Sinappi on yksi maailman vanhimmista mausteista. Alkujaan sitä tosin käytettiin lähinnä lääkinnällisiin tarkoituksiin. Antiikin roomalaiset keksivät sekoittaa sinappia rypälemehuun ja maustoivat seoksella ruokaansa. Roomalaisten mukana tapa levisi muualle Eurooppaan. Pohjolassakin sinappia käytettiin mausteena jo ennen viikinkiaikaa.

Sinappi pysyi pitkään keskeisenä mausteena. Löytöretkien myötä maustevalikoima laajeni, mutta sinappi säilytti suosionsa, sillä olihan Euroopassa kasvava sinappi huomattavasti kaukomailta tuotuja mausteita halvempaa.

1200-luvulla Euroopan sinappikeskukseksi nousi ranskalaiskaupunki Dijon, jossa keksittiin jauhaa ruskeita sinapinsiemeniä ja sekoittaa ne viiniin ja mausteisiin. Tujakka sekoitus tunnetaan edelleen suosittuna dijoninsinappina.

Teollisuudeksi sinapinteko muuttui 1800- luvun jälkipuoliskolla. Esimerkiksi maailman tunnetuimpiin sinappimerkkeihin lukeutuva Coleman’s aloitti teollisen tuotannon 1800- luvun puolivälissä.

Suomessa sinappia tuotettiin pitkään kotikonstein, ja se oli pelkästään herrasväen herkku. Paulig valmisti teollisesti sinappia jo maailmansotien välisellä ajalla, mutta koko kansan mauste sinapista tuli vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun valmismakkarat yleistyivät 1960-luvulta lähtien.

Menestyneimmäksi sinapiksi nousi Jalostajan 1948 tuotantoon ottama Turun sinappi. Menekki kasvoi lisää, kun pari vuotta myöhemmin markkinoille tuotiin mieto ja väkevä makuvaihtoehto. Saman aikaan Jalostaja otti käyttöön uuden pakkausmuodon, metallituubin. Sen jälkeen suomalaisissa kodeissa on keskusteltu välillä kiivaaseenkin sävyyn, mistä kohtaa sinappituubia pitää oikeaoppisesti puristaa.

Tuubien lisäksi sinappia on myyty lasipakkauksissa. Myynnin vauhdittamiseksi sinappi pakattiin juomalasin muotoiseen puristelasiin. Perheenemännät pysyivät myyntikikan ansiosta merkkiuskollisina, jotta he saivat kerättyä moniosaisen ja yhtenäisen lasiston.

Ensimmäiset juomalasiin tai kahvalliseen tuoppiin pakatut sinapit olivat myynnissä jo maailmansotien välisellä ajalla. Myöhemmin 1950- ja 1960-luvulla sinappilaseja suunnittelivat aikakauden tunnetut muotoilijat, esimerkiksi Tapio Wirkkala Pauligille. Turun sinapin kulmikas, raidoitettu sinappilasi on puolestaan Väinö Paasonen muotoilema.

Turun sinappi piti vuosikymmenien ajan asemansa suosikkisinappina. Markkinaosuus huiteli parhaimmillaan yli 60 prosentissa. Imago sai kolauksen, kun tuotemerkin hankkinut Unilever siirsi sinapin valmistuksen Ruotsiin 2003 ja sieltä edelleen Puolaan. Suomalaiset tyrmistyivät, sillä Turun sinappi koettiin HK:n sinisen tai Koskenkorvan kaltaiseksi ”kansallisaarteeksi”, jonka tuotantoa ei voitu kuvitella minnekään muualle kuin Turkuun. Siirto herätti sinappikapinan, ja Turussa aloitettiin Auran sinapin tuotanto. Se kiri markkinaosuuksia, kun taas Turun sinappi menetti aiemmin vakaata asemaansa. Turun sinapin ulkomaanseikkailu päättyi 2014, jolloin tuotanto palasi Suomeen, mutta ei enää Turkuun.

Suomalaiset ovat pysyneet varsin uskollisina miedolle, aavistuksen makealle ja rakenteeltaan tasajakoiselle sinappilaadulleen. Vaikka ruokatrendit vaihtuvat, sinappimaussa ei ole tapahtunut mullistuksia. Yhä kaivetaan esiin sinappituubi, kun grillimakkara ja joulukinkku tarvitsee vähän lisäpotkua.