Sanna on rakentanut hurmaavaa minikylää 6 vuotta ja käyttänyt siihen tuhansia euroja – nyt ensilumi on satanut ja kinkku nostettu pöytään!

4

Tamperelainen Sanna Suvela, 40, on askarrellut lipaston päälle satumaisen upean nukkekotikylän itse lähes jokaista yksityiskohtaa myöten. ”Rakastan Raumaa, ja tätä katsoessani tuntuu kuin pääsisin hetkeksi sen ihanille kujille kuljeskelemaan”, Sanna kertoo.

Nukkekotimaailmasi on kuin satukirjasta. Miten se on saanut alkunsa?

Aloin rakentaa minimaailmaa kuutisen vuotta sitten. Olen aina ollut käsillä tekijä, sellainen näpertelijä, ja seurannut monia blogeja ja Facebook-ryhmiä. Ihastuin näkemääni nukkekotiin ja sain innostuksen rakentaa vanhaan nelihyllyiseen seinäkaappiin nukkekodin. Kuten edelleenkin, tein lähes kaiken itse; esimerkiksi ikkunanpuitteet pahvista ja lasit liivatteesta.

Myin ensimmäisen talon pois, mutta sormiani syyhytti jatkaa pientä suurta rakennusprojektia. Niinpä hankin Kangasalla sijaitsevasta Gepetto- puodista MDF-levystä tehdyt seinät, joista sai rakennettua ison nukketalon. Ennen kuin ryhdyin uuteen projektiin, osallistuin kansalaisopisto Ahjolan nukkekodin pystytyskurssille.

Tarkoitus oli ensin pystyttää yksi talo, mutta pikkuhiljaa huomasin suunnittelevani lisää ja lisää... Nyt tämä lipaston päälle rakentunut kylä alkaa olla valmis. Siihen kuuluu asuintalo, pienemmistä elementeistä rakennettu leipomo-kahvila ja lkean pöytäkasvihuoneeseen rakennettu sisustusliike. Vaatehuoneessa odottaa jo uusi ja aivan erilainen projekti, pulpettikattoinen ja moderni nukkekoti.

Sanna osti nukketalon seinäelementit valmiina, mutta päällysti ne itse puurimoilla. Myös oven, ikkunat ja katon hän on askarrellut itse. Jutun kuvat ovat Sanna Suvelan ottamia. Joulu on saapunut kylänraitille! Ensilumi peittää maan sekä ovi on saanut koristeekseen kranssin ja havuköynnöksen. Seinään kiinnitetyt lamput valaisevat katua. Nukkekotikylä on parimetrisen lipaston päällä Sannan olohuoneessa. Kylästä löytyy asuintalon lisäksi lkean pieneen pöytäkasvihuoneeseen rakennettu sisustusliike ja pieneen nukkekotiin askarreltu leipomo-kahvila.

Missä nukkekotikyläsi on?

Fyysisesti se on Tampereella olohuoneessamme lipaston päällä, mutta koska rakastan Raumaa, voin ajatella sen olevan oma pieni palaseni Raumaa luonani. Rauman hurmaavilta pikkukujilta otetut valokuvat sopivat kylään täydellisesti ja luovat illuusion nurkan takana mutkittelevista kujista.

Esimerkiksi lastenvaunut Satu on tehnyt taittelemalla pienoismallien rakenteluun käytetystä konepahvista. Työntöaisa on taipuisaa metallilankaa ja renkaat nappeja. Kylän taustalle seinää vasten Sanna on kiinnittänyt kuvia Vanhalta Raumalta. Kuvien ansiosta näyttää siltä kuin kadut jatkuisivat loputtomiin.

Yksityiskohtien määrä ja tarkkuus ihastuttavat! Kerro, miten ja mistä olet tehnyt näitä pieniä ihmeitä.

Tarvitaan näppäryyttä, ideoita ja kärsivällisyyttä sekä kunnollinen tulostin ja kuvankäsittelyohjelma.

Itse tekemieni huonekalujen ja esimerkiksi väliovien materiaalina on pääasiassa konepahvi ja erilaiset puurimat. Olohuoneen vanhalta ovelta näyttävän pöydän olen päällystänyt piirtoheitinkalvolla. Sen ansiosta näyttää, kuin pöydän päällä olisi lasi.

Talossa olevat tyynyt sekä osan petivaatteista ja verhoista olen painanut itse kankaalle. Esimerkiksi keinuhevonen on joulukuusenkoriste.

Peltipurkit ja pahvilaatikot, kuten äitiyspakkauslaatikot, olen tehnyt tulostamalla. Käytännössä olen ensin suunnitellut tehnyt esineet kuvankäsittelyohjelman avulla ja sitten tulostanut. Äitiyspakkauksiin esimerkiksi otin mallia vuoden 2015 pakkauksesta. Oikean kokoisen ja näköisen tulosteen aikaan saaminen on hyvin hidasta, aikaa vievää ja välillä myös hermoja raastavaa hommaa.

Nukketalon eteinen on kodikkaan kutsuva. Eteisestä on käynti makuuhuoneeseen. Ovet Sanna on askarrellut konepahvista ja puurimoista. Sängyllä loikoilevan huovutetun boxerin hän osti valmiina. Sängyn alta pilkottaa äitiyspakkauslaatikko, jonka Sanna on askarrellut suunnittelemalla ensin kuvankäsittelyohjelmalla laatikon kuosin, tulostamalla sen sopivaan kokoon ja taittelemalla. Joulukuusi ja lahjasäkit on kannettu jo olohuoneeseen.

