Viherpiha

Nämä kasvit sykähdyttävät pitkälle syksyyn! Taimistoviljelijät vinkkaavat 9 koreaa puuta ja pensasta syyspihaan

Nämä kasvit sykähdyttävät pitkälle syksyyn! Taimistoviljelijät vinkkaavat 9 koreaa puuta ja pensasta syyspihaan
Kauniit marjat ja hedelmät somistavat näitä pensaita ja puita jopa pakkasten puraisuun saakka. Taimistot valitsivat kotipihoille sopivat suosikkinsa. Mitä sanoisit esimerkiksi vaaleanpunamarjaisesta pihlajasta?
Julkaistu: 7.9.2021

Ilpo Koivu: ”Arnoldinpihlaja ’Kirsten Pink’ on ihan yhtä helppo ja vaatimaton kuin kotipihlaja”

Puutarha Tahvoset | Raasepori | Vyöhyke Ib

1. Arnoldinpihlaja ’Kirsten Pink’

Sorbus x arnoldiana ’Kirsten Pink’ on hidaskasvuinen pieni puu, jolla on pinkit marjat. Lehdet leimuavat syksyllä oranssin ja punaisen sävyissä. Jos pihlajista tykkää, arnoldinpihlaja ’Kirsten Pink’ on se juttu! Se on ihan yhtä helppo ja vaatimaton kasvupaikan suhteen kuin kotipihlaja ja kestää kuivuuttakin hyvin. Auringossa kukinta ja marjominen on runsaampaa.

Puu mahtuu pieneenkin pihaan. Käyttäisin sitä yksittäin, muutaman puun ryhmänä tai vaikkapa kujanteeksi pihatien viereen. Kaunis puuaidanne näköesteeksi tontin rajalle syntyy, kun yhdistät arnoldinpihlajaa ja koristeomenapuita. Puu myös korostuu tummalehtisen purppuraheisiangervon seurassa.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 5–10 m

Kukinta: kesäkuu

Vyöhykkeet: I–IV

2. Purppuraomenapuu ’Cowichan’

Leveähköksi kasvava purppuraomenapuu ’Cowichan’ vaatii kasvutilaa. Puu on tärkeää suojata talvella rusakoilta ja myyriltä, joiden herkkua se on varsinkin nuorena. Puu kukkii vaaleanpunaisena pilvenä touko-kesäkuun vaihteessa, ja syksyisin sitä koristavat tummanpunaiset pienet omenat. Koristeomenat säilyvät jopa alkutalveen saakka.

Älä istuta puuta liian lähelle seinää, jotta se mahtuu kasvamaan myös sivusuunnassa. Istutuskuopan olisi syytä olla 80 senttiä syvä ja leveä. Jos pihassa on tilaa, yhdistelisin puuta muihin koristeomenapuihin, joilla on eriväriset kukat tai lehdet. Sellaisia ovat esimerkiksi ’Linnanmäki’, jolla on tummanpinkit kukat, ja ’Royalty’, jonka lehdet säilyvät tummanpunaisina koko kasvukauden.

Valon tarve: aurinko

Korkeus: 4–5 m

Kukinta: touko–kesäkuu

Vyöhyke: I–III

3. Hollanninlumimarja ’Mother of Pearl’

Symphoricarpos ’Mother of Pearl’ hurmaa vaaleanpunaisilla marjoillaan, jotka ovat kuin karkkeja. Pysty- ja tuuheakasvuisen, hyvin vähään tyytyväisen hollanninlumimarjan sirot oksat kaartuvat kauniisti. Olen nähnyt pensasta kasvamassa muurin päällä, josta oksat valuivat vapaasti alas. Versoja voi käyttää leikkokimpuissakin ja maljakossa. Marjat ovat lievästi myrkylliset.

Hollanninlumimarja ’Mother of Pearl’ kukoistaa tuoreessa ja kosteassa maassa. Kuivassa kasvupaikassa marjasato jää niukaksi ja koristeanti vaisummaksi. Siniharmaat tummat lehdet korostuvat esimerkiksi marjakuusen ja vuorimännyn seurassa. Syksyllä kukkivat vaaleanpuna- ja valkokukkaiset pensashanhikit ovat myös hyviä kumppaneita.

Valon tarve: auringosta varjoon

Korkeus: 150–200 cm

Kukinta: heinäkuu

Vyöhyke: I–III

Axel Kroschel: ”Helmipihlaja on niin hieno syyskasvi, ettei juuri hienompaa löydy!”

Tornionlaakson taimitarha | Tornio | Vyöhyke VI

4. Helmipihlaja

Pensasmaisesti kasvavan helmipihlajan posliininvalkoiset, helmimäiset marjat ja viininpunaiset lehdet ovat upea yhdistelmä. Marjat pysyvät pitkälle syksyyn, sillä linnut eivät yleensä löydä niitä. Sirokasvuinen monirunkoinen pensas tai pikkupuu on kaunis myös siron lehvästön ansiosta. Oulun korkeudella ja suotuisilla paikoilla myös Torniossa menestyvää helmipihlajaa hienompaa syyskasvia ei juuri löydy!

Sorbus koehneana tykkää runsasravinteisesta, kuivasta tai tuoreesta multamaasta. Se sopii mainiosti japanilaistyyliseen puutarhaan esimerkiksi vesiaiheen äärelle, jonne seuraksi istuttaisin isoja kuunliljoja, saniaisia ja hietakastikkaa. Kuivemmalla paikalla käyttäisin sen juurella varjoyrttiä tai rönsyansikkaa.

