’’Marmoroidun raitapurppuran’’ maku on voimakas ja herkullinen, naatisto kookas.
- Haminalainen kanta: Ohutkuorinen. Kynnet mehevät ja melko isot. Hyvin taudinkestävä ja satoisa. Makoisa.
- Kovader: Virolainen kanta. Suuri sipuli, kynnet aromikkaita. Uloimmassa kerroksessa on violetteja raitoja.
- Voronesch: Venäläinen kanta. Hyvin ohutkuorinen. Valmistuu pari viikkoa aikaisemmin kuin muut tunnetut Suomessa viljeltävät valkosipulit. Kynnet melko isot ja solakat. Maku vahva, lempeä jälkimaku.
- 'Music': Kanadalainen lajike. Pitää lämpimästä kesästä, mutta selviää viileämmässäkin.
- 'Sortavala': Muistuttaa 'Alexandraa'. Tekee suuria sipuleita, jos kasvukausi on häiriötön.
- 'Irkutsk': Ruotsalaisen valkosipuliguru Åke Truedssonin Siperiasta tuoma lajike. Viljelyvarma.
- 'Ävrö': Sipuleiden koko vaihtelee suuresti.
- 'Red Russian': Kauniin muotoiset sipulit, jotka jakautuvat mukavan kokoisiksi kynsiksi. Viljelyvarma lajike.
- 'New Siperian': Åke Truedssonin Siperiasta tuoma viljelyvarma lajike. Sipuli jakautuu suuriksi kynsiksi.
Muokattu 25.8.23 klo 14.55: Juttuun lisätty kuvia ja runsaasti uutta tietoa.
Hyväksy evästeet
YouTuben videosoitin käyttää evästeitä. Hyväksy evästeet katsoaksesi videon.
