450 neliön kaupunkipihalla kasvaa 160 erilaista ruusua – Päivi esittelee satumaisen ruusutarhansa ja kertoo tärkeimmät kasvatusvinkit

Ruusuja näkyy kaikkialla: Pihavajan seinustalla kukkii vaaleita ja punaisen sävyisiä ranskanruusuja sekä historiallisia remontanttiruusuja. Satavuotiaan puutalon edustalla nuppujaan avaavat ensimmäiset David Austin -ruusut, ja talon harmaata seinää vasten loimottavat ’Flammentanz’-köynnösruusun tummanpunaiset kukkatertut.

’Flammentanz’ oli ensimmäinen ruusu, jonka Päivi istutti kaupunkipihalleen Turussa. Lajike kukki kauniisti naapurin seinustalla, joten Päivi päätteli sen viihtyvän täälläkin. Lajikkeen menestyminen innosti hänet istuttamaan yhä uusia ruusuja.

Intohimoisen, nyt 11 vuotta kestäneen harrastuksen tärkein oppi on ollut ruusujen kasvutavan ja istutuspaikan suuri merkitys.

– Pienellä pihalla ei voi pitää valtavia ja vaikeasti hallittavia piikkipuskia, jotka kasvattavat juurivesoja. Ne myös kukkivat lyhyen aikaa, Päivi sanoo.

Monet alun innostuksessa hankitut voimakaskasvuiset ruusupensaat ovatkin saaneet pihalta lähtöpassit, lukuun ottamatta aidanteissa kasvavia neidon-, damaskon- ja tarhapimpinellaruusuja sekä kadun laidan tarhakurtturuusuja.

’Flammentanz’-köynnösruusu kukkii kauniisti talon eteläseinustalla. Päivin mielestä sen täräkkä punainen sävy sopii yhteen harmaan sokkelin kanssa, joskin vie huomion muita ruusuilta.

’Flammentanz’.

Etualan penkeissä kukkii David Austin -ruusuja. Niiden takana vasemmalla puolella pilkottaa historiallisia remontanttiruusuja. Taaimmainen ryhmä on varattu sammal- ja ranskanruusuille.

Vadelmanpunainen ’Alexander MacKenzie’ (vyöhykkeille I–IV) kuuluu kanadalaisen Explorer-sarjan ruusuihin. Noin 1,5-metriseksi kasvava lajike on puutarhan ainut kanadalainen ruusu.

’Minette’-mustialanruusun nuput jäävät sateisella säällä avautumatta ja mätänevät. Sateiden uhatessa Päivi availee nuppuja käsin.

tilaa vaativien PENSASRUUSUJEN jälkeen Päivin mielenkiinto suuntautui ranskanruusuihin eli tarhagallianruusuihin. Ne sopivat mainiosti ryhmäistutuksiin pienen kokonsa ja pystyhkön kasvutapansa takia.

– Ne kukkivat vain kerran kesässä, mutta kukinta on sitäkin upeampi ja kestää kuukauden.

Ranskanruusujen etuna on myös ihana tuoksu, joka on Päiville olennainen osa ruusujen lumovoimaa. Vuonna 1831 jalostetun ’Rose du Maître de la Ecole’ -lajikkeen parfyymia hän luonnehtii klassiseksi ruusun tuoksuksi.

Ranskanruusujen menestyminen innosti Päivin kokeilemaan vaativina pidettyjä ja toistuvakukintaisia historiallisia ruusuja, joiden nimetkin tuntuivat hänestä kiehtovilta.

– ’Variegata di Bologna’ on aivan ihana bourbonruusu, joka on jalostettu 1869. Se kukkii pitkään, ja kukka on alusta loppuun saakka uskomattoman kaunis, Päivi kuvailee ja kertoo nauttivansa myös vanhenevien kukintojen kauneudesta.

Bourbonruusujen lisäksi muita Päivin kesällä toistamiseen kukkivia lajikeryhmiä ovat erilaiset portland- ja remontanttiruusut, jotka ovat kaikki kohonneet puutarhassa päärooliin.

David Austin -ruusut kukkivat pihan aurinkoisimmassa paikassa. Niiden seurana kasvaa kärhöjä ja kurjenpolvia. Taustalla loimottaa ’Flammentanz’.

Päivi vahvistaa vaaleanpunaista floribunda- eli ryhmäruusua ja muita arkoja lajikkeita kasvattamalla niitä aluksi ruukussa ja talvettamalla taimet kellarissa ensimmäisenä vuonna.

Pihavajan lähellä kasvaa David Austin -ruusuja ja remontanttiruusuja. Niiden lempeät, kauniisti yhteen sointuvat värisävyt ovat Päiville mieleen.

VIIME VUOSINA päivin kiinnostuksen kohteena ovat olleet etenkin David Austin -ruusut eli Austinit, joita kasvaa puutarhassa yli 60 lajiketta. Ensimmäinen kokeiltava lajike oli vaaleanpunainen ’Gertrude Jekyll’, jonka menestyminen sai Päivin istuttamaan aina vain uusia taimia.

– Kun penkit on tehty hyvin ja olosuhteet ovat kunnossa, Austinit ovat helppoja kasveja tällä vyöhykkeellä. En ole menettänyt yhtään tainta.

Kaikki ruusut kasvavat yhtenäisessä 40–60 sentin syvyisen kasvualustassa. Penkit Päivi perustaa muokkaamalla hiekkapitoisen perusmaan ja lisäämällä sen päälle paksun kerroksen lehtipuiden oksahaketta, lehtikompostia ja tuhkaa.

Taimet Päivi istuttaa niin, että varttamiskohta jää 5–10 sentin syvyyteen. Ensimmäiset taimet hän peitteli reilun 15 sentin syvyyteen talvenkestävyyttä parantaakseen.

– Olen nostanut taimia myöhemmin vähän ylemmäs, ja ruusut ovat sen jälkeen virkistyneet selvästi. Syvälle istuttaminen heikentää versomista, Päivi perustelee.

Talvisuojaksi Austinit ja arat remontanttiruusut saavat tyvelleen kasan vaahteranlehtiä, jotka pysyvät ilmavina ja eristävät hyvin.

’Variegata di Bologna’ -bourbonruusun kirjavat kukat ovat tuoksuvia, täyteläisen kerrannaisia ja malliltaan kuppimaisia.

David Austin -ruusu ’England’s Rose’ kasvattaa isoja kukkaterttuja.

Jalokurjenpolvi ’Rozanne’ kukkii David Austin -ruusu ’Othellon’ kupeessa .

Austin-ruusuissa Päiviä ihastuttavat kukkien pehmeät ja murretut värisävyt, jotka sointuvat yhteen. Kirkkaanvalkoisia lajikkeita on vähän, mutta keltaiseen tai vaaleanpunaiseen taittuvia valkoisia on paljon.

– Lempiruusua on mahdoton nimetä. Ihania ruusuja on niin paljon, ja ihanin on aina se parhaillaan kukassa oleva.

Suurimman ilon ruusutarhurille tuottaa Austinien tuoksu, joka vaihtelee lajikkeittain. Osa sorteista tuoksuu voimakkaasti historiallisten lajikkeiden tapaan, osa taas hedelmäiseltä tai makealta mirhamilta.

– Kukkien tuoksu vaihtelee vuorokaudenajan mukaan. Iltaisin täällä on käsittämättömän voimakas tuoksu, kun ruusut ja jasmikkeet levittävät parfyymiaan.

Puutarhan valkoiset puutuolit saavat kuitenkin odotella istuskelijaa pitkään, sillä Päivi nauttii pihapuuhista mahdollisimman pitkään.

– Vasta kun pimeä pakottaa, istahdan alas ja nautin hetkestä.

David Austin -ruusu ’Gentle Hermione’ kasvaa noin 120-senttiseksi.

Bourbonruusu ’Zigeunerknabe’ on vuodelta 1869.

Syysdamaskonruusu ’Rose de Rescht’ on matala, tiiviskasvuinen lajike vuodelta 1840.

Kerrannainen Austin-ruusu ’Gertrude Jekyll’ tuoksuu voimakkaasti.

Päivin ruusuvinkit

Päivin ruusutarhan kuulumisia voi seurata Instagramissa tilillä @pieniruusutarha.

1. Sopiva paikka

Pidä ruusut terveinä tarjoamalla niille aurinkoinen kasvupaikka ja hyvät kasvuolot, missä ilma pääsee kiertämään pensaiden tyvellä.

2. Muheva maa

Perusta ruusuille kohopenkki. Paranna maata esimerkiksi kompostimullalla, hevosenlannalla ja puuntuhkalla. Levitä vuosittain katteeksi eloperäisiä aineksia ja jätä puiden lehtiä penkkien peitteeksi. Näin maa pysyy muhevana ja kosteana, ja lieroilla on hyvät oltavat.

3. Kasveja tyvelle

Istuta ruusujen seuraksi kurjenpolvia ja muita perennoja. Ne pidentävät kukinta-aikaa ja peittävät maanpintaa. Myös pienet sipulikukat sopivat ruusujen alustalle. Niiden kellastuva lehdistö suojaa maanpintaa alku- kesällä.

4. Lisää nuppuja

Poista toistuvasti kukkivista lajikkeista kuihtuneet kukinnot, jotta ne kasvattavat uusia nuppuja.

5. Muoto kuosissa

Leikkaa kaikista ruusuista yli kolmivuotiset versot, jotta kasvusto säilyy kauniinmuotoisena ja kukkii runsaasti.