Tuuheiden pensasaitojen takaa avautuu toinen toistaan idyllisempiä maalaismaisemia, mutta usko ratin takana on koetuksella. Tie Devonin sydämessä on pienentynyt pienentymistään, ja nyt ollaan jo kärrypolulla. Pitäisikö yrittää kääntää auto ympäri? Matka kuitenkin jatkuu kasvavan epäuskon saattelemana, kunnes vihdoin löydämme puiden välistä kaartuvan sisäänajotien ja saavumme määränpäähämme South Wood Farmille. Kuuluisan puutarhasuunnittelijan Arne Maynardin luomaa puutarhaa ei vielä näy, mutta oppaaksemme lupautunut ylipuutarhuri on meitä jo vastassa mukulakivetyllä sisääntulopihalla.

Päivänkakkarat ja heinät huojuvat lämpimässä kesätuulessa päärakennukselle vievän mutkittelevan kivipolun varrella. Villin rento niitty johtaa meidät portaille ja sisäpuutarhan kutsuvasti avoinna olevalle portille.

Portin molemmilla puolilla kasvaa kaksi tukevaa, päärakennuksen ja sen edustalla olevan muurin suuntaisesti muotoiltua säleikköpäärynää. Hienoina tilan jakajina toimivat säleikköpuut ovat yksi Arne Maynardin puutarhojen klassikkoelementtejä. Tekee mieli kurkistaa muurin takaa pilkottavaan puutarhaan, josko siellä näkyisi lisää suunnittelijan suosikkiaiheita. Ainakin kartion muotoon leikattu laakeripuu pilkistää heti portin toisella puolella, mutta onkohan myös ruusuja, kasvimaa ja lisää hedelmäpuita?

Hetki on kuitenkin vielä maltettava, sillä ylipuutarhuri kehottaa tutkimaan Arne Maynardin suunnittelemaa, kauniilla puuleikkauksilla koristeltua tammiporttia – erityisesti sen taottuja saranoita ja salpaa.

– Arne on suunnitellut salvan niin, että se tuntuu kädessä miellyttävän raskaalta ja siitä kuuluu juuri oikea kolahdus, kun sen sulkee, hän kuvailee.

Astumme sisäpuutarhaan, missä laakeripuu kohoaa timantin muotoisen istutusalueen keskeltä. Se on kuin liikennepoliisi pihaa risteävien polkujen keskellä. Tuuheat, parfyymiaan levittävät laventelipenkit reunustavat seinustojen istutuspenkkejä, joiden päätähtinä hehkuvat monet englantilaisen cottage garden -tyylin kasvisuosikit, kuten ruusut, tähtiputket, kissanmintut, kiehkurasalviat ja sormustinkukat.

Suorakaiteen mallisiksi muotoillut marjakuuset kehystävät pääovelle johtavaa kivipolkua. Vanhimmilta osiltaan jo 1300-luvulta peräisin oleva komea päärakennus on saanut arvoisensa sisäänkäynnin.

Sisäpiha rajautuu talon, pohjois- ja itäsivuja kehystävän muurin ja eteläsivun korkean säleikköomenapuurivistön suojaan. Koristeomenapuut ovat keväisin valkoisiin kukkiin peittyvää ’Evereste’-lajiketta, ja niistä muotoillun säleikön tarkoitus on peittää näkymiä takana oleviin piharakennuksiin.

Linjakas puurivistö luo pihaan intiimin tunnelman ja kääntää katseen muurin yli avautuviin peltonäkymiin. Samalla kun katse rentoutuu, olo muuttuu levolliseksi.

Sisäpihan kulmaukseen sijoitettu puupenkki houkuttaa istumaan ja ihailemaan puutarhan kauneutta. Kukkien värikirjo on penkin tuntumassa hillitty: sinistä, hennon vaaleanpunaista ja magentaa. Lajeja on niukasti, mutta niiden määrässä ei ole säästelty. Vaikutelma on yhtä aikaa moderni ja rauhallinen.

– Arnen ideana on ollut luoda talon edustalle puutarha, joka olisi yhtä koristeellinen ja hienostunut kuin ristipistotyö.

Arne Maynard on yksi Britannian tämän hetken kuuluisimpia puutarhasuunnittelijoita. Hänen puutarhansa tunnetaan rennosta ja romanttisesta tyylistä, jossa ruusupensaan välistä saattaa pilkistää sinne kylväytynyt päivänkakkara.

– Kaikenlainen jäykkä teennäisyys on Arnelle kauhistus, ylipuutarhuri sanoo.

Arne Maynard tuli South Wood Farmille ensimmäisen kerran 14 vuotta sitten, kun vanhan maatilan muutamaa vuotta aiemmin ostanut lontoolaisprofessori Clive Potter kutsui hänet paikalle suunnittelemaan puutarhaa. Sellaista ei tilalla entuudestaan ollut.

Maynard halusi, että puutarha antaisi päärakennukselle ja sitä ympäröiville ikiaikaisille laidunmaille arvoisensa ympäristön. Hän ideoi monta pientä ratkaisua, jotka tuntuvat puutarhassa luontevilta ja suorastaan itsestään selviltä vaihtoehdoilta. Ylipuutarhuri kertoo, miten pihatien liian kaupunkimainen betonikiveys vaihtui käsin ladottuun mukulakiveen – samaan paikalliseen piikiveen, jota on käytetty myös rakennuksissa. Autoille keksittiin uusi paikka piharakennuksen takaa katseiden ulottumattomista. Päärakennus ja puutarha sulautettiin osaksi ympäröivää maalaismaisemaa avaamalla näkymiä ja luomalla talon ympärille kukkaketoja.

– Arnen mielestä puutarha ei saa tuntua liian suunnitellulta ja irralliselta. Hän haluaa luoda täydellisen harmonian talon, puutarhan ja ympäristön välille.

Siirrymme pohjoisen sivuportin kautta ulos kukkakedolle ja kohti päärakennuksen takana sijaitsevaa luonnonmukaisesti hoidettua keittiöpuutarhaa. South Wood Farmilla on pidetty karjaa vielä 1990-luvulla, ja hyötytarha on suunniteltu kiinteäksi osaksi vanhan maalaistalon pihapiiriä.

Nurmikäytävien rytmittämä 22 kohopenkin, kylmälavojen ja osin maahan upotetun kasvihuoneen tarha on silmiä hivelevän kauniisti toteutettu kokonaisuus. Arvokkuutta henkivien, mataliksi muotoiltujen omena- ja päärynäpuiden sekä puksipuu-parterrien rinnalla tilaa on myös iloisesti rönsyäville daalioille, unikoille, tarhaneidoille ja muille kesäkukille.

Todellisina katseenvangitsijoina toimivat mansikoiden, karviaisten ja mustaherukoiden ylle asetetut puukehyksiset verkkohäkit, jotka näyttävät kuin olisivat viktoriaaniselta ajalta, mutta todellisuudessa ne ovat Arne Maynardin suunnittelemia – aivan kuten keittiöpuutarhan tammipenkitkin.

Maynard on verrannut puutarhan tekemistä teatteriesityksen luomiseen. Samaa vertausta käyttäen vierailija saa South Wood Farmilla täyden show’n ja encorena elinikäiset muistot hienosta kesäpäivästä unohtumattomassa puutarhassa.

South Wood Farm on avoinna yleisölle muutamana päivänä vuodessa. Lisätietoa findagarden.ngs.org.uk. Ryhmät ovat tervetulleita myös muina aikoina puutarhan kanssa etukäteen sovittaessa.