Avotakka

Taiteilijan lumoava viherhuone on rauhoittumisen tyyssija: ”Olen aina ihaillut luostareiden ruusu- ja yrttitarhoja”

Taiteilijan lumoava viherhuone on rauhoittumisen tyyssija: ”Olen aina ihaillut luostareiden ruusu- ja yrttitarhoja”

Navetan raunioissa oleva puutarha ja vanhoista ikkunoista tehty viherhuone inspiroivat taiteilija Katriina Karikoskea. Hän antaa luonnon hoitaa rauhassa oman tehtävänsä.
Teksti Riikka Siusluoto
Kuvat Suvi Kesäläinen
Mainos
1900-luvun alussa rakennettuun maatilaan kuuluvat asuintalon lisäksi pihamökki ja talli. Aitta ja navetta toimivat Katriina Karikosken näyttelytiloina. Pihapiirissä on kesäisin näytelmä- ja musiikkiesityksiä.

Elokuun lopussa luonto on tankannut kesän energian maaperään. Värikkäät kukat ovat pudottaneet kukintonsa, ja perhosten lento on loppusuoralla. Juuri ennen syksyn väriloistoa tunnelma on odottava. Katriina Karikosken viherhuoneessa Kustavissa kukkivat enää ruukkupuutarhan korallinpunaiset pelargonit ja krassin haalistuneet oranssit kukinnot.

– Olen aina ihaillut luostareiden ruusu- ja yrttitarhoja. Niiden herkässä tunnelmassa on minuun vetoavaa hiljaista lumoa ja rauhaa, Katriina sanoo.

Vanhan kivinavetan rauniossa sijaitsevaa puutarhaansa hän kutsuu Hiljaisuuden puutarhaksi. Sitä rytmittävät kaltevat kivipilarit ja viherhuone. Keskellä pulppuaa pieni vesielementti, jota ympäröivät saniaiset, kurjenmiekat ja varjoliljat.

Viherhuone on rakennettu vanhoista laudoista ja ikkunoista. Hyötykasveista muun muassa kurkku, tomaatti, pavut, kesäkurpitsa ja yrtit pitävät sen kostean lämpimästä ilmasta. Myös krassit, ruusut ja pelargonit voivat hyvin. Viherhuoneen tunnelma on runsas. Terrakottaruukut, vanhat lautaset ja yrttiviljelmät on kasattu kuluneelle puupöydälle. Katriina kertoo, että ruukkuistutuksissa kosteus säilyy paremmin kuin maassa.

Raunioissa kulkiessa näkee yhä, missä karsinat ovat olleet. Siellä täällä on kivipolkuja ja kauniisti sammaloitunutta betonilattiaa. Rakenteita mukaillen alue on jakautunut nurmikenttiin, kivien reunustamiin kukkapenkkeihin ja monivuotisiin perennaistutuksiin. Ison vaahteran alla on penkki, ja toinen istuskelualue on sijoitettu viiniköynnösten ja Katriinan Raku-keramiikkauunin läheisyyteen.

– Rauniot olivat luonnon muovaamat, kun muutimme tänne Nummelinin tilalle runsaat kaksikymmentä vuotta sitten, Katriina kertoo.

Hänen ja Juha-puolison sukujuuret toivat heidät saaristoon. Kustavissa on talvella rauha tehdä omia töitä, kesällä taas oleskellaan muiden ihmisten parissa.

– Vuorottelu hiljaisten ja vilkkaiden jaksojen kesken sopii erakkoluonteelleni erityisen hyvin.

Villiviini on vallannut puutarhan eteläpäädyn. Myös viinirypäleet viihtyvät niin hyvin aurinkoisessa päädyssä, että ne ovat tuottaneet jo useamman viini- ja mehusadon. Syksyn tullen muuria peittävän köynnöksen väri vaihtuu leiskuvan puna-oranssiksi. Virolainen Zilga-viinirypäle on ystäviltä saatu lahja. Lajike viihtyy Kustavissa hyvin, koska saaren syksyt ovat pitkät ja lämpimät. Kun näyttelykausi on ohi, Katriina pystyttää maalaustelineensä puutarhaan ja nauttii alkusyksyn syleilevästä lämmöstä.

Katriina sanoo, että luonto paitsi inspiroi myös puhdistaa ja hoitaa häntä niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Keväällä hän tekee nokkosista leipää ja munakasta, voikukan lehdistä salaatinlisukkeita ja mustaherukan lehdistä teetä. Viiniköynnökset ovat tuottaneet mehu- ja viinisatoja. Omena-, kriikuna- ja luumupuista sekä karviais- ja viinimarjapensaista pariskunta kerää talven varalle vitamiineja.

Katriina ei istuta aktiivisesti joka vuosi uusia kasveja.

– Vuosi vuodelta annan luonnon yhä enemmän päättää, mitä se kulloinkin haluaa kasvattaa ympärilleni. En nypi liikaa, vaan annan luonnon toteuttaa itseään.

Joskus Katriina saa taimia ystäviltä ja naapureilta, mutta monet kasveista hän on hakenut luonnosta. Puutarhan vieressä olevan lammen ympärille hän on kasvattanut heiniä sekä suon ja kosteikkojen kasveja.

– Vesi on minulle tärkeä elementti, ja sen äärellä on levollista maalata. Luova mieleni tarvitsee jokapäiväistä rauhaa ja luonnonläheisyyttä. Täällä minulla on mahdollisuus olla yhtä luonnon kanssa.

Kaikkien Katriinan teosten värit ovat luonnonläheisiä. Aihepiireistä hänelle ovat merkittävimpiä luonto, kalat ja enkelit. Myyntinäyttely on avoinna kesäkuukausina ja muulloin sopimuksen mukaan. Tallissa sijaitsevat Katriina Karikosken työtilat. Maalausten lisäksi Katriina käsittelee savea ja muovaa siitä kiehtovia taide-esineitä. Viime vuosina hän on kiinnostunut japanilaisesta Raku-tekniikasta, joka jättää savitöihin erikoisen rosoisen kädenjäljen.
Julkaistu: 4.9.2018