Viherpiha

Siskosten mökkipiha on keväällä kuin satumetsä: "Suloisin hetki koittaa, kun omenapuut ja narsissit avaavat nuppunsa"

1


Siskosten mökkipiha on keväällä kuin satumetsä: "Suloisin hetki koittaa, kun omenapuut ja narsissit avaavat nuppunsa"

Siskokset Carita ja Helena Forsberg hoitavat yhdessä helsinkiläisen siirtolapuutarhamökin puutarhaa. Tärkeintä heille on vaalia sen perinteistä tunnelmaa rennolla ja sallivalla otteella.
Teksti Outi Tynys
Kuvat Teija Tuisku
Toisinaan omenapuiden ja narsissien kukinta ajoittuu samaan aikaan. Tällä kertaa narsissien kukinta on jo loppusuoralla.

Miten päädyitte tänne?

Helena: Ostimme mökin toukokuun alussa 15 vuotta sitten. Pakilan siirtolapuutarha on perustettu jo vuonna 1948, ja piha on ollut meitä ennen vain yhdellä omistajalla. Hän oli viettänyt täällä kaikki kesät.

Carita: Olimme purjehtijoita, joten mökin osto oli sattumaa. Näimme lehdessä kaksi siirtolapuutarhamökin myynti-ilmoitusta. Toinen mökki oli jo mennyt, ja täällä oli paljon katsojia. Lumouduimme paikasta – puutarha oli kuin satumetsä. Teimme saman tien tarjouksen ja seuraavalla viikolla olimme jo mökin omistajia.

Mikä on narsissimeren tarina?

Carita: Narsissit ovat vanhoja ja aiemman omistajan istuttamia. Pääosa on runoilijannarsisseja eli ’Actaea’-valkonarsisseja. Täällä tuoksuu huumaavasti illalla.

Helena: Olemme jakaneet sipuleita muutaman vuoden välein ja siirtäneet niitä uusiin paikkoihin, kuten pensasruusujen alustalle ja omenapuiden ympärille kauluksiksi.

Kun kukat kuihtuvat, annamme perennoille kasvutilaa ja solmimme narsissien lehdet jos jonkinlaisiksi lyhteiksi, nipuiksi, tötteröiksi ja leteiksi. Kun sidos on löyhä, lehdet eivät murru ja sipulit pystyvät keräämään voimaa. Lannoitamme narsisseja ja muita kasveja kevät- ja syyslannoitteella. Keväisin ripottelemme maahan myös hieman kalkkia.

Upeasti tuoksuvat valkonarsissit ovat vanhaa perua. Lemmikit kylväytyvät, vaikka Helena ja Carita nyhtävät ne maasta heti kukinnan päätyttyä.

Kuka on suunnitellut puutarhan?

Carita: Piha on pitkälti Elisabeth Kochin alkuperäisen suunnitelman mukainen. Täällä on keskikäytävä ja kahdeksan omenapuuta. Vanhan mallin mukaan herukat ja karviaiset kasvavat pihan toisessa reunassa, vadelmat toisessa. Vanhat vadelmat ovat todella terveitä, satoisia ja makeita.

Helena: Perennoista täällä kasvaa vanhoja lajeja, kuten varjoliljaa, astereita, idänunikkoa, kulleroa, vuohenjuurta ja pioneja sekä sinisiä ja valkoisia saksankurjenmiekkoja.

Siirtolapuutarhassa on elokuussa taimienvaihtotori, josta hankimme joka vuosi uusia kasveja.

Vaalimme perinteistä tunnelmaa, joten istutamme jouluruusut, kärhöt ja muut uudet kasvilajit mökin luokse.

Millaista hoitoa kahdeksan omenapuuta vaatii?

Carita: Aluksi leikkasimme puut itse, mutta se oli kovin työlästä. Sama puutarhuri on jo viitenä vuonna leikannut puut ja poistanut niistä vesiversot.

Kun ostimme mökin, omenat tuottivat ensimmäisenä vuonna valtavan sadon. Otimme omenoista urakan – mehustimme niitä pari–kolmesataa kiloa ja teimme siideriäkin.

Helena: Onneksi sen jälkeen ei ole tullut yhtä valtavaa satoa. Joinakin vuosina satoa tulee kuitenkin tuhat kiloa. Maahan pudonneita omenoita saa etsiskellä, sillä olemme istuttaneet puiden alustalle perennoja. Suikeroalven ja matalan maksaruohon yhdistelmästä rikat eivät pääse läpi.

Perennat reunustavat pehmeästi poimuilevaa keskikäytävää. Pionien kukinta-aika on yksi kesän tähtihetkistä. Belliksen eli kaunokaisen lehtiruusuke on niin matala, että sen päältä voi ajaa ruohonleikkurilla. Torvinarsisseja putkahtelee sieltä täältä.

Millaista on hoitaa puutarhaa siskon kanssa?

Helena: Kuljemme täällä kuokat kädessä ja nyhdämme rikkaruohoja. Kilpailemme lähinnä vain parhaasta kuokasta. Hoidamme pihaa aika paljon, vaikkei sitä aina uskoisi.

Carita: Edellisen omistajan aikana vallitsi nykyistä tiukempi järjestys ja kukkapenkit olivat hyvin hoidettuja. Me haluamme pihan olevan osin kuin luonnontilassa. Kukkapenkit eivät ole tarkkarajaisia – rento ja salliva tunnelma miellyttää meitä. Lemmikitkin saavat levitä vapaasti. Ne on helppo kukinnan jälkeen kiskaista maasta.

Keväällä nurmikon leikkuu hävittää kaunokaisten eli bellisten kukat hetkeksi, mutta pian ne kukkivat taas. Kesällä kellokukkia ja päivänkakkaroita kasvaa kaikkialla, joten ruohikkoa on vaikea leikata. Joskus tulee mieleen, mitähän pihan alkuperäinen omistaja ajattelisi tästä kaikesta.

Kevätvuohenjuuri suo loistettaan.
Julkaistu: 16.2.2018