Kotivinkki

Perusta kukkaniitty

Perusta kukkaniitty

Kukkaniityllä viihtyvät heinien ja sirojen kukkien lisäksi myös perhoset ja pölyttäjät.
Teksti Johanna Vireaho
Kuvat Sari Tammikari
Mainos

Niityt ja kedot ovat monin paikoin vähentyneet tehoviljelyn ja rakentamisen myötä. Oma niitty syntyy parhaiten kuivaan, vähäravinteiseen ja aurinkoiseen paikkaan. Ravinteikkaassa maassa niityn ja kedon kasvit tukahtuvat vahvempien lajien alle. 

Keto on kuiva ja aurinkoinen kasvupaikka. Sen köyhässä maassa kasvavat ketoneilikat, keto-orvokit ja mäkitervakko. Kevätkosteus auttaa kasveja selviytymään pitkälle kesään ja sietämään kuivuutta. Niitty taas on entistä heinämaata. Kuivuus ei vaivaa kasveja, ja maassa on enemmän ravinteita kuin kedolla. 

Niityillä kukkivat päivänkakkarat, kellokukat ja niittyleinikit. Kukkaniitty kaipaa aurinkoa ja niittykasvit kukkimiseen suoraa valoa. Esimerkiksi kissankäpälä ei selviä muiden varjossa. 

Ojien pientareilla ja joen tai järven rannalla tulvavedet tuovat runsaasti kevätkosteutta. Silloin kyseessä on kostea niitty tai rantaniitty. Siellä kasvavat mesiangervot, kullerot, rantakukat ja kurjenjalat. Märässä paikassa viihtyvät parhaiten rantakasvit. 

Rohtovirmajuuri on kosteiden niittyjen kasvi. Se tunnettiin jo keskiajalla valeriaana–nimisenä rauhoittavana rohtona. 

Särmäkuisma viihtyy tuoreilla niityillä ja laitumilla. Se kukkii juhannuksen aikoihin. Aikaisemmin kuismia kerättiin juhannuksena, jotta nuoret naiset pääsivät uskomuksen mukaan naimisiin.

Ketoneilikka kasvaa kuivilla kedoilla ja matalakasvuisilla niityillä. Ketoneilikkaa voi myös viljellä puutarhakasvina, mutta se kylväytyy helposti hiekkamaahan, kiveysten väleihin ja käytäville.

Unikkoniitty on huomiota herättävä. Yksivuotisen silkkiunikon yksittäinen kukka kukkii vain hetken, mutta laajalla alalla, suotuisalla paikalla uusia kukkia avautuu pitkään. Kukinta kestääkin heinäkuulta elokuun lopulle. 

Niittynätkelmä kukkii keltaisin kukin Etelä- ja Keski-Suomen niityillä ja pientareilla. 

Väinönputki kasvaa kosteilla niityillä, peltojen reunoilla ja rannoilla. 

Ahomansikan tuoksu ja maku ovat vastustamattomia. Kesäisen kedon parasta antia on kerätä mansikoita heinänkorteen. Ahomansikkaa voi siirtää puutarhasta niitylle ja kedolle ja lisätä rönsyistä. 


Valkolehdokki on harvinainen kosteiden niittyjen luonnonvarainen kämmekkälaji. 

Puna-apila on tuttu näky niityillä, kedoilla ja tienvarsilla. Se on tärkeä mesikasvi mehiläisille ja muille pölyttäjille.

Kellokukat ovat niittyjen tutuimpia kasveja. Kaksivuotinen harakankello kasvaa rehevässä maassa jopa 70–80 cm korkeaksi. Vähäravinteisemmassa maassa se jää huomattavasti matalammaksi.

Kasvit eivät saa ryöstäytyä kasvamaan toisten kustannuksella, sillä niittyjen ja ketojen kasvillisuus on yleensä monilajista. 

Rikkakasvien poistaminen on tärkeää. Varsinkin reheväkasvuiset nokkoset, maitohorsmat ja vuohenputket hukuttavat hennot niittykukat vaivatta alleen. Jos rikkakasveja on paljon, maata voi kesannoida kesän ajan ja harata ja kitkeä rikkakasveja säännöllisesti pois. Maata köyhdytetään ja voidaan korvata hiekan ja kalkitun turpeen seoksella. Ravinteikkaassa puutarhamaassa niittykasvit eivät kukoista kunnolla. 

Kasvualustan paksuudeksi riittää 5–10 cm. Varminta on käyttää turpeen, vähäravinteisen mullan ja hiekan seosta. Peltomulta sisältää rikkakasvien siemeniä, ja kompostimulta on liian ravinteikasta. Lannoittamisen voi unohtaa. 

Kun kasvillisuus saa jalansijaa, ole kärsivällinen. Voi kulua vuosi tai parikin ennen kuin monivuotiset niittykukat kukkivat. Ketoa voi elävöittää alkuvuosina yksivuotisilla kukilla.

Jatkossa hoito on helppoa. Niityn lajisto monipuolistuu ja voit käyttää aikaa sen ihailuun. 

Näin perustat niityn 

  1. Valitse paikka huolella ja selvitä sen olosuhteet, kuten kosteus, maaperä ja kasvualusta sekä valo- ja ravinnetila. Poista maa-alueelta rikkaruohot ja muokkaa maa. Köyhdytä tarvittaessa ravinteikasta kasvualustaa lisäämällä hiekkaa. 
  2. Valitse kasvilajit paikan mukaan. Kylvä siemenet keväällä tai loppukesällä. Sekoita pienet siemenet esimerkiksi hiekkaan ja sirottele hiekan mukana alueelle, jotta ne kylväytyvät tasaisemmin. Älä peitä siemeniä, sillä useimmat niittykasvit tarvitsevat valoa itääkseen. Niittykasvit kehittyvät hitaasti. Osa kasveista voi itää vasta seuraavana keväänä saatuaan luonnollisen kylmäkäsittelyn. 
  3. Voit myös esikasvattaa taimia ja istuttaa niitä alueelle, jolloin taimien kehitys on varmempaa. 
  4. Kun niitty on perustettu, niitä se vuosittain kukinnan jälkeen elokuussa. Kerää niittojäte pois viikon kuluttua niitosta, jotta kasvualusta ei rehevöidy, mutta niittykasvien siemenet kylväytyvät. Kitke ei-toivotut kasvit, kuten koivut, vadelmat ja rikkakasvit. Tee kitkentäkierros myös ennen niittoa.
  5. Voit perustaa niityn myös laikkuina, jolloin kylvät kukkakasvit omiksi pieniksi alueiksi ja nurmiheinät niiden ympärille. Näin niittykukkien hoito ja kasvuun lähtö on alussa helpompaa, kun heinäkasvit eivät vie sijaa hentoisilta kukilta.
Julkaistu: 18.2.2015
Katso myös nämä