"Hei, mehän muutetaankin vuokralle teille talon rakentamisen ajaksi!" – Miia Kauhanen perheineen rakentaa taloa, osa 8


Miia Kauhanen on Avotakan ja Meidän Mökin toimituspäällikkö ja kolmen lapsen äiti, joka vastoin omiakin odotuksiaan päätyi rakentamaan taloa nikkarointia karttavan diplomi-insinöörimiehensä kanssa Koillis-Helsingissä. Tämä on sarjan kahdeksas osa.
Kuvat Petri Mulari

Mikä on rankinta talon rakentamisessa? Budjetin tai aikataulun paukkuminen vai vastoinkäymiset? Olen kuullut, että se voi olla sittenkin asumisen väliaikaisjärjestelyt. Varsinkin jos ne venähtävät suunniteltua pidemmiksi.

Kelju tosiasia kun on, että yleensä oma koti täytyy myydä rakentamisen rahoittamiseksi. Facebookin Raksakimppa Uusimaa -ryhmässä kuulee kaikenlaisia tapoja, miten rakentamisen aikainen asuminen on ratkaistu. Osa majailee appivanhempien nurkissa, osa kituuttaa lapsikatraan kanssa asuntoautossa tontin laidalla. Meidän oli tarkoitus etsiä kotimme ja tonttimme läheltä vuokrakaksio tai -kolmio siksi aikaa, kun rakennamme talon.

Ajatus ahtautumisesta nykyistä pienempiin neliöihin kolmen lapsen ja kahden kissan kanssa kuristi kurkkua jo etukäteen. Kun on tottunut 15 vuotta maksamaan asuntolainaa, siis säästämään itselleen, vuokranmaksu tuntuu melkein rahanhaaskuulta. Siksi olimme säästösyistä varautuneet tinkimään tilasta, vaikka se tarkoittaisi sinnittelyä.

Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, meidän olisi pidettävä nykyinen osoitteemme tai ainakin pysyttävä lähikortteleissa ensi maaliskuuhun asti. Silloin esikoululaisemme saa hyväksymiskirjeen samaan hyvämaineiseen kouluun, jota esikoisemme jo käy. Tämä muuttuja johti syksyn mittaan dramaattisiin käänteisiin asuntokaupoissa. Jouduimme sanomaan ei ensimmäiselle pyyntihinnan luvanneelle tarjoukselle, koska siinä oli ehtona vapautuminen lähes saman tien. Vuokra-asumiskuviomme ei ollut selvillä, emmekä halunneet riskeerata tyttäremme oppilaspaikkaa.

Joskus hullu idea voikin olla tarkemmin ajateltuna älynväläys. Naapurikujalla asuvat kaverimme lähtivät syksyllä pariksi vuodeksi ulkomaankomennukselle. He jättivät asuntonsa tyhjilleen, odottamaan perheen joulu- ja kesälomia Suomessa. Hei, mehän muutetaankin vuokralle teille! lohkaisin kaverilleni. Aikaa kului, ja vitsini alkoi tuntua yhä paremmalta idealta. Kaikki voittaisivat. Kaverit saisivat vuokratuloja ilman asuntonsa tyhjentämistä. He pääsisivät silti lomilla kotiinsa, kun väistäisimme matkoille ja mummilaan. Me saisimme pysyä vielä vuoden naapurustossa, muuttaa likipitäen kottikärryillä ja asua yhtä tilavasti kuin ennenkin.

Toki asuisimme toisten tavaroiden keskellä, mutta kuvio pitäisi ajatella pitkäaikaisena Airbnb-majoituksena. Tyttäremme pääsisi kouluun, ja vuokrakulumme pysyisivät kurissa. Enää piti saada ekspatriaatit vakuutettua. Whatsapp- viestit singahtelivat väliä Helsinki–Shanghai, ja iloksemme kaverit lopulta myöntyivät. Kotimme on nyt onnellisesti myyty ja muutamme loppiaisena.

Mutta Marie Kondo varjele, muuton organisointi! Valtaosa omaisuudestamme muuttaa säilöön vuokravarastoon. Mikä on minimimäärä tavaraa, jolla viisihenkinen perheemme pärjää vuoden toisen nurkissa?

Sarjan edellisen osan löydät täältä. Seuraavassa osassa suunnitelmat saavat vihdoin talon hahmon. Lue kolumni täältä.

Havainnekuva: arkkitehti Tapani Takkunen. Lisää kuvia projektin vaiheista Instagramissa: @miia.living.

Julkaistu: 19.5.2019