Kun Sanna Suomela ajaa hiekkatietä pitkin kohti Immaisin maatilaa, hänestä tuntuu, että kaikki kiireet unohtuvat. Pelloilla tulijaa tervehtivät lampaat, ja perillä pihapiirissä tepsuttelevat kanat. Koko miljöö vanhoine rakennuksineen on kuin suoraan postikortista.

Kesäisin Sanna saa nauttia tästä onnesta yhdessä siskonsa perheen ja lastensa kanssa.

Immaisin maatila Paimiossa on ollut vuodesta 1689 alkaen virallisesti saman suvun hallussa. Tällä hetkellä sen omistaa Sannan serkku Heidi Immaisi perheineen.

Tilalla on kautta aikojen harjoitettu maataloutta, mutta nykyisin otteet ovat uudet. Uudistavan maatalouden periaatteiden noudattaminen tarkoittaa vahvaa panostusta ekologisuuteen. Tilalla on muun muassa monimuotoinen omena- ja marjatarha, jossa eläimet saavat kulkea vapaasti.

Kun Sanna pari vuotta sitten vieraili serkkunsa perheen luona, hän kiinnitti huomiota pihapiirin suloiseen taloon, joka tuntui olevan vailla varsinaista käyttötarkoitusta.

– Olin pitkään haaveillut mökistä, joten kysyin kahvipöydässä, mikä mahtaa olla rakennuksen kohtalo. Sain kuulla, että taloa pidetään lähinnä romuvarastona ja omenapuuntaimien säilöntäpaikkana. Sanoin Heidille, että jos saan viettää kesän täällä, lupaan tehdä talolle taikoja.

Heidi suostui ilomielin ehdotukseen. Jo seuraavana viikonloppuna Sanna saapui tilalle tyhjentämään taloa yhdessä kaveriporukan kanssa. Myös Heidi osallistui puolisonsa Pertun kanssa vanhojen roinien perkaamiseen.

– Kaikki tilat olivat täynnä omenapuun­taimia säkeissään ja lastulevyhuonekaluja. 80-luvulla remontoitu keittiö oli sekin aivan räjähtäneessä kunnossa, Sanna muistelee.

Talon historia on kiehtova. Alituvaksi kutsuttu talo rakennettiin vuonna 1900 syytinkitaloksi eli maatilan omistajapariskunnan ”eläkeasunnoksi”. Sota-aikana tupaa asuttivat Karjalasta pakoon lähteneet evakkonaiset.

Sota-ajan jälkeen Alitupa toimi myös kanalana. Myöhemmin