Kukkaihminen, sellainen Sirkka Talvimo on ollut lapsuudesta lähtien. Rakkaus kasveihin syttyi luonnonniityillä, joille äiti vei pikku-Sirkan ihastelemaan kurjenkelloja, keltamataroita, kissankelloja ja ketoneilikoita.

– Kun muutimme tänne metsän keskelle vuonna 1995, kukkaniitty oli ensimmäinen asia, jonka halusin luoda puutarhaani, hän muistelee.

Suuruuden aikoinaan monilajinen kukkaniitty ulottuikin melkein tontin rajalle asti, mutta viime vuosina Sirkka on pienentänyt tarkoituksella sen pinta-alaa. Kukkaniitty on hänestä yhä lumoavan kaunis silloin, kun se kukkii, mutta syksyä kohti ränsistyvä niitty alkaa näyttää ankealta. Ja onhan maailmassa niin paljon muitakin kiehtovia kukkia, joilla puutarhansa täyttää, esimerkiksi ruusuja, kärhöjä, verenpisaroita, liljoja ja muita mahtavasti kukkivia perennoja.

Syksyllä, kun puutarhakausi on auttamatta ohi, Sirkka siirtyy kukkaharrastuksessaan sisätiloihin orkideakokoelmansa pariin.

– Harrastamme mieheni kanssa purjehdusta. Oikeastaan vain vesillä ollessamme en ajattele kasveja. Paitsi ehkä silloin, kun kuljemme moottorilla, ne ehtivät joskus käydä mielessä, Sirkka naurahtaa.

Pariskunnan tapana on lähteä pitkälle purjehdukselle juhannuksena. He ovat seikkailleet 33-jalkaisella veneellään kahdestaan usein Viroon ja Ruotsiin asti. Vaikka Sirkka nauttii paljon myös merielämästä, joskus lähtö tuntuu vaikealta. Niin kuin vaikka silloin, kun ruusuja rakastaneen elokuvanäyttelijän mukaan nimetty upea ’James Mason’ -ruusu avasi ensimmäinen nuppunsa vasta lähtöpäivän aamuna. Sirkkaa suretti, että ruusun kukinta ehtii kokonaan päättyä ennen hänen paluutaan.

– Minua ei haittaa yhtään, jos tiedän kasvin kukkivan vasta loppukesällä. Päinvastoin. Silloin ehdin varmasti nauttia sen kukinnasta. Pidän verenpisaroista siitäkin syystä, että ne ovat upeimmillaan vasta sitten, kun palaamme vesiltä.

Sirkka on luonut runsaan kukkatarhansa lähes tyhjästä. Nyt kasveja on kaikkialla. Muuten kasveista vapailla pienillä multatilkuilla rönsyää ainakin suikeroalpia tai akankaalia. Alun perin pihalla kasvoi vain kaksi omenapuuta ja muutama pioni.

Maa on kivikkoista ja savista, mutta Sirkka on kaivanut siihen sinnikkäästi yhä uusia istutuskuoppia. Ruusuja on paljon, sillä kasveissa on värin ja muodon lisäksi tärkeää myös se, miltä ne tuoksuvat. Kun tuuli tyyntyy, ilmaan leviää täydessä kukassa olevan ’Cardinal Richelieu’ -ranskanruusun hurmaava tuoksu. Sirkka nuuhkii sen kukkia keskittyneesti.

– Tämä on minusta niin ihana ruusu. Sen nuput ovat todella kauniit jo silloin, kun ne alkavat avautua. Kun kukka on täysin auki, terälehtien syvät tummanvioletit vivahteet tulevat kunnolla esiin. Kaiken huipuksi se vielä tuoksuukin, hän ihastelee.

Yksittäisten kasvien lisäksi Sirkkaa viehättää kasvien yhdistely. Hailakanvaaleanpunaisen ’Aspirin Rose’ -maanpeiteruusun viereen hän on istuttanut vitivalkoista ’Schneewittchen’-tertturuusua ja kontrastiksi niille violettilehtistä kurjenpolvea. Tummanpunaisten ja valkoisten jaloangervojen kanssa kasvaa sävy sävyssä harjaneilikoita ja hempeän vaaleanpunaisia sormustinkukkia.

Viherhuoneen vieressä sähäkän pinkkeinä kukkivia neilikkaruusuja täydentävät kirjoapteekkarinruusujen pirteän punavalkoraidalliset kukat.

– Toivoisin, että värit olisivat sointuvia, mutta koska olen tehnyt puutarhaa pätkä pätkältä valmiiksi, kokonaisuuden suunnitteleminen on tuntunut joskus hankalalta. Toisaalta tuntuu ihanalta, että täällä on tilaa maalata isolla siveltimellä. Istutin aiemman kotimme pienen rivitalopihan nopeasti täyteen kukkia ja olin sitten, että mitäs nyt.

Jotkut onnistuneet kasviyhdistelmät ovat syntyneet ihan sattumalta. Sirkka ei olisi ennalta arvannut, kuinka kaunis kokonaisuus onnenruususta, pihajasmikkeesta ja valkokukkaisesta särkyneestäsydämestä muodostuisi. Tai että sinikukkainen ’Eriostemon’-tiukukärhö sopisi niin hyvin yhteen poimulehden limetinvihreiden kukkien kanssa. Viime vuonna niiden seuraksi putkahti myös tulikukkaa, ja sekin sopii Sirkasta hyvin joukkoon.

– Puutarhassa on tärkeää myös jatkuva muutos. En halua mitään rauhan puutarhaa, joka pysyy päivästä toiseen samannäköisenä. Rankan työpäivän jälkeenkin vein vain laukkuni sisälle ja lähdin kiertämään puutarhaa. Täällä tapahtuu koko ajan jotakin ihanaa, uusi nuppu aukeaa tai joku siemen itää.