Kukkaniitty omaan pihaan – kesän ihanin idea! Toteutukseen et tarvitse suurta tilaa, vaan pienikin polunvarsi riittää
Piha ja puutarha
Kukkaniitty omaan pihaan – kesän ihanin idea! Toteutukseen et tarvitse suurta tilaa, vaan pienikin polunvarsi riittää
Kukkaniitty on paitsi sirojen kukkien ja heinien myös monien perhosten ja pölyttäjien koti. Kuivan kedon tai hieman kosteamman niityn voi perustaa pieneenkin tilaan. Tästä on vaikea olla innostumatta!

Kukkaniitty – parhaat vinkit ja ideat

Maatalouden muuttuessa niityt ovat vähentyneet murto-osaan entisestä. Kotipihassa niillä on paikkansa silmänilona ja monimuotoisuuden ylläpitäjinä.

Mihin perustaisin kukkaniityn?

Kukkaniityn luontevin paikka on pihan kuivahko ja aurinkoinen kohta. Monilajisin niitty kehittyy niukkaravinteiseen ja läpäisevään maahan. Ravinteikkaassa maassa heinät ja voimakaskasvuiset rikkakasvit syrjäyttävät helposti hennommat niittylajit.

Valtaa pihan vaikeasti hoidettava kohta niitylle

Onko pihallasi kivisiä kohtia tai jyrkkiä rinteitä? Entä suuria puita, joiden alta on hankalaa leikata nurmikkoa? Karu tai vaikeasti hoidettava alue voi olla parhaimmillaan niittynä. Nurmikko ja niitty sopivat mainiosti samaan pihapiiriin.

Sinipunakukkaiset kaunokit ovat kukkaniityn väriläiskiä. Nurmikaunokki (kuvassa) suosii hiukan kosteampia paikkoja kuin lähes samannäköinen ahdekaunokki.

Hus, liiat ravinteet!

Jos perustat niityn kylvämällä, varmista, että maaperä on läpäisevää ja riittävän vähätyppistä. Tarvittaessa poista ravinteikasta pintamaata ja sekoita maahan vähän hiekkaa. Helpointa on kuitenkin perustaa niitty paikkaan, jonka olosuhteet ovat jo valmiiksi sopivat.

Oma niitty syntyy parhaiten kuivaan, vähäravinteiseen ja aurinkoiseen paikkaan. Ravinteikkaassa maassa niityn ja kedon kasvit tukahtuvat vahvempien lajien alle.

Aarteita pihan omasta siemenpankista

Maaperän siemenpankkiin on tallentunut suuri määrä sinne omin neuvoin kertyneitä siemeniä. Etenkin vanhalla pihalla niitty voi syntyä vähitellen itsestään, kun jätät nurmen leikkaamatta. Kitke kasvit, joita et halua niityllesi, ja anna puolestaan toivottujen lajien siementää.

Siemeniä tarvitsee yllättävän vähän

Heinien siemeniä tarvitaan 50–200 grammaa aarille, kukkien siemeniä vain kymmeniä grammoja. Tarkista oikea määrä siemenpussista. Kuiville paikoille niittyheinäksi sopii lampaan nata, kosteammille nurmirölli.

Nopeaa kukkaloistoa yksivuotisista kukkijoista

Yhden kesän ilon saat kylvämällä silkkiunikoita, kehäkukkia tai hunajakukkaa. Voit kylvää yksi- ja monivuotisia lajeja myös yhtä aikaa. Yksivuotiset kukkivat jo ensimmäisenä vuonna, kun monivuotiset lajit vasta kasvattavat lehtiään.

Tällä niityllä kukkii muun muassa silkkiunikkoa (punainen) ja ruiskukkaa (sininen).

Peurankello ja koiranputki (valkoinen).

