Ystävien kesken ”Saksikäsi-­Kylen” – Mia nauttii kasvien muotoonleikkaamisesta ja kulkee ihanassa puutarhassaan aina sakset mukana

Auringonlaskun aikaan hobittilaaksoa muistuttava suuri pihamaa on kiehtova sekoitus boheemia sommittelua ja säntillisyyttä. Työn ohessa taiteen perusopetusta opiskelevalle Mia Kylenille puutarha on sekä luovuuden lähde että maadoittumisen tyyssija. Muotoon leikatut puut ja tarkoin kantatut istutusalueet luovat kiinnostavan kontrastin perennapenkkien rehevälle kerroksellisuudelle.

Vanhalle peltomaalle vuonna 2007 perustettu puutarha Akaan Tipurilla laskee jyrkkänä rinteenä kohti kaarevia istutusalueita ja tontin takana siintävää järveä. Rinne on pengerretty suurilla kivenlohkareilla, joita Mia tilasi miehensä Kain kanssa valtavan määrän pihan rakennusvaiheessa. Uurastaminen kannatti, sillä läpi kesän kukkiva penger on ehdottomasti yksi puutarhan näyttävimpiä elementtejä. Pionien, malvojen ja idänkurjenpolvimättäiden alati muovautuvia sommitelmia kehystävät muun muassa vuorimännyt, keijuangervot sekä tuulessa huojuvat arovuokot.

Opintojensa aikana Mia on havahtunut värien sommitteluun ja vastavärien käyttöön myös pihalla.

– Uskon värien voimaan. Näin juhannuksen alla vallalla ovat vaaleanpunaisen, liilan ja valkean eri sävyt, mutta kaksi viikkoa sitten puutarha loisti keltaisena. Ihminen valitsee pihaansa juuri niitä värejä, joita tarvitsee, Mia toteaa hymyillen.

Mia suosii erilaisia maanpeittokasveja, kuten pikkutalviota ja matalakasvuisia kurjenpolvia, sillä ne tuovat istutuksiin luonnollista kerroksellisuutta. Siellä täällä perennojen keskellä kasvaa mäkimeiramia, kangasajuruohoa sekä kukkivia ruohosipulimättäitä. Kerroksellisuus vähentää kitkemistä, ja vähäiset harmittomat rikkaruohot Mia silppuaa kasvien juurelle maatumaan luonnonlannoitteeksi.

Kauriit vierailevat puutarhassa säännöllisin väliajoin. Mian metallitöissä tekemän pionihelmaisen pihanhengettären kilisevät metallisydämet onkin tehty kauriita karkottamaan.

Siitä huolimatta hyötypuutarhaa reunustavat pisaran muotoon leikatut tuijat syntyivät juuri kauriiden aloitteesta. Mia poisti kaikki vioittuneet oksat ja jätti havuja vain latvustoon. Ratkaisu on toimiva. Aurinko siivilöityy paljaiden runkojen välistä säleikössä kasvaviin mustaherukoihin ja parsan versoihin.

Riippapensaat ja sateenvarjon muotoon leikatut puut ovat eräs puutarhan erikoisuuksista. Ystävien kesken humoristisesti ”Saksikäsi-­Kyleniksi” nimetty Mia nauttii kasvien muotoonleikkaamisesta ja kertoo kulkevansa pihalla aina sakset mukana. Hän leikkaa puita ja pensaita muovatakseen niitä, mutta myös luodakseen oksien välistä avautumia näkymiä.

– Oksat ikään kuin muodostavat kehykset takana avautuvalle seesteiselle järvimaisemalle.

Erilaisten näkymälinjojen ansiosta maiseman tilallisuus korostuu ja puutarha näyttää jatkuvan luonnonniitynä aina järven rantaan saakka. Veistokselliset puut tarjoavat ihasteltavaa läpi vuoden.

– Jos minulta kysyy, milloin on paras aika leikata puita, vastaan: silloin, kun siltä tuntuu, Mia nauraa ja kiipeää ketterästi omenapuun latvaan.

Hänen kokemuksensa mukaan puut eivät ole kärsineet eri aikoihin tehdyistä harvennuksista.

– Tänä vuonna tulee paljon omenia, hän huudahtaa napsiessaan vesiversoja pois tottunein ottein.

Pesti lankesi hänelle jo lapsena, eikä kiipeily ole vähentynyt edes aikuisiällä.

Vaikka Mia käyttää kesäisin lukemattomia tunteja koristekasvien kanttaamiseen ja saksimiseen, puutarhassa on tilaa myös luonnonkasveille. Hän ilahtuu siperiankurjenmiekkojen vieressä huojuvasta voikukan haivenpallosta, nurmikkoa koristavista niittyleinikeistä ja pihapolun valloittaneesta hiirenvirnasta.

– Yhdessä luontoäidin kanssa me tätä tehdään. Välillä hän heittää minulle haasteita vaikkapa kukkapenkkiin ilmestyneen pihlajan muodossa. Viime vuonna etupihalle päätti kasvaa kaksi männyntaimea sekä kanukka, jonka varret loistavat kauniin punaisina läpi vuoden.

Puutarha on Mialle tärkeä myös tunnetasolla. Hän on saanut paljon kasveja läheisiltään, ja kasvien kautta niiden antajat, myös edesmenneet, ovat yhä läsnä. Siemenestä kasvatettu hopeakuusi kertoo ajan kulumisesta. Mummoloiden pionit, isän istuttama pihta, äidin perennat ja lapsuuden naapureilta saatu tornionlaaksonruusu muistuttavat Miaa lapsuudesta.

– Saatan seistä pitkiä aikoja keskellä pihaa ja vain katsella ympärilleni. Se maadoittaa. Naapuritkin ovat jo tottuneet siihen ja miettivät, että nyt se taas suunnittelee jotain uutta.