Kotivinkki

Sanna Stellan huomasi, miten surkeasti pitää huolta itsestään – ”Jumppa tai ilta kavereiden kanssa on viisautta”

Sanna Stellan huomasi, miten surkeasti pitää huolta itsestään – ”Jumppa tai ilta kavereiden kanssa on viisautta”
Kotivinkin kolumnisti Sanna Stellan yritti saada tehtävälistaa hoidettua, kunnes sai kipeän muistutuksen hartioilleen kasaamasta maailmantuskasta.
Julkaistu: 14.9.2022

Piikki osui alaselkään kesken hiusten kampaamisen ja pakotti minut paikoilleni kuin patsaan. Tuskasta voihkien kampesin itseni jotenkuten selälleni lattialle. Noidannuoli, sitä se oli.

Oli sunnuntai, ja olin ladannut päivän täyteen odotuksia. Päivän Pitää tehdä -lista oli pitkä. Pitää siivota, pitää maalata seinä, pitää viikata pyykit, olla lasten kanssa, laittaa herkku­ruokaa, tehdä puutarhahommia. Mistään näistä ei tullut mitään koko päivänä.

Kipu selässä ja hartioissa oli tuntunut jo pitkään, mutta olin ollut muka niin kiireinen, etten ehtinyt pysähtyä. Brändiini kuuluu, että kannan hartioillani maail­­­­­man­­tuskaa. Niskaani taas olen kerännyt koko katalogin ärsyyntymistä sekä ohitetuksi tulemisen tunnetta vuosien varrelta. Selkääni olen pakannut vuosikymmenien kaunat. Varsinkin silloin, kun tahti on kova, nämä alueet kehossani aktivoituvat, enkä hässäkässä löydä stop-nappulaani.

”Minun pitäisi todellakin tietää, että itsestäni huolta pitäminen heijastuu välittömästi lähipiiriini.”

Olen surkea pitämään itsestäni huolta. Siis minä, itsenäinen ja vahva naikkonen, joka tekee mitä tahtoo. Self help -kirjojen suurkuluttaja jo kohta kolme vuosikymmentä.

Minun pitäisi todellakin tietää, että itsestäni huolta pitäminen heijastuu välittömästi lähipiiriini. Jumppa, edes kävely tai irtautuminen illaksi kavereiden kanssa vaikka konserttiin on viisautta.

Tiedänhän minä tämän, mutta en vain muista. Lisäksi tässä elämänvaiheessa esimerkiksi kakka­pökäleet ja käärmeet kiilaavaat eteen takavasemmalta ja estävät minua ottamasta omaa aikaa.

”Saunapuhdas mies otti kakallisen hoidettavakseen, minä lähdin vapauttamaan kakatonta trampalta ja tarkistamaan käärmeen.”

Noidannuolta oli nimittäin edeltänyt täyteläinen viikko, joka huipentui seuraavaan tapahtumien ketjuun:

Kitkin rikkaruohoja kukkapenkistä, ja homma vei mennessään. Muu perhe lähti jo saunaan, minä en malttanut lopettaa.

Pian pikkupojat porhalsivat nakuina trampoliinille pomppimaan. Kohta pienin tuli luokseni kertoen: ”Kakka tuli”. Sinne se oli lirvahtanut trampan eteen.

Miettiessäni seuraavaa peliliikettäni huomasin käärmeen luikertelevan pökälettä kohti. Nostin kakattoman lapsen trampalle ja kakallisen kainalooni ja syöksyin hakemaan ämpäriä ja harjanvartta. Tempaisin käärmeen rivakalla otteella ämpäriin ja nostin kukkamultapussin päälle. Sitten sisään kertomaan miehelle. Saunapuhdas mies otti kakallisen hoidettavakseen, minä lähdin vapauttamaan kakatonta trampalta ja tarkistamaan käärmeen.

Käärme osoittautui vaskitsaksi, jonka päästin takaisin luontoon. Pökälekin oli hävinnyt. Olin tallonut sen päälle sankarillisen toimenpiteen aikana.

”Huomasin, että on täysin mahdollista maata kokonainen päivä passattavana.”

Kun olin siivonnut sotkut, oli kello jo vaikka mitä ja kiukaassa jäljellä enää hiillos. Saunassa annoin lempeiden löylyjen hyväillä vagushermoani, josta siinä vaiheessa oli jäljellä enää yksi piukea säie.

Seuraavana aamuna noita iski nuolensa. Mutta kun makasin lattialla sen sunnuntain, ei katastrofia tapahtunutkaan. Pölyvillat eivät tukehduttaneet ketään, kukaan ei litistynyt pyykkivuoren alle eikä kuollut nälkään. Puutarhakaan ei kasvanut hirsien raoista sisään taloon. Huomasin, että on täysin mahdollista maata kokonainen päivä passattavana.

Sain venyteltyä jumin selässäni auki, ja henkikin alkoi taas kulkea kivuttomasti. Mielessäni lähetin noidalle terveisiä. Kiitos, että kävit avaamassa silmäni!

Sanna Stellan on näyttelijä, joka ei aina löydä kehonsa kaukosäädintä.

Kommentoi »