Fiksu idea: jäljittele luontoa ja kylvä syksyllä

Luonnonkukkamme ovat sopeutuneet Suomen ilmastoon. Helpointa on jäljitellä luontoa ja kylvää niittysiemenet syksyllä, jolloin kylmäkäsittelyä kaipaavat lajit saavat tarvitsemansa viileän jakson talven aikana.

...mutta ei keväällä kylväminenkään huono idea ole!

Syyskylvö sopii etenkin tasaisille maille, sillä viettävissä rinteissä siemenet saattavat lähteä keväällä liikkeelle sulamisvesien mukana. Keväällä kylvettäessäkään ei tarvitse odotella maan lämpenemistä, vaan siemenet voi kylvää heti lumien sulettua.

Levitä siemenet, sitten tallaushommiin

Sekoita siemenet huolellisesti reiluun määrään hiekka-turveseosta, jolloin ne on helpompi kylvää tasaisesti. Levitä seos paljaaseen maahan ja tallaa kevyesti, niin siemenet saavat hyvän kosketuksen maan kanssa. Jos maa on kuivaa, kastelu nopeuttaa itämistä.

Ruusuruoho on varsinainen hyönteismagneetti. Suurikokoinen pihlajaperhonen on löytänyt hyvän mesilähteen.
Huopaohdake ja mesiangervo (valkoinen).
Siankärsämö (valkoinen), ruusuruoho (violetti pallomainen), harakankello (violetti kellokukka) ja puna-ailakki (vaaleanpunainen vasemmalla alhaalla).

Tiesitkö tämän luonnonkukkien siementen keräämisestä?

Luonnonkukkien siemeniä saa kerätä pieniä määriä jokamiehenoikeudella. Pihapiireistä ja luonnonsuojelualueilta keruu on kuitenkin kielletty.

Milloin kerään siemeniä?

Lajien siemenet kypsyvät eri aikoihin, joten ole valppaana oikean keruuajan kanssa. Lemmikit valmistavat siemenensä jo heinäkuussa, mesiangervon siemeniä löytyy vielä talvellakin. Myös huopaohdakkeen haivenellisia siemeniä leijailee yhä alkutalvesta.

Vai ostaisinko siemenet?

Suosi kotimaisia lajeja ja kotimaisia siemenmyyjiä. Niittykukkien siemeniä ja siemenseoksia myyvät esimerkiksi AhonAlku, Suomen Niittysiemen, Maatiainen ja Hyötykasviyhdistys. Markkinoilla on myös vaivattomia niittykukka-siemenkankaita, joiden biohajoavaan kankaaseen siemenet on kiinnitetty. Siemenkankaita myy muun muassa Kodin Kukat.

Kukkaniityn voi kylvää myös maatuvan siemenkankaan avulla. Kuvat: Kodin Kukat.

Luonnonkukkia erilaisiin oloihin

Luonnonkasveissa on kukkijoita kaikkiin kasvupaikkoihin.

  • Kuivien ketojen lajeja ovat esimerkiksi: ketoneilikka, mäkitervakko, ruusuruoho, siankärsämö, kissankello.
  • Tuoreiden niittyjen lajeja: niittyhumala, puna-ailakki, ahdekaunokki, kyläkurjenpolvi.
  • Kosteiden niittyjen lajeja: keltakurjenmiekka, mesiangervo, ranta-alpi, rantakukka.

Varo haitallisia vieraslajeja

Älä kylvä niityllesi vieraslajeja, kuten komealupiinia tai jättipalsamia. Ne leviävät nopeasti tukahduttaen alleen muuta kasvillisuutta ja ovat uhka luonnon kedoille ja niityille. Jos haitallisia lajeja kasvaa pihallasi, huolehdi puutarhajätteestä niin, ettet päästä vieraslajeja karkuun.

Tarjoa turvapaikka vanhoille aarteille

Monet perinteiset niittylajit ovat harvinaistuneet sopivien elinpaikkojen vähenemisen myötä. Kotiniityllä voit tarjota turvapaikan monelle vanhalle niittykasville. Tunnetko musta-apilan, ahonoidanlukon, ketoneilikan tai hirvenkellon?

