Tulppaaneja tulvillaan. Sara Karjalainen kuvailee kahdella sanalla tavoittelemaansa puutarhatunnelmaa ja paljastaa esikuvakseen keskieurooppalaisten puutarhojen täyteläisyyden. Runsaus yltyykin huippuunsa hänen vapaa-ajankodin pihallaan Hyvinkäällä jo keväällä tulppaanien kukinta-aikaan.

– Mikään ei voita näiden keväistä kukintaa, Sara myhäilee takapihan valkoisten, eri sävyisten punaisten ja violettien lajikkeiden keskellä.

Tulppaanien sävyt ja lajikkeet vaihtelevat 720 neliön puutarhassa vuosien mittaan, mutta yleensä takapiha on varattu iloiselle värikimaralle, länteen avautuva etupiha taas hempeämmille valkean ja keltaisen sävyille. Kerrannaiset, kellanoranssista punaiseen vaihtelevat pionitulppaanit keräävät katseita eteläseinustalla.

– Jaksan loputtomasti ihailla värien ja muotojen moninaisuutta. Erilaisista kukkamuodoista minua viehättää eniten liljatulppaanin viehko liekkimäinen olemus ja pionitulppaanin täyteläisyys.

Kasvun ja kukinnan kehittymisen seuraaminen on tulppaaneihin hurahtaneelle Saralle kuin pitkäkestoinen meditatiivinen harjoite.

– Voin valokuvata tulppaaneja aamusta iltaan valon vaihdellessa ja siirtyessä paikasta toiseen. Kaikki lajikkeet ovat omalla tavallaan kauniita etenkin auringonvalon heijastuessa terälehtiin ja saadessa niiden värit syttymään, hän kertoo.

Tulppaanit ja kasvit yleensäkin antavat Saralle voimaa ja energiaa ja tarjoavat jatkuvaa ihmettelyn aihetta.

– Kasvit ilmentävät herkkyyttä, kauneuden monimuotoisuutta ja luonnon ihmeitä. Puutarhassa saa koko ajan elää elämän suuren mysteerin äärellä.

Vapaa-ajankoti on ollut Saran ja hänen miehensä Veli-Pekka Tynkkysen hallussa vuodesta 2009. Talo kuului aiemmin Saran vanhemmille ja on Saran vanha lapsuudenkoti. Hänen vanhempansa muuttivat siihen 1960-luvulla, jolloin piha oli kangasmetsää varvikoineen ja lukuisine mäntyineen.

– Vanhempani toivat tänne ihan hirveästi multaa metsätontiltaan ja paransivat maata vuosittain kasvuturpeella. He tekivät ison pohjatyön ja loivat pihaan hyvät kasvuolosuhteet, Sara iloitsee.

Osa kasveista, kuten tulppaanien joukosta puskevat pionit ja roosanvärisenä kukkiva pikkusydän, ovat peräisin isovanhempien siirtolapuutarhasta Helsingin Herttoniemestä.

– Tämä hulluus on geeneissä. Vanhempieni ja isovanhempieni rakkaus puutarhaan elää täällä edelleen.

Moni asia on kuitenkin kokenut muutoksen, sillä Sara haluaa toteuttaa pihallaan vapaasti omaa luovuuttaan ja kasvimakuaan. Siinä missä äiti arvosti hyöty- ja perinnekasveja, Saraa viehättävät ennen kaikkea koristekasvit, varsinkin komeat jalostetut lajikkeet.

Sara ja Veli-Pekka ovatkin karsineet kasveja, selkeyttäneet ja laajentaneet kukkamaita sekä istuttaneet tänne ruusuja, pioneja, kärhöjä, hortensioita ja alppiruusuja. Pihalle on noussut myös kaksi pergolaa sekä kasvihuone vanhan pihavajan paikalle.

– Pihan parhaalla paikalla oli ennen maailman rumin vaja. Oli nautinto laittaa se säpäleiksi, Sara sanoo ja kertoo hakeutuvansa ’’kahvihuoneeseen’’ heti aamulla juodakseen kupposet tulppaanien seurassa.

Tulppaanien huonoin puoli on Sarasta niiden melko lyhyt kukinta etenkin lämpimällä säällä. Hän kastelee niitä kukinnan aikaan pari kertaa viikossa, jos vettä ei tule taivaalta. Muuten Sara sanoo olevansa vähemmän tunnollinen ja kunnollinen puutarhuri, joka ei juurikaan perehdy sen enempää maanparannuksen kuin lannoituksenkaan saloihin.

– Istutan kasveja, jotka miellyttävät silmääni ja toivon niiden rehottavan. Ehkä kasvit tunnistavat rakkauteni niitä kohtaan ja tekevät myötätunnosta parhaansa.

Tulppaanien terälehtien karistua Sara pätkäisee varret tyvestä poikki varsinkin pergolan luona olevassa perennapenkissä, jotta seuraavana kukintavuoroon tulevat pionit eivät kärsisi sipulikukkien tuuheasta lehtimassasta.

Jalostetut tulppaanilajikkeet taantuvat Sarasta nopeasti, joten niiden maasta nostaminen, kuivattaminen ja uudelleen istuttaminen ei hänestä palkitse vaivaa. Hän upottaakin maahan joka syksy sadoittain tulppaanien ja myös muiden kevätkukkijoiden sipuleita.

Hiekkapohjaisessa maassa tulppaaneissa on vain ani harvoin ilmennyt mitään kukintaa pilaavia ongelmia. Tulppaani onkin Sarasta helppo hoidokki ja sipulien hankkiminen ja istuttaminen joka syksy yhtä koukuttavaa.

– Sen jälkeen on ihanaa odottaa kevättä ja lopulta nähdä sipuleista kehittyvän jotakin näin upeaa.

Sirot portit, huvimajat ja aidat ovat yhtä lailla herkkiä kuin keväiset sipulikukat. Pystytä polun ylle kaariportti ja istuta siihen köynnöksiä, kuten vaikkapa alkukesällä kukkivia alppikärhöjä.

Rakenteiden yhtenäinen väri ja tyyli rauhoittavat tunnelmaa. Valitse jokin taloon sointuva väri ja toista sitä pihassa. Kauniit ja puhtaat valkoisen sävyt erottuvat hyvin erisävyisten vihreiden lomasta.

Istuta pihaan kevääksi sipulikukkia, keskikesäksi pioneja ja ruusuja sekä loppukesäksi hortensioita.

Vuokot, lemmikit, kevätesikot ja muut suloiseksi matoksi leviävät kasvit tuovat pehmeyttä. Myös pikkusydämet ovat herkkiä ja helppoja kasveja, jotka sopivat esimerkiksi omenapuun alle ja varjopaikkoihin.

Koristeomenapuut ovat kevään suloisia hanami-puita, joiden kukinta osuu samaan aikaan kuin tulppaanien. Matalakasvuinen lajike, kuten purppuraomenapuu ’Rixi’, sopii pieneenkin pihaan.