Valon tarve: aurinko

Korkeus: 150–250 cm

Kukinta: kesäkuu

Vyöhykkeet: I–V

5. Amurinhappomarja

Amurinhappomarja menestyy liki koko Lapin alueella, onhan se happomarjoista kestävimpiä ja kotoisin Amurinjoen rannoilta Venäjän ja Kiinan rajalta. Pystykasvuinen pensas täyttyy syksyllä korallinpunaisista marjoista, jotka ovat kuin pisaroita. Myös lehdet saavat komean oranssinpunaisen syysvärin. Berberis amurensis houkuttelee paljon mehiläisiä ja kimalaisia alaspäin kaartuviin keltaisiin kukintoihin.

Amurinhappomarja viihtyy parhaiten humuspitoisessa ja kalkitussa maassa. Aurinkoinen, muttei paahteinen kasvupaikka on sille mieluisin. Käyttäisin koristeellista pensasta yksittäiskasvina tai omana ryhmänä. Taustalle sopivat tummanvihreät havut, esimerkiksi kuusiaita.

Valon tarve: aurinko

Korkeus: 150–200 cm

Kukinta: kesäkuu

Vyöhykkeet: I–V (VI)

6. Euroopantuhkapensas

Punaiset marjat ovat euroopantuhkapensaan juju. Aiemmin se tunnettiin kalliotuhkapensaan nimellä. Pensas pukeutuu syksyisin keltaiseen syysväriin, joka korostaa marjoja. Marjat jäävät kasviin senkin jälkeen, kun lehdet ovat pudonneet.

Cotoneaster integerrimus on mainio pensas ryhmänä tai leikattuna aitana, sen tummanvihreät pienet lehdet muodostavat kivan lehtiseinustan muiden kasvien taustalle. Olen nähnyt siitä pieniä runkopuita, ja jos intoa riittää, miksei siitä voisi muotoilla somia bonsaita pihaan. Myös kivikkokasvien seurassa euroopantuhkapensas näyttää nätiltä. Vaatimaton pensas kasvaa melkein paikassa kuin paikassa, mutta vältä kuitenkin liian märkää maata.

Valon tarve: auringosta varjoon

Korkeus: 100–150 cm

Kukinta: touko–kesäkuu

Vyöhykkeet: I–V (VI)

Marjaana Lepänjuuri: ”Japaninruusukvittenin keltaiset pikkuhedelmät käyvät hilloihin ja marmeladeihin”

Pinsiön taimisto | Hämeenkyrö | Vyöhyke III/IV

7. Japaninruusukvitteni

Japaninruusukvitteni on söötti pikkupensas ja mielenkiintoinen hyötykasvi. Ristipölytys lisää satoa, myynnissä on myös kaksi FinE-lajiketta, ’Sirius’ ja ’Venus’. Lamoavaoksainen pensas vangitsee katseen alkukesästä loistavan oranssinpunaisilla kukillaan. Kirpeät keltaiset pikkuhedelmät käyvät hilloihin ja marmeladeihin. Kukat ja hedelmät kehittyvät edellisen vuoden versoihin.

Chaenomeles japonica sopii pikkupihojen perenna- ja pensasryhmiin, vaikkapa pienten havujen sekä keijuangervon ja kääpiöhappomarjojen seuraan. Mieluisin kasvualusta on läpäisevä ja kalkittu, hiekansekainen multa. Suotuisalla paikalla kvitteni menestyy nelosvyöhykkeellä, varsinkin jos saa suojakseen talvella lunta.

Valon tarve: aurinko

Korkeus: 50–70 cm

Kukinta: kesäkuu

Vyöhykkeet: I–III (IV)

8. Riippamarjaomenapuu

Riippamarjaomenapuu on pihan erikoisuus, marjaomenapuun riippuva muoto. Taimi kannattaa tukea parin ensimmäisen vuoden ajan. Tukikeppien varaan virität myös suojaverkon; mitä nuorempi puu, sen maistuvampi rusakoille ja jyrsijöille. Touko-kesäkuun vaihteessa puu peittyy valkoisiin kukkiin. Punaiset marjat ovat hieman herukkaa suuremmat. Oksat kasvavat nätisti sivuille ja alaspäin, eikä puuta tarvitse juurikaan leikata.

Kasvi sopii yksittäispuuksi tai muutaman puun ryhmiksi. Seuraksi valitsisin matalia peittopensaita, kuten lamoherukkaa ja tuiviota, perennoista peittokurjenpolvea, kevätkaihonkukkaa ja suikeroalpia. Vaatimaton Malus baccata ’Pendula’ suosii kalkittua, vettä läpäisevää multavaa maata.

Valon tarve: aurinko

Korkeus: 2–2,5 m

Kukinta: touko–kesäkuu

Vyöhykkeet: I–II (III)

9. Punalehtiruusu

Koristeellinen punalehtiruusu ilahduttaa koko kesän. Lehdet ovat tummat ja sinertävänpunaiset, vaalean­punaiset kukat yksinkertaiset. Kaarevaoksaisen pensaan tyvi on kapea ja latva leveä. Talvenkestävä ja vaatimaton Rosa glauca tekee syksyllä paljon pyöreitä, punaisia kiulukoita, ja lehdet saavat punakeltaisen värin. Aurinkoisella paikalla lehtien väri sekä kukinta ovat voimakkaimpia. Kestävä punalehtiruusu ei tee juurivesoja.

Pensasryhmässä tumma lehdistö näyttää hienolta vaikkapa valkokukkaisen pikkujasmikkeen vieressä. Kumppaniksi käyvät myös muut pensasruusut ja seppelvarpu. Maan suhteen punalehtiruusu ei ole ronkeli, mutta kukoistaa parhaiten kalkitussa, läpäisevässä puutarhamullassa.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 200–250 cm

Kukinta: kesä–heinäkuu

Vyöhykkeet: I–VII

Kommentoi »