Ketojen nimikkolaji ketoneilikka on harvinaistunut umpeenkasvun myötä. Aitoa ketoneilikkaa saa varmimmin siemenistä, jotka itävät hyvin.

Niitä, haravoi – muuten niitty taantuu

Niittojätteen poistaminen on tärkeää, sillä paikoilleen jätetty kasvimassa rehevöittää maaperää. Tällöin heinät valtaavat alaa ja niityn kukkijat taantuvat. Haravoi siemenensä varistaneet ja kuivahtaneet korret kokoon harvapiikkisellä heinäharavalla. Niittojäte sopii vietäväksi puutarhajätekompostiin tai katekerrokseksi esimerkiksi marja- tai koristepensaiden alle. Vai pystyttäisitkö niityllesi heinäseipäitä?

Tekniikka kuntoon

Hanki itsellesi sopiva viikate ja opettele alusta alkaen oikea niitto- ja teroitustekniikka. Teroituskivi eli liippa kannattaa pitää työssä mukana, sillä niitto sujuu vain terävällä viikatteella.

Niittäminen pitää niityn kunnossa.

Anna siementen varista – paitsi ei-toivottujen tulokkaiden!

Niitä kasvusto loppukesästä, kun kukinta on ohi. Jätä korret maahan viikoksi tai kahdeksi, niin loputkin kukkien siemenet ehtivät varista maahan. Niitä tai kitke mahdolliset ei-toivotut lajit pari kolme kertaa kesässä ja aina ennen kuin ne ehtivät valmistaa siemenensä!

Niitylle voi ajaa ruohonleikkurilla polun, jotta kulkeminen helpottuu.
Kotiniityn ei tarvitse olla suuri tai suorakulmainen. Se voi olla kapea kaistale polun varressa tai läikkä keskellä leikattua nurmikkoa. Leikittele koolla ja muodoilla!

Niitty on monien hyönteisten koti.

Etsi inspiraatiota lähiympäristöstäsi

Etsi omaan niittyysi inspiraatiota ympäristöstäsi. Katsele sillä silmällä pellon reunoja, tienvieriä, tyhjiä tontteja ja ratapihoja. Tarkkaile joutomaita ja kesantopeltoja. Saatat löytää yllättäviä yhdistelmiä ja tuoreita näkökulmia.

Aja niitylle houkutteleva polku

Tee niityllesi polku. Aja ruohonleikkurilla niittyyn lempeästi kaartuva käytävä, niin pääset kulkemaan kukkien keskellä niitä tallaamatta. Pidä polku kapeana ja leikkaa se säännöllisesti. Huomaat, että polun pää houkuttaa.

Niitty on hyönteisten oma paratiisihotelli

Niitty on hyödyllisten selkärangattomien asuinpaikka. Siellä viihtyvät mesipistiäiset, perhoset ja kovakuoriaiset, joiden pölytystyö on välttämätöntä monelle ravintokasville. Niitty on mainio paikka myös tärkeille maaperäeliöille.

Kerää niityn antimia myös kimppuun

Kerää kimppu ja tuo pala niittyä sisälle. Säilyvimmän kimpun saat, kun poimit kukat varhain aamulla, kun niissä on hyvä nestejännitys. Yhdistä niittykukkiin reilusti heiniä ja lehtiä, jotka tuovat kimppuun villiä rehevyyttä.

Luonnonkukkakimppu ilahduttaa aina!

