Elokuun lopussa luonto on tankannut kesän energian maaperään. Värikkäät kukat ovat pudottaneet kukintonsa, ja perhosten lento on loppusuoralla. Juuri ennen syksyn väriloistoa tunnelma on odottava. Katriina Karikosken viherhuoneessa Kustavissa kukkivat enää ruukkupuutarhan korallinpunaiset pelargonit ja krassin haalistuneet oranssit kukinnot.

– Olen aina ihaillut luostareiden ruusu- ja yrttitarhoja. Niiden herkässä tunnelmassa on minuun vetoavaa hiljaista lumoa ja rauhaa, Katriina sanoo.

Vanhan kivinavetan rauniossa sijaitsevaa puutarhaansa hän kutsuu Hiljaisuuden puutarhaksi. Sitä rytmittävät kaltevat kivipilarit ja viherhuone. Keskellä pulppuaa pieni vesielementti, jota ympäröivät saniaiset, kurjenmiekat ja varjoliljat.

Raunioissa kulkiessa näkee yhä, missä karsinat ovat olleet. Siellä täällä on kivipolkuja ja kauniisti sammaloitunutta betonilattiaa. Rakenteita mukaillen alue on jakautunut nurmikenttiin, kivien reunustamiin kukkapenkkeihin ja monivuotisiin perennaistutuksiin. Ison vaahteran alla on penkki, ja toinen istuskelualue on sijoitettu viiniköynnösten ja Katriinan Raku-keramiikkauunin läheisyyteen.

– Rauniot olivat luonnon muovaamat, kun muutimme tänne Nummelinin tilalle runsaat kaksikymmentä vuotta sitten, Katriina kertoo.

Hänen ja Juha-puolison sukujuuret toivat heidät saaristoon. Kustavissa on talvella rauha tehdä omia töitä, kesällä taas oleskellaan muiden ihmisten parissa.

– Vuorottelu hiljaisten ja vilkkaiden jaksojen kesken sopii erakkoluonteelleni erityisen hyvin.

Katriina sanoo, että luonto paitsi inspiroi myös puhdistaa ja hoitaa häntä niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Keväällä hän tekee nokkosista leipää ja munakasta, voikukan lehdistä salaatinlisukkeita ja mustaherukan lehdistä teetä. Viiniköynnökset ovat tuottaneet mehu- ja viinisatoja. Omena-, kriikuna- ja luumupuista sekä karviais- ja viinimarjapensaista pariskunta kerää talven varalle vitamiineja.

Katriina ei istuta aktiivisesti joka vuosi uusia kasveja.

– Vuosi vuodelta annan luonnon yhä enemmän päättää, mitä se kulloinkin haluaa kasvattaa ympärilleni. En nypi liikaa, vaan annan luonnon toteuttaa itseään.

Joskus Katriina saa taimia ystäviltä ja naapureilta, mutta monet kasveista hän on hakenut luonnosta. Puutarhan vieressä olevan lammen ympärille hän on kasvattanut heiniä sekä suon ja kosteikkojen kasveja.

– Vesi on minulle tärkeä elementti, ja sen äärellä on levollista maalata. Luova mieleni tarvitsee jokapäiväistä rauhaa ja luonnonläheisyyttä. Täällä minulla on mahdollisuus olla yhtä luonnon kanssa.