Ruoka
Maku

Suppilovahvero

Suppilovahvero

Suppilovahvero saattaa olla vaikea löytää, mutta piilon löydyttyä sato on sitäkin runsaampi! Herkullinen ruokasieni sopii monenlaiseen käyttöön sellaisenaan.
Teksti Kati Pohja, Marita Joutjärvi
Kuvat Mika Haaranen

Näin tunnistat suppilovahveron:

  • Kellanrusehtava lakki on reunoiltaan mutkainen, ohut ja suppilomainen, alapinnalla helttamaisia poimuja, jotka yltävät johteisesti hoikan, ohuen ja usein litteän, keltaisen tai rusehtavan jalan yläosaan.
  • Tuoksu ja maku mieto, herkullinen. Löytyy paikkauskollisesti suurina ryppäinä syksystä lumen tuloon saakka (käyttökelpoinen jäätyneenäkin) sammaleisista havumetsistä, rinnekuusikoista, yleisesti Etelä- ja Keski-Suomesta aina Kuusamoon asti. Paras poiminta-aika syys–marraskuu.
  • Hyvän, mutta harvinaisemman kosteikkovahveron tuntomerkit ovat muuten samat, mutta lakin väri on syvemmän tummanruskea ja jalka oranssi.

Näin käytät suppilovahveroa ruoanlaitossa:

  • Suppilovahvero sopii ruokiin sellaisenaan, etikkasäilöttäväksi, kuivattavaksi ja pakastettavaksi. Kuivaus onnistuu helposti vaikka huoneenlämmössä. Kuivuessaan sieni hiukan sitkistyy, mutta ei yhtä pahasti kuin kantarelli. Pakastaminen onnistuu hyvin, kunhan sienen paloittelee ja kuumentaa pannulla, kunnes neste on irronnut. Tämän jälkeen suppilovahverot pakastetaan liemineen. Suppilovahvero on myös erinomainen etikkasieni. Etikkaan säilöminen onnistuu hyvin kuivatuille, liotetuille sienille.
  • Suppilovahvero on oiva keitto-, muhennos-, kastike-, piirassieni, todellinen joka paikan herkku.
Julkaistu: 9.8.2010