Pähkinöitä, mulperinmarjoja ja syötäviä neulasia omalta pihalta – metsäpuutarhuri Joel Rosenberg vinkkaa parhaat pihapuut herkutteluun

1. Saksanpähkinä

Saksanpähkinän itäeurooppalaiset kannat ovat läntisiä sukulaisiaan talvenkestävämpiä. Herkulliset pähkinät kypsyvät lokakuun alussa.

Ilmaston lämpenemisen mahdollistama satopuu menestyy eteläisimmässä Suomessa, joskin Jyväskylässä saakka kasvaa satoa tekeviä yksilöitä. Saksanpähkinä (Juglans regia) tarvitsee lämpimän ja syvämultaisen kasvupaikan. I–II?-vyöhykkeille.

2. Metsävaahtera

Metsävaahteran toukokuisia kukkia ja nuoria lehtiä voi syödä.

Mitä jos keittäisit puuroa metsävaahteran (Acer platanoides) mahlaan maalis-huhtikuussa? Voit myös maistaa puun kukkia äitienpäivän tienoilla. Korkeus 10–20(–30) m. I–V(VI)-vyöhykkeille.

3. Euroopanpähkinäpensas

Kotimainen euroopanpähkinäpensas kasvattaa pienemmät pähkinät kuin ulkomaiset hasselpähkinä­lajikkeet, mutta on sadoltaan varmempi.

Kokeile kasvattaa euroopanpähkinäpensas (Corylus avellana) yksirunkoisena puuna ja maista kotimaisia hasselpähkinöitä. Sato kypsyy elo-syyskuun vaihteessa. I–V-vyöhykkeille.

4. Metsälehmus

Metsälehmus on syytä suojata huolella kauriseläimiä vastaan.

Metsälehmus (Tilia cordata) ilahduttaa heinäkuisella kukinnallaan paitsi teenjuojia (kukista saa erinomaisen haudukkeen) myös kimalaisia. Alkukesän nuoret lehdet ovat mitä parhain salaattipohja. I–V-vyöhykkeille.

5. Valkomulperi

Valkomulperin sato kypsyy elo-syyskuussa. Lehtiäkin voi syödä kypsennettyinä.

Valkomulperi (Morus alba) tekee nykyään satoa eteläisimmässä Suomessa. Lajikkeiden marjat ovat suurempia kuin kantalajin. Mahtuu pieneenkin pihaan, aurinkoiselle ja lämpimälle paikalle. I–II-vyöhykkeille.

6. Lännendouglaskuusi

Lännendouglaskuusen neulasia voi syödä tai uuttaa teeksi.

Lännendouglaskuusen (Pseudotsuga menziesii) greippiseltä maistuvat neulaset sopivat pieniksi hakattuina salaattiin vaikkapa talvella. Havu on hyvä suojapuu pienilmaston luomiseksi esimerkiksi saksanpähkinälle. I–VI-vyöhykkeille.