"Siinä se on, meidän talo! Haaveemme ovat viimein saaneet hahmon" – Miia Kauhanen perheineen rakentaa taloa, osa 9


Miia Kauhanen on Avotakan ja Meidän Mökin toimituspäällikkö ja kolmen lapsen äiti, joka vastoin omiakin odotuksiaan päätyi rakentamaan taloa nikkarointia karttavan diplomi-insinöörimiehensä kanssa Koillis-Helsingissä. Tämä on sarjan yhdeksäs osa.
Kuvat Petri Mulari

Marraskuisena aamuna, kun arkkitehti Tapani Takkusen on määrä lentää Oulusta Helsinkiin esittelemään talomme ensimmäisiä luonnoksia, saan häneltä viestin: lento peruttu sumun ja jäätävän tihkun takia. Mutta hänkään ei halua lykätä tapaamista vaan matkustaa kuusi tuntia junalla. Jännitys kihelmöi iholla. Mitähän Tapani on saanut puristettua kasaan pitkästä toivelistastamme ja elokuisesta viiden tunnin ideariihestämme?

Olen valmistanut itseäni henkisesti siihen, että kaikkea ei voi saada. Osa toiveistamme ei välttämättä ole järkeviä tai pienellä tontilla edes mahdollisia toteuttaa, ja lukuisat ehdottamani ideat eivät ehkä mahdu yhteen taloon. Toisaalta aavistelen, että olemme löytäneet niin taitavan arkkitehdin, että hän saattaa jopa ylittää suuret odotuksemme.

Tapani virittelee Oulusta mukanaan kantamansa ison näytön ruokapöydällemme. Esitys alkaa. ”Tässä on teille sulateltavaa ainakin kahdeksi viikoksi.” Siinä se on, meidän talo! Viime talvesta asti hautuneet haaveemme ovat viimein saaneet hahmon luonnoksissa.

Kesäkeittiö uppoaa nerokkaasti sen poteroon. Tuotakaan ei olisi kyllä itse keksinyt.

Ensimmäinen havainnekuva näyttää pihan puolelta siperianlehtikuusella pystypaneloidun modernin julkisivun ja messevän terassin. Puistoon päin avautuu unelmieni ikkunaseinämä ja iso liukuovi. Miten hieno kuistisyvennys sisääntulolle! Sen yläpuolelle saamme kuin saammekin eteläparvekkeen, johon mahtuu ulkoporeamme. Mieheni ja minä mykistymme haltioituneina. Seuraava iloinen yllätys on se, miten tyylikkäältä voikaan näyttää autokatos. Keveän matala ja avoin katos kätkee siististi polkupyörät omaan syvennykseensä. Toisella puolella taas kesäkeittiö uppoaa nerokkaasti sen poteroon. Tuotakaan ei olisi kyllä itse keksinyt.

Julkisivua rytmittävät joka sivulla korkeat ikkunat. Makuutiloissa niihin saa ranskalaiset parvekkeet. Kadun puolella ilmettä luo julkisivusta hieman kohoava ikkunalyhty, joka kruunaa yläkerran. Ja entäpä sisätilat! Saimme, mitä tilasimme: avaruutta, levollisuutta ja happea. Alakertaan järjestynyt kolmen metrin huonekorkeus ja yläkerran kaltevat sisäkatot ovat pienen tuuletuksen paikka. Ilahdumme, että Japani-henkeä näkyy niin pergolan katosrakenteessa kuin vierashuoneen liukuovessa. Niin ikään säleikköteema jatkuu kesäkeittiön seinämältä aina upeisiin puisiin sisäportaisiin.

Visioimani japanilainen katselupuutarha on mallinnoksessa louhikkoa. Karun komeaa, mutta ehkä lisään siihen sammalta ja kääpiövuorimäntyä... Suurin yllätys on, että sisätiloissa rungon CLT-pintaa ei näy lainkaan. Modernin puutalon henkeä on tietty kautta linjan. Tapani selittää, että haluamme loppuun asti vietyä viimeistelyä, joten CLT:lle tyypillinen pintarakoilu olisi sen kanssa ristiriidassa. Toteamme supertyytyväisinä, että suuret linjat menivät kerralla maaliin. Arkkitehtimme muovasi toivelistamme eheäksi kokonaisuudeksi ja vei sen vielä seuraavalle tasolle. Paras joululahjamme.

Sarjan edellisen osan löydät täältä. Seuraavassa osassa pohditaan tärkeää asiaa: talon pohjapiirrosta. Lue kolumni täältä.

Havainnekuva: arkkitehti Tapani Takkunen. Lisää kuvia projektin vaiheista Instagramissa: @miia.living.

Julkaistu: 20.5.2019