Mistä olet saanut ideat kylän esineisiin ja yksityiskohtiin?

Pyrin aina kulkemaan silmät auki niin, että huomaan, jos joku täysin muuhun tarkoitukseen tarkoitettu esine sopisikin nukkekotiin! Kaupoilla ja kyläpaikoissa katselen ympärilleni tutkien, mitä ideoita voisin napata minikylääni ja millaisia esineitä voisin nikkaroida sinne.

Miten joulu näkyy kylänraitilla?

Ensilumi, ihan Tokmannilta valmiina ostettu, on jo satanut. Oveen olen askarrellut kranssin ja nostanut kinkun pöytään. Kuusi on koristeltu askartelupalloilla, ja itse kankaalle painetut lahjasäkitkin ovat ilmestyneet olohuoneeseen.

Joulukuusi on jo koristeltu ja lumi satanut maahan.

Mistä olet kaikkein ylpein?

Ylpein olen itse suunnittelemastani ja tekemästäni Kupla-astiastosta. Ystävieni mielestä sarjaa kannattaisi tarjota ihan oikeille keramiikkatehtaille mallistoksi, niin hieno se heistä on.

Olen tuonut nukkekodin astioita ulkomailta ja tehnyt niihin kuvioinnit vesisiirtotekniikalla. Vesisiirtotekniikassa kuvioita siirretään astioihin tulostamalla ne vesisiirtokalvolle. Kuvat siirretään kalvolta astioihin veden ja lakan avulla. Tarkkaa jälkeä tekevä tulostin on ehdoton.

Mittasuhteista olen hyvin tarkka. Kuten monilla nukkekotiharrastajilla on tapana, minunkin kyläni on sovitettu 1:12-kaavaan.

Sanna on askarrellut pallokuvioisia ja retrohenkisiä kupla-astioita monessa värissä. Keittiötä hallitsee selvästi ahkera kokki. Reseptit on kätevä tarkastaa lehdistä.

Onko jokin mennyt pieleen?

Mikään ei ole mennyt kokonaan pieleen, mutta joskus onnistuminen vaati monta yritystä. Epäonnistuneen tekeleen rypistäminen roskakoriin turhauttaa. Sitäkin suurempi on ilo, kun vihdoin onnistun.

Yksi asia kuitenkin on, jonka kanssa luovutin: huovutus. Niistä mytyistä ei tullut yhtään mitään! Onneksi on muita osaajia, ja ostin huovutetun boxeri-koiran Tampereen käsityömessuilta.

Mikä minimaailman teossa motivoi?

On vaikea sanoa, kummasta nautin enemmän, lopputuloksesta vai suunnittelusta. On kyllä tosi makea fiilis, kun onnistuu saamaan aikaan aidon näköisen esineen, jossa koko ja kuviot ovat juuri kohdallaan.

Keskellä kylää on leipomo-kahvila, jonka Sanna on rakentanut valmiista mdf-elementeistä samaan tapaan kuin ison nukkekodin. Leipomon ovenpielessä on ruokintapaikka linnuille.

Saako nukkekotikylälläsi leikkiä?

Itselleni talo on sisustuselementti ja silmänruokaa, enkä ole koskaan "leikkinyt" sillä. Omat lapseni, 17-vuotiaat kaksoset, ihastelevat taloa, samoin meillä käyvät vieraat. Aikuiset usein istahtavat minikylän ääreen katselemaan, mutta erityisesti lasten silmissä näkyy leikin riemu. Valitettavasti kylään ei saa koskea, mutta maailma herää eloon mielikuvituksen voimalla.

Kuinka paljon minimaailmaasi on kulunut aikaa ja rahaa?

Jos kaikki käyttämäni aika lisättäisiin nyt kalenteriini, hämmästyisin varmasti – niin paljon aikaa on sen parissa kulunut. Koska en hanki sinne juuri mitään tehdasvalmista, on moni asia pitänyt tehdä itse.

Rahaakin on mennyt ihan älyttömän paljon, tuhansia euroja. Joskus olen hetken ajatellut, että rahat olisivat menneet turhaan – mutta sitten taas kylää katsellessani ajatellut, että onnistumisen ilo on joka euron arvoista. Kaikki harrastuksethan maksavat.

Kuvastaako kylän tunnelma oman kotisi sisustustyyliä?

Muutimme vuosi sitten tähän kotiin, ja täällä tyyli on skandinaavisen selkeä. Toteutan romanttisia sisustusunelmiani pienoiskoossa tähän leikkimaailmaani.

Voiko tekemiäsi ihanuuksia ostaa?

Myyn astioita ja purkkeja kerran vuodessa järjestettävillä kädentaitomessuilla. Facebookin Nukkekotikirppikselle laitan satunnaisesti myytävää, ja joskus teen pieniä tilaustöitäkin.

Jutun kuvat ovat Sannan ottamia. Lisää kuvia Sannan nukkekotikylästä voit katsoa hänen Nukkekoti Suvela -blogistaan.

Julkaistu: 13.12.2018