Meidän Mökki

Alla omenapuun! Camillan ja Kallen siirtolapuutarhamökin kukkiva puutarha on todellinen kesäparatiisi

Alla omenapuun! Camillan ja Kallen siirtolapuutarhamökin kukkiva puutarha on todellinen kesäparatiisi
Helsinkiläinen Camilla Poikolainen hankki puolisoineen siirtolapuutarhapaikan, jonne voisi piipahtaa kaupunkikodista nauttimaan ulkoilmasta. Pieni mökki ja sen puutarha hurmasivat heidät niin, että nykyään mökillä kuluu koko kesä.
Julkaistu: 20.8.2021

Olisipa oma piha, Helsingin kantakaupungissa asuva Camilla Poikolainen huomasi haaveilevansa muutama talvi taaksepäin.

– Ajatukset lumitöistä tai työmatkan pidentymisestä eivät kuitenkaan houkutelleet etsimään uutta kotia. Sitten sain päähäni siirtolapuutarhamökin. En tiedä mistä sekin tuli, koska en ollut kuin kerran aikaisemmin käynyt siirtolapuutarhassa, Camilla kertoo.

Jo kolmas silmiin osunut ja myynnissä ollut mökki tuntui heti oikealta. Se täytti molemmat Camillan lyhyen vaatimuslistan kohdat: 350 neliömetrin tontilla kasvoi kolme isoa omenapuuta, eikä hyväkuntoisessa mökissä ollut tiedossa suuria remonttihankkeita.

Kaupat tehtiin parissa viikossa.

Camilla kerää omasta puutarhasta tuoreet ainekset asetelmiin ja kimppuihin. Niitä syntyy kesäkautena muutaman kerran viikossa.
Omenapuun alle rakennetun kesäkeittiön varustukseen kuuluvat grilli, keittolevy ja jääkaappi.

Punainen pikkumökki sijaitsee Klaukkalanpuiston ryhmäpuutarhassa, joka on nuorin Helsingin yhdeksästä siirtolapuutarhasta. Se perustettiin perinteikkään Pakilan siirtolapuutarhan kylkeen vuonna 1977. Muut kaupungin siirtolapuutarhat ovat peräisin 1930- ja 1940-luvuilta, siirtolapuutarha-aatteen ensimmäiseltä kulta-ajalta. Sota-aikana ja sen jälkeenkin siirtolapuutarhoilla oli tärkeä rooli työväestön ruokahuollossa ja virkistäytymisessä. 2000-luvulla ne nousivat uuteen kukoistukseen kaupunkilaisten kesäparatiiseina, joissa tärkeintä ei enää ole suuren hyötysadon viljely pitkän talven tarpeiksi vaan rentoutuminen ja leppoisa ulkoilmaelämä.

Alkuun camilla ja Kalle-puoliso miettivät, että he käyvät mökillä silloin tällöin nauttimassa ulkoilmaelämästä, mutta he alkoivatkin viihtyä yllättävän hyvin.

– Olisimmekohan nukkuneet tänäkään kesänä edes kymmentä yötä kotona Sörnäisissä, Kalle laskeskelee.

Seinustalla kukkivat jättiverbenat, punakosmokset ja härmesalviat. Pikkuruukussa tuoksuu minttu.
Seinillä kukkii Boråstapeterin Rabarber-tapetti, sohvan osat ovat Ikeasta.

Vaikka tilaa mökissä on vain 30 neliötä, se tuntuu heistä yllättävän tilavalta. Sängyt muuttuvat päivän ajaksi kompaktiksi kulmasohvaksi. Vieraita varten lattialle mahtuu lisäksi patjoja. IT-alalla työskentelevä pariskunta on korona-aikaan tehnyt etätöitäkin mieluummin mökiltä käsin. Silloin Kallelle on varattu mökki ja Camilla tekee aamupäivän töitä kasvihuoneessa. Kun siellä tulee liian kuuma, hän siirtyy varjoisaan kesäkeittiöön.

Mökille pääsee bussikyydillä tai polkupyörillä, ja matkaa kertyy noin kymmenen kilometriä. Pikkuinen ja pirteä Minea-koira kulkee reissut kiltisti repussaan. Karvakuono tietää pääsevänsä perillä kirmailemaan vapaasti oman pihan sileällä nurmikolla.

– Ulos lähteminen on kotona niin erilaista. Täällä me voimme vain pölähtää pihalle. Se on ihanaa. Käymme melkein joka päivä myös uimassa. Vantaanjoki virtaa ihan lähellä eli vain sadan askeleen päässä. Minun mökkielämääni kuuluu lisäksi ratsastaminen läheisillä Tuomarinkylän talleilla, Camilla kertoo.

Ensimmäisen kesän pari seurasi, mitä mistäkin nousee, eikä vielä ryhtynyt muokkaustöihin.

Camillasta on kuoriutunut nopeasti myös intohimoinen puutarhaihminen. Vanhat perennapenkit on muutamassa vuodessa myllätty täysin uuteen uskoon, ja takapihalle entisen marjatarhan tilalle on kohonnut lavatarha sekä hulppea kasvihuone kasvikokeiluja varten. Lavatarhan ja nurmikon reunaan on perustettu pörriäisten mieliksi pieni niittykaistale.

– Nyhjäisin tyhjästä itselleni ihan uuden harrastuksen. Lähdin liikkeelle oikeasti lähes nollasta, sillä eihän meillä kotona ollut aikaisemmin edes viherkasveja. Tuntuu hienolta löytää aikuisena ihan uusia juttuja.

– Olen löytänyt mökkipuutarhasta uusia aineksia sekä kokkailuihin että oluen panemiseen. Esimerkiksi mökille istuttamastani humalasta sekä mustaherukasta tulee juomaan kivoja vivahteita. Korianteriakin on tullut kokeiltua, Kalle kertoo.

Riippumatolle löytyi täydellinen paikka kahden omenapuun välistä.
Camilla on varannut suuren osan tarhasta leikkokukille, mutta mukaan mahtuu myös kokeiluja. Erilaisten kaalien vieressä kohoavat jättikukkaiset Fleurel-daaliat ja tuoksuhernetornit.
Paljuun rakennettu vesiaihe pulppuaa pienen pumpun avulla.

Ensimmäisen kesän pari seurasi, mitä mistäkin nousee, eikä vielä ryhtynyt suuriin muokkaustöihin, vaikka into oli jo silloin kova. Camilla oli jostakin lukenut, että näin ei tule vahingossa tuhonneeksi vanhaan pihaan mahdollisesti kätkeytyneitä kasviaarteita. Oppia ja osaamista on kertynyt lisää puutarhakirjojen ja internetin sivuja selailemalla sekä omien yritysten ja erehdysten kautta.

Ensimmäisenä mökkivuotena uusiin viljelylavoihin istutetut kesäkurpitsan taimet tuottivat niin ylenpalttisen sadon, että koko kasvi alkoi ällöttää. Seuraavana kasvukautena Camilla päättikin satsata vain kaikkeen sellaiseen, mikä häntä oikeasti inspiroi.

”Ulos lähteminen on kotona niin erilaista. Täällä me voimme vain pölähtää pihalle. Se on ihanaa.”

Hän nauttii siitä, että ympärillä on nättiä, siistiä ja somaa. Se tarkoittaa, että lavoista nousee kasvisten lisäksi paljon kukkia, ja tavallinen lehtikaali on vaihtunut toscanalaiseen lähisukulaiseensa palmukaaliin. Italialaisen kaalikaunottaren solakat, tummat ja koristeellisen kurttuiset lehdet ovat herkullisia. Ne käyvät myös leikkovihreiksi kukka-asetelmiin, joiden sommittelu on iso osa Camillan mökkielämää. Hän on istuttanut esimerkiksi isotähtiputkia ja monia muita kukkalajeja, joita tapasi ennen ostaa kukkakaupasta maljakkoon. Isotähtiputkien värimaailmassa viettelevät harmonisen hempeä valkoinen, vaaleanpunainen ja violetti.

– Sipulikukkia kasvoi vanhastaan tosi vähän, mutta nykyään niitä putkahtelee keväällä hirveät määrät. Tilasin syksyllä satoja tulppaanien, narsissien, laukkojen ja kirjopikarililjojen sipuleita suoraan Hollannista. Niin pääsin halvemmalla.

Kasvihuoneessa on tomaattien ja kurkkujen lisäksi tilaa oleskeluun.
Pajuaita on kasvatettu Koiramäen pajutallin versoista.
Pajukaari ja köynnöspergola tuovat näkösuojaa ohikulkijoilta.

Myöhemmin kesällä lavoissa kasvavat Camillan siemenestä kasvattamat tuoksuherneet ja muut yksivuotiset kesäkukat. Hän valjastaa keväisin kuistin niiden taimikasvatukseen. Viime keväänä ruukkuja oli kaikkiaan 250. Lämpöpumpun avulla lämpötilan saa säädettyä +16 asteeseen. Viileys sopii taimille tavallista huoneenlämpöä paremmin, sillä liian lämpimässä niiden kaulat venähtävät helposti honteloiksi hujopeiksi.

Myöhemmin keväällä taimet pääsevät komeaan kasvihuoneeseen. Se oli Camillan ja Kallen viimekeväinen urakka, johon he ryhtyivät rohkeasti vailla aiempaa rakennuskokemusta. Camilla metsästi ensin vanhoja laseja nettikirpputoreilta, sitten hän piirsi suunnitelman millimetripaperille ja rakensi siitä pienoismallin.

– Aloitimme projektin pääsiäisenä, ja toukokuussa kasvihuone oli valmis. Pidän suunnitelmallisuudesta, ja minulla on mökilläkin oma tehtävälista. Päätimme kuitenkin jo ensimmäisenä vuotena, että isommat puutarhatyöt lopetetaan, kun kesäkuu alkaa.

Loppukesä on varattu nautiskelulle.

Camilla ja Kalle ihastuivat mökkitontin isoihin omenapuihin. Etualalla kukkivat punapäivänhatut ja sinipallo-ohdakkeet.

Kommentoi »