Kukkaniityn perustaminen onnistuu näin:

  1. Valitse paikka huolella ja selvitä sen olosuhteet, kuten kosteus, maaperä ja kasvualusta sekä valo- ja ravinnetila. Poista maa-alueelta rikkaruohot ja muokkaa maa. Köyhdytä tarvittaessa ravinteikasta kasvualustaa lisäämällä hiekkaa. 
  2. Valitse kasvilajit paikan mukaan. Kylvä siemenet keväällä tai loppukesällä. Sekoita pienet siemenet esimerkiksi hiekkaan ja sirottele hiekan mukana alueelle, jotta ne kylväytyvät tasaisemmin. Älä peitä siemeniä, sillä useimmat niittykasvit tarvitsevat valoa itääkseen. Niittykasvit kehittyvät hitaasti. Osa kasveista voi itää vasta seuraavana keväänä saatuaan luonnollisen kylmäkäsittelyn. 
  3. Voit myös esikasvattaa taimia ja istuttaa niitä alueelle, jolloin taimien kehitys on varmempaa. 
  4. Kun niitty on perustettu, niitä se vuosittain kukinnan jälkeen elokuussa. Kerää niittojäte pois viikon kuluttua niitosta, jotta kasvualusta ei rehevöidy, mutta niittykasvien siemenet kylväytyvät. Kitke ei-toivotut kasvit, kuten koivut, vadelmat ja rikkakasvit. Tee kitkentäkierros myös ennen niittoa.
  5. Voit perustaa niityn myös laikkuina, jolloin kylvät kukkakasvit omiksi pieniksi alueiksi ja nurmiheinät niiden ympärille. Näin niittykukkien hoito ja kasvuun lähtö on alussa helpompaa, kun heinäkasvit eivät vie sijaa hentoisilta kukilta.

Kasvualustan paksuudeksi riittää 5–10 cm. Varminta on käyttää turpeen, vähäravinteisen mullan ja hiekan seosta. Peltomulta sisältää rikkakasvien siemeniä, ja kompostimulta on liian ravinteikasta. Lannoittamisen voi unohtaa. Ravinteikkaassa puutarhamaassa niittykasvit eivät kukoista kunnolla.

Kylvöstä voi kulua vuosi tai parikin ennen kuin monivuotiset niittykukat kukkivat, ole siis kärsivällinen. Ketoa voi elävöittää alkuvuosina yksivuotisilla kukilla. Jatkossa hoito helpottuu. Niityn lajisto monipuolistuu ja voit käyttää aikaa sen ihailuun!

Tunnetko nämä kukkaniittyjen ja ketojen kaunottaret?

Rohtovirmajuuri on kosteiden niittyjen kasvi. Se tunnettiin jo keskiajalla valeriaana–nimisenä rauhoittavana rohtona.
Särmäkuisma viihtyy tuoreilla niityillä ja laitumilla. Se kukkii juhannuksen aikoihin. Aikaisemmin kuismia kerättiin juhannuksena, jotta nuoret naiset pääsivät uskomuksen mukaan naimisiin.
Niittynätkelmä kukkii keltaisin kukin Etelä- ja Keski-Suomen niityillä ja pientareilla.
Väinönputki kasvaa kosteilla niityillä, peltojen reunoilla ja rannoilla.
Ahomansikan tuoksu ja maku ovat vastustamattomia. Kesäisen kedon parasta antia on kerätä mansikoita heinänkorteen. Ahomansikkaa voi siirtää puutarhasta niitylle ja kedolle ja lisätä rönsyistä.
Valkolehdokki on harvinainen kosteiden niittyjen luonnonvarainen kämmekkälaji.
Puna-apila on tuttu näky niityillä, kedoilla ja tienvarsilla. Se on tärkeä mesikasvi mehiläisille ja muille pölyttäjille.
Kellokukat ovat niittyjen tutuimpia kasveja. Kaksivuotinen harakankello kasvaa rehevässä maassa jopa 70–80 cm korkeaksi. Vähäravinteisemmassa maassa se jää huomattavasti matalammaksi.

Muokattu 23.4.2021: Lisätty runsaasti tietoa ja kuvia. Juttu on julkaistu alun perin 12.2.2015.

2 kommenttia