Riiman satojen perennojen puutarha hoitaa suurimmaksi osaksi itse itsensä: ”Puutarhan pitää olla sellainen, että siitä voi enimmäkseen vain nauttia”

Kuistilla nukkuvan Voldemar-kissan tasainen kuorsaus säestää pikkulintujen iloista liverrystä Riima Randviirin puutarhassa Muhun saarella. Viron kolmanneksi suurin saari sijaitsee Itämerellä mantereen ja Saarenmaan välissä. Kissanpäivistään täysin siemauksin nauttiva kolli on kuin piste i:n päällä nostalgisen maalaispuutarhan levollisessa tunnelmassa.

Riima alkoi rakentaa puutarhaansa toden teolla vuonna 2007. Sitä ennen hän oli remontoinut miehensä Priidun kanssa kauttaaltaan perheen 120-vuotiaan kotitalon, joka kuului alun perin Riiman isoäidille.

– Aikoinaan täällä kasvoi paljon hyötykasveja, ei niinkään kukkia. Minulle oli tärkeä säilyttää isoäidin aikaiset puut, vanhat tuijat ja isot omenapuut, Riima kertoo.

Ainavihannat havukasvit, kuten kartiovalkokuusi ja hopeakuusi ’Glauca Globosa’, sekä isoäidin aikaiset omenapuut tekevät näkymistä kiinnostavia ympäri vuoden. Talon etuseinää verhoaa lumikärhö ’Paul Farges’.

Kesän lopulla perennojen ja ruusujen kukinta hiipuu, silloin koristeheinät nousevat päärooliin. Vasemmalla partahöyhenheinä, oikealla taaempana elefanttiheinä. Taustalla kohoaa valkosalava ’Tristis’.

Kaukasiantörmäkukka ’Perfecta’ kukkii pitkälle syksyyn. Se viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla eikä kavahda kuivuutta.

Riima on remontoinut miehensä Priidun kanssa satavuotiaan kotitalon kauttaaltaan. Talon edustan ryhmässä kasvaa mm. sormustinkukkia, ryytisalvioita, jaloruusu, elefanttiheinä ’Morning Light’, kultatuija ’Sunkist’ ja hopeakuusi ’Glauca Globosa’.

Hänen puutarhaesikuvansa on Tasha Tudor (1915–2008). Originellin amerikkalaisen lastenkirjojen kuvittajan sadunomaisessa puutarhassa Vermontissa on viehättävää menneen maailman lumoa, jollaista Riima haluaa vaalia omassakin puutarhassaan.

Alkuun hänellä oli vain mielessään kuvia siitä, miltä lopputulos tulisi näyttämään. Sen kummemmin suunnittelematta hän ryhtyi rakentamaan istutusalueita. Tasainen tontti jäsentyi kasvien avulla luontevasti erikokoisiin ja -muotoisiin puutarhahuoneisiin. Riima pitää ajatuksesta, että puutarha on kuin vehreä syli, johon voi uppoutua. Se paljastuu vähä vähältä siellä kulkevalle, kaikki ei näy kertavilkaisulla. Salaiset nurkkaukset ovat hänestä tärkeitä tunnelmanluojia. Taloa lähimpänä on viihtyisä patio ja ruukkuistutuksia, nurkan takana tilliltä tuoksuva hyötytarha ja soma pieni kasvihuone. Muualla puutarhassa nurmikko yhdistää luontevan rennot, orgaanisesti kaartuilevat kasviryhmät ja pihalammen toisiinsa. Talon lähellä puutarhaa rajaa kauniisti ikääntynyt kiviaita.

Riima tekee juhannuksen jälkeen korkeintaan kevyitä puutarhatöitä, kuten kukinta-aikaa pidentävää kuihtuneiden ruusujen poistoa.

Riima yhdistelee kasveja taitavasti toisiinsa. Etualalla leyhyvä rantavehnä on istutettu ruukkuun, koska se voi muuten levitä liikaa. Sen takana näkyy elefanttiheinä ’Strictus’, anatolianpaloyrtti ja ikikaura ’Saphirsprudel’.

Pihalampi on puutarhan uusimpia alueita. Riiman mielestä pieni ripaus modernia muotokieltä tekee näkymistä kiinnostavan, siksi veden äärellä on kaksi Verner Pantonin suunnittelemaa Panton-tuolia. Vasemmalla on lännenhopeapensasta, oikealla kukkii laventeli.

Rohtopunahattu tarvitsee talvehtiakseen kasvupaikan, johon ei jää kosteutta.

Patio on viihtyisä ja tyylikäs.

Kuistin edustan ruukkukokoelman rungollinen laakeripuu kestää pientä pakkastakin, joten se saa olla paikoillaan jouluun asti.

Posliininmaalaajana työskentelevä Riima ajattelee, että puutarhassa kasvit ovat kuin hänen siveltimensä jälkiä. Enimmäkseen värimaailma on viileitä ja hillittyjä pastellisävyjä, mutta Riima on sekoittanut joukkoon myös harkittuja lämpimiä väriläikkiä.

