"Arkkitehti ylittää odotuksemme yläaulassa" – Miia Kauhanen perheineen rakentaa taloa, osa 10


Miia Kauhanen on Avotakan ja Meidän Mökin toimituspäällikkö ja kolmen lapsen äiti, joka vastoin omiakin odotuksiaan päätyi rakentamaan taloa nikkarointia karttavan diplomi-insinöörimiehensä kanssa Koillis-Helsingissä. Tämä on sarjan kymmenes osa.
Kuvat Petri Mulari

Pohjapiirros on kodin kartta. Se on tilojen ja toimintojen summa, josta muodostuu näyttämö arjelle ja juhlalle. Se on myös ensimmäisiä asioita, joita talonrakentaja alkaa hahmotella päässään tai paperilla. Millaisia tiloja meidän perheemme tarvitsee ja toivoo? Kuinka isoja niiden pitäisi olla, ja mikä on tilojen suhde toisiinsa?

Meillä vyyhti alkaa purkautua ilmansuunnista ja asemakaavasta, joka määrää autokatoksen tontin takakulmaan. Autokatoksen kylkeen tuntuu luontevalta istuttaa kesäkeittiö, josta puolestaan kannattaa olla mahdollisimman suora yhteys sisälle keittiöön. Myös toiveemme eteläisestä parvekkeesta ulkoporeammeineen tarkoittaa, että niin kylpytilat kuin keittiökin on fiksua keskittää lvi-vetoineen talon eteläpäätyyn. Koska 304 neliön kaupunkitonttimme rajautuu suoraan katuun ja puistoon ja sivuille mahtuvat vain ajoväylät, tulee sisäänkäynti eteläsivulle.

Arkkitehdin luonnoksessa alakerta näyttää sellaiselta, kuin sen kuvittelinkin. Saamme, mitä tilaamme: heti sisäänkäynnin yhteydessä on erillinen arkieteinen, jonka kaaos jää liukuoven taakse. Sivistyneemmästä sisääntuloeteisestä avautuu näkymä avaraan, yhtenäiseen oleskelutilaan, jota reunustaa lattiasta lähes kattoon ylettyvä ikkunaseinämä. Siitä on näkymä ja valtavasta liukuovesta kulku takapihalle ja metsikköiseen puistoon.

Silmissäni on siintänyt haavekuva väljästä, valoisasta tilasta, jossa on visuaalista happea ja levollinen olo. Paikka, jossa on hyvä hengittää, ajatella ja olla perheen kanssa. Nyt se on saanut hahmon arkkitehti Tapani Takkusen luonnoksessa.

Haluan pyhittää olohuoneen lukemiselle, keskustelulle ja takkatulen tai japanilaishenkisen katselupuutarhan tuijottamiselle. Siksi televisiolle on eri soppi kulman takana. Se on myös vierashuone, jonka on hyvä olla ikääntyvien vanhempiemme kannalta pohjakerroksessa. Saarekkeellinen keittiö, ruokailutila ja siron kamiinan ylle kietoutuva olohuone ovat jatkumoa, mutta keittiön rajaa omaksi syvennyksekseen alas laskettu katto. Muutoin huonekorkeus on toiveeni mukaisesti tavanomaista korkeampi, lähes kolme metriä. Keskelle jäävät kompakti wc suihkuineen ja tekninen tila, johon mahtuvat kierrätyslaarit.

Varsinainen rubikin kuutio onkin sitten yläkerta. Toivelistallamme on sinne niin monta huonetta ja toimintoa, etten osaa edes veikkailla ratkaisua yhtälölle. Mutta jollain taikuudella Tapani saa kuin saakin kaiken mahtumaan: makuutila vaatehuoneineen, omat pikku valtakunnat kolmelle lapselle, parvekkeen yhteydessä kodinhoito-pukuhuone ja sen kyljessä keskitetty vaatehuone, kylpytila ja sauna.

Kaiken huipuksi Tapani ylittää odotuksemme nuorisotilasta. Se on porrasaulan pieni peli- ja tv-soppi lapsille – ja vähän isillekin. Tapani ideoi siitä korotetun erkkerisyvennyksen, joka työntyy ikkunalyhdyksi julkisivuun. Ja kaikkialla korkeat ikkunat ulottuvat lattiaan asti. Tila virtaa ja valo soljuu.

Sarjan edellisen osan löydät täältä. Seuraavassa osassa puhutaan budjetista. Lue kolumni täältä.

Havainnekuva: arkkitehti Tapani Takkunen. Lisää kuvia projektin vaiheista Instagramissa: @miia.living.

Julkaistu: 21.5.2019