Parhaat kirppislöydöt keittiöön – ruokakirjoittaja Satu Koivisto vinkkaa, mitä kannattaa etsiä ja mistä

Keittiön saareke, jääkaappi, senkki ja sohva ovat nettikirppiksiltä. Keittiön laatikosto ja kattovalaisin ovat antiikkiliikkeestä. Lasipurkit ja monet astiat ovat kivijalkakirppiksiltä.

Lähes rasittavuuteen asti edennyt periaatteeni on, että yritän ostaa kaiken käytettynä. Olen mieluummin ilman jotain tavaraa, jos en löydä sitä kirppikseltä. Saan iloa siitä, että tavaroita ei tarvitse ostaa uutena.

Työskentelen ruokakirjoittajana ja tykkään kauniista astioista. Työnikin puolesta tarvitsen niitä, ja minun onkin vaikea vastustaa vaikkapa kauniita lautasia. Joudun aina tasapainottelemaan, mikä on oikeasti tarpeellista. Tykkään hirveästi kauniista asioista!

Minulla on heikkous esimerkiksi Arabian piippuleimaisiin astioihin. Olen kerännyt monen tosi nätin eri sarjan lautasia, joiden nimiä en edes tiedä. Eräs sinikukkainen sarja on tosi kaunis. Nykyään näiden etsiminen kirpparilta vaatii työtä. Tykkään myös Rörstrandin ja Gustavsbergin astioista. Yhdistelen erilaisia astioita mieluusti toisiinsa.

Satu Koivisto ompeli mekkonsa kirpparilta löytyneistä verhoista, ja hän kutsuu sitä verhomekoksi. Sohva on hankittu Huuto.netistä, samoin viltit ja takana roikkuva keittiöpyyhe.

Olohuoneen pöytä on Huuto.netistä, kuten myös eriparilautaset, kangasservetit, lasit ja aterimet.

Olen ostanut kirppiksiltä keittiövälineitäkin, esimerkiksi ohutteräisiä lastoja. Ne ovat ihan parhaita lettujen paistamiseen. Vaikka keittiöveitsiäkin voisi ostaa kirpparilta. Tuttuni osaa kunnostaa kunnostaa niitä ja taikoo lohkeilleista veitsistä kuin uusia.

Olen hankkinut kirppiksiltä myös valurautaisia pannuja, joita käytän myös lettujen ja kananmunien paistamiseen, koska niissä on niin hyvä pinta. Osa pannuista on hankittu jopa 20 vuotta sitten – valurautapannut ovat ikuisia oikein huollettuna. Kun pannut pesee teräsvillalla ja tekee rasvanpolton, tulee superhyvää jälkeä. Valurautapannuja löytää kirppareilta hyvin, eikä niitä tarvitse varsinaisesti metsästää.

Kivijalkakirppareilla on kiva päästä tunnustelemaan kankaita. Tykkään hankkia hyväntekeväisyyskirppareilta vanhoja pellava- tai puolipellavaliinoja ja kangasservettejä. Parhaat tuntuvat jämäkältä ja kangas on kudottu tiheästi. Ne kestävät käyttöä. Hyvin tehdyt pellavaliinat kuivaavat tosi hyvin, ja käytän niitä surutta kaikkeen: kuivaan niillä salaattia, kasviksia ja tofua. Liinoja kuluu, mutta onneksi minulla on niitä hyvä valikoima.

Voin hyvin ostaa kirpparilta myös kodinkoneita, ja olen ostanutkin. Jääkaappimme on Huuto.netistä. Tarvitsimme toisen jääkaapin, ja oli käsittämätöntä, että löysimme juuri samanlaisen nettikirpparilta.

Valurautapannuja löytää Satun mukaan kirppareilta hyvin, ja oikein huollettuna ne ovat ikuisia.

Viimeisin Satun kirppislöytö on ”maailman kaunein” shakkipeli, jota hän on innostunut pelaamaan kuopuksen kanssa. Viereinen sininen maljakko on kierrätyskeskuksesta, ja se saattaa olla Kupittaan savea. Senkki on antiikkiliikkeestä.

Olen ostanut myös sauvasekoittimen lapselleni, joka halusi alkaa tehdä itse paperia. En halunnut antaa oikeaa sauvasekoitinta tähän käyttöön tylsymään, ja kirpparikäyttöinen toimi hyvin! Kotitalousopettajana työskentelevä ystäväni on kertonut ostaneensa kirppareilta myös vatkaimia koulunkin käyttöön. Luen aina myyntitiedoista, että sähkölaitteen toimivuus ja turvallisuus on tarkistettu ennen käyttöä.

Ajattelen, että kirpparihankintojenkaan ei tarvitse maksaa vain joitain senttejä. Vanha tavara saa myös maksaa jonkin verran. Esimerkiksi keittiöpyyhkeistä maksan usein 1–5 euroa kappaleelta.

Nyt haaveilen uusista murokulhoista. Niiden reunat kolhiintuvat helposti arkikäytössä. Laitan tarvitsemiamme asioita puhelimen muistiinpanoihin ostoslistalle, ja kun ne ovat siellä tallessa, kirppareilla pysyy paremmin fokus.”

Hyvälaatuisista vanhoista keittiöpyyhkeistä Satu maksaa mielellään useita euroja kappale.

Satun on vaikea vastustaa kauniita astioita.