"Tajuan vasta loppusuoralla, että kodinhoitohuoneesta puuttuu pistorasia" – Miia Kauhanen perheineen rakentaa taloa, osa 14


Miia Kauhanen on Avotakan ja Meidän Mökin toimituspäällikkö ja kolmen lapsen äiti, joka vastoin omiakin odotuksiaan päätyi rakentamaan taloa nikkarointia karttavan diplomi-insinöörimiehensä kanssa Koillis-Helsingissä. Tämä on sarjan 14. osa.
Kuvat Petri Mulari

Arpa on heitetty. Kauha on isketty maahan Kauhasen tontilla. Samaan aikaan kun maatyöt ovat käynnistyneet vappuviikolla, Kuhmossa Crosslam-tehdas jo puristaa talomme massiivipuuelementtejä kainuulaisesta havupuusta.

Mutta ennen kuin tähän pisteeseen on päästy, on se vaatinut erityisen huolellista suunnittelua ammattilaisilta. CLT-talossa kaikki piuhat ja putket on mahdollista piilottaa seinien sisään, mutta niille kaikille täytyy miettiä ennakkoon ja työstää jo tehtaalla reiät ja reitit. Kevään iltapuhteita onkin ollut omalta osaltani etenkin sähkösuunnitelmien syynääminen.

Monista tarkistuskerroista huolimatta tajuan vasta loppusuoralla, että kodinhoitohuoneesta ja peilikaapista puuttuvat pistorasiat ja ulko-ovelta ovikello.

Eläytymiskyvystä on etua, että pystyy paperilla kulkemaan huoneesta toiseen ja miettimään tilan tulevaa käyttöä ja elämää. Siirrätän pistorasioita ja lisään himmentimen päähän miltei kaikki valaisimet. Monista tarkistuskerroista huolimatta tajuan vasta loppusuoralla, että kodinhoitohuoneesta ja peilikaapista puuttuvat pistorasiat ja ulko-ovelta ovikello.

Yllättävän moni asia täytyy päättää jo varhaisessa vaiheessa: takka tai ainakin sen hormi, kiinteät valaisintyypit, kattoon upotettavat kaiuttimet, amme, suihkut ja hanat sekä vesipisteiden paikat...

Upotettavat, suunnattavat alasvalot joudumme selvittelyn jälkeen osin vaihtamaan pinta-asennettaviin valokiskoihin. Alasvaloja kun ei ole suunniteltu asennettavaksi umpipuuhun. Vaikka taakse olisi jyrsitty tilaa välipohjaan, ilma ei vaihtuisi ja lämmön takia ledin käyttöikä saattaisi merkittävästi lyhentyä.

Kun detaljeja on lukemattomia, tuplavarmistelu kannattaa. Onneksi kyselemme sinnikkäästi, onhan rakennesuunnittelija huomioinut lujuuslaskelmissaan, että painovoimaa uhmaavalle ulokeparvekkeelle tulee melkoinen lisäpaino ulkoporeammeesta. Asialistalla tämä sitten oli kuin olikin mennyt ohi. Viime hetken pelastuksena parvekkeen alle piirretään vielä vaakapalkki lisätueksi. Ehti jo kylmä hiki nousta.

Yksi tärkeimmistä päätöksistä, ainakin sisustajalle, on sisäseinien pinnat. Meille kuuma kysymys oli pitkään, jätetäänkö CLT näkyväksi pinnaksi vai ei? Alun perin arkkitehtimme linjasi, ettei paljas CLT istu toivomaamme viimeistelytasoon. Siihen mennessä näkemämme CLT-seinät kun olivat näyttäneet meidän makuumme aika ronskeilta ja rouheilta, sopivammilta vapaa-ajankotiin kuin kaupunkivillaan.

Suunnitelmana oli levyttää ja maalata tai tapetoida seinät, ehkä osin puupaneloida. Kipsilevy ei kuitenkaan tullut kysymykseen, sillä halusimme säilyttää puun hengittävät ominaisuudet. Puntaroimme niin pinkopahvia ja halltex-levyä alusmateriaaliksi kuin sisustuspaneeleja ja rema-levyä eli mini-CLT:tä.

Sitten näimme CLT-rakentamiseen erikoistuneen Fimman kaksi taloa – ja teimme täydellisen takinkäännön. Heidän puuseppiensä viimeistelemä jälki olikin aivan toista. Alkoi tuntua hullulta – ja turhalta kustannukselta – peittää niin kaunis puupinta. Pintalaatu sinetöi samalla talotoimittajavalinnan.

Lue sarjan edellinen osa täältä. Seuraavassa osassa nousee talon alakerta. Lue kolumni täältä.

Havainnekuva: arkkitehti Tapani Takkunen. Lisää kuvia projektin vaiheista Instagramissa: @miia.living.

Julkaistu: 25.5.2019