Sopivat lajit valikoituivat vähitellen kokemuksen karttuessa ja taitavammilta tarhureita kysellen. Aikaisemmin Riimalla oli kokemusta vain huonekasveista, joita hänellä on yhä runsas kokoelma. Osa sisäkasveista ulkoilee kesän talon suojaisilla seinustoilla.

– Uskon, että minulla tulee aina olemaan kasveja, vaikka asuisinkin kaupungissa. Ne ovat tärkeä osa minua ja elämäntyyliäni.

Nyt puutarhassa kasvaa useita satoja perennoja, reilusti yli sata ruusua, kymmeniä lehtipuita ja -pensaita sekä havuja. Koristekasvien sekaan on ripoteltu yrttikasveja, esimerkiksi laventelia, iisoppia ja salviaa. Riima huomauttaa, että monipuolisen kasvillisuuden ansiosta puutarhassa on aina kiinnostavaa katseltavaa, vaikka paras kukinta-aika olisikin jo ohi tai vasta tulossa. Talvikausina puuvartiset lajit antavat muotoja näkymille, kun muu kasvillisuus on kuihtunut pois.

Puutarhakasvien seassa pilkahtelee myös luonnonkasveja, kuten tuijan kylkeä pitkin kiipeävä hiirenvirna tai polulle tupsahtanut kotkansiiven taimi. Riimalle puutarha on yksi iso kokonaisuus. Siihen kuuluvat niin luonnonkasvit, linnut, lepakot, siilit kuin pienemmätkin otukset. Kaikille on tilaa. Joskus kauriit syövät puiden alaoksat, mutta silloin hän vain leikkaa loputkin rungoista näkyviin. Villisikojen vierailun jälkeen nurmikko on jonkin aikaa myllätyn näköinen, mutta ei sekään ole niin vakavaa.

Partahöyhenheinät viihtyvät aurinkoisella ja kuivalla kasvupaikalla. Taustalla happomarjoja, isopukinjuurta, ’Six Hills Giant’ -mirrinminttua, rohtopunahattua ja rantavehnää.

Piikkiakantti on lähes metriseksi kasvava eteläisen ilmaston perenna.

’Wild Edric’ on kestävä David Austin -ruusu. Riimalla se kukkii hyvin jopa omenapuun varjossa.

Himalajantyräkki ’Fireglow’ on näyttävä koko kesän. Syksyllä sen lehdet saavat vielä kauniit ruskavärit.

Luonnonläheisyyden ihanne ulottuu myös puutarhanhoitoon. Riima on istuttanut taimet hyvin tiheästi, jotta rikkakasveille ei jäisi juurikaan kasvutilaa. Myös multapintaa peittävä hakekerros helpottaa hoitotoimia. Tuholaistorjunnasta vastaavat puutarhan pikkulinnut ja hyötyhyönteiset.

Riima käyttää kasvuvoimaksi vain luonnonmukaisia lannoitteita, lähinnä syksyn lehdistä ja sadonkorjuu- ja kitkentäjätteistä tekeytynyttä kompostia. Sen lisäksi maahan on lisätty toisinaan myös lähitiloilta ostettua lehmän- ja hevosenlantaa. Hiekkapohjan päälle kertynyt, paksuksi kasvanut multakerros takaa hyvän kasvun ja pidättää sopivasti kosteutta. Riima kasteleekin ainoastaan ruukkutaimia. Paahdekausina nurmikkoa ei leikata lainkaan vaan se saa kasvaa tavallista pidemmäksi. Toisin kuin moni muu puutarhaharrastaja, Riima ei haaveile puutarhansa laajentamisesta.

– Puutarhan pitää olla sellainen, että siitä voi enimmäkseen vain nauttia. Sen tarkoitus on tuottaa riemua ja rauhaa. Keväällä saattaa hetkittäin tuntua työläältä ja kyllästyttääkin, mutta kun työt on tehty, tulee rauha. Juhannuksen jälkeen en enää tee mitään, siitä eteenpäin vain nautin kesästä. Puutarha hoitaa itse itsensä.

Kymmenkunta istumapaikkaa – penkkejä ja tuolipareja – ovat kaikki tarkoin valittuja näköalapaikkoja. Ne ovat ahkerassa käytössä, sillä Riiman mielestä puutarha on ehdottomasti parhaimmillaan, kun sitä voi tarkastella kaikessa rauhassa paikallaan istuskellen.

Omenapuiden alla levittäytyvän varjotarhan multapintaa peittää kosteutta pidättävä hake- ja lehtikate. Riima on istuttanut kuunliljojen ja kotkansiipien seuraan peikonpähkinäpensaan, riippapunapyökin ja ’Inversa’-riippakuusen.

Angervo (Spiraea japonica) ’Macrophylla’ saa lisää väriä loppukesällä.

’Tuscany Superb’ -ranskanruusun kukkien terälehdet ovat kuin violettia samettia.