Oma huone enkeleille, toinen joulukylälle! Sirkku herää joskus yölläkin rakentelemaan asetelmia

Sadat pienet valot vilkuttavat, joulumusiikki soi ja minikokoiset kulkuneuvot ajelevat pehmeiden kinosten välissä. Taianomainen näkymä houkuttelee lähemmäs: tuollahan on karuselli! Entä näetkö nuo tontut, minne ne kiipeävät?

Sirkku Ekmanin joulutunnelma syntyy lasten ilosta. Siksi hän rakentaa kotiinsa joka vuosi upean joulukylän. Vuosikymmenen aikana se on laajentunut kuin huomaamatta, sillä Sirkku hankkii siihen uusia osia ympäri vuoden. Nyt joulumaalla on oma huone, eikä Sirkku käännä uteliaita vieraita ovelta: kylää on saapunut ihastelemaan jopa kokonainen päiväkotiryhmä.

Miten joulumaa sai alkunsa?

Keräilyharrastukseni alkoi oikeastaan jo 25 vuotta sitten, kun siskoni kuoli. Aloin silloin ostella erilaisia enkeliesineitä, ja nykyään minulla on niitä noin tuhat. Enkeleillä on kotonamme oma huone ja lisäksi niitä on vähän kaikkialla, esimerkiksi makuuhuoneessa.

Kymmenisen vuotta sitten ostin muutaman nätin joulukoristeen ja tein ensimmäisen pienen joulukylän. Siitä se alkoi pikkuhiljaa kasvaa. Inspiroidun koristeista: näen, mihin mikäkin koriste sopisi hyvin ja sen myötä kylä pikkuhiljaa laajenee. Se on saanut oman huoneen, sillä omakotitalossamme on vapaita huoneita lasten muutettua kotoa.

Millainen projekti kylän rakentaminen on?

Sormet alkavat syyhytä jo loppusyksystä, mutta yleensä aloitan kylän rakentamisen marraskuun lopulla. Ensin tyhjennän miehen kanssa huoneesta muut sisustus­esineet, kuten tuikkutalot ja kukat. Esivalmisteluihin kuuluu, että ripustan kaupunkia esittävän seinävaatteen ja jouluverhot ja suihkutan ikkunoihin tekolunta ja tonttuja. Asetamme pöydät paikoilleen huoneen keskelle, ja levitän niille valkoiset sifonkiliinat tai joululiinat. Kattoon kiinnitän tikkailla olevat tontut, jotka ovat matkalla kattoluukkuun.

Sitten alan rakentaa kylän osia ja nostan ne eri korkeuksiin. Kylään kuuluu paljon liikkuvia koristeita, kuten autoja, junia ja hiihtohissi, sekä valoja, jotka pitää asentaa oikein. Kylän rakentamisessa menee yleensä pari viikkoa, ja se on valmiina joulukuun alkupäivinä. Teemme sitä yhdessä mieheni kanssa, ja 4-vuotias lapsenlapseni on myös halunnut olla mukana.

Rakentaminen on niin luovaa ja mielenkiintoista, että välillä uppoudun siihen yöhön asti. Saatan myös herätä yöllä johonkin ajatukseen niin, että minun on ihan pakko mennä tekemään kylää hetkeksi. Niin kävi esimerkiksi silloin, kun keksin tehdä kirkolle aidan sokeripaloista.

Mistä hankit koristeita?

En keräile mitään tietyn merkkisiä koristeita. Ostan osia joulukylään ympäri vuoden. Joulun jälkeisistä poistomyynneistä voi tehdä hyviä löytöjä. Lisäksi etsin uusia koristeita netistä ja kirpputoreilta. Lapsenikin tietävät keräilystä ja löytävät välillä minulle lisää osia. Jotkut olen tehnyt itse.

Tykkään kaikista koristeista enkä osaa valita yhtä suosikkia. Tämän vuoden isoin lisäys on tuulimylly. Lapsenlapseni ovat myös innostuneet dinosauruksista, joten ostin Rustasta hauskan dinokoristeen.

Millainen jouluihminen muuten olet?

Joulu on lempijuhlapyhäni. Jo lapsena maalla oli tapana laittaa joulua ja tehdä itse koristeita, joten sieltä perinne alkoi. Jouluhuoneen lisäksi koristelen pihaa esimerkiksi erilaisilla eläimillä, maitolaiturilla ja nallejen joulutalolla. On hauska huomata, että ohikulkijat pysähtyvät ihastelemaan pihaa.

Myös muualla kodissa joulukoristeita on kaikkialla. Oikeastaan ainoa paikka, johon vielä mahtuisi, on keittiönkaappien päällä. Koristelaatikoita onkin kymmenittäin. Säilytämme niitä autotallissa, varastossa ja kaapeissa.

Mikä joulumaassa on parasta?

Värit, jotka tuovat iloa, sekä se, miten paljon se ilahduttaa lapsenlapsia. On mukava katsoa lastenlasten iloisia ja hämmästyneitä ilmeitä, kun he tulevat huoneeseen. Käyn mielelläni katselemassa kylää heidän kanssaan yhä uudestaan. He tietävät jo, mistä kaukosäätimen nappulasta kylään saa valot päälle. Vaikka huone alkaa käydä pieneksi, tykkään myös siitä, että joulukylä näkyy myös olohuoneesta käsin.

Viime vuonna koko lapsenlapseni eskariryhmä kävi katsomassa joulukylää. Toivoisin, että joskus myös vanhainkodin väkeä tulisi katsomaan kylää.

Jouluaattona kolme lastani perheineen tulevat kylään ja kokoonnumme pöydän ääreen joulukylän keskelle. Kylä saa olla paikoillaan aina loppiaiseen asti. Sen jälkeen on vähän haikeaa nähdä huone avarana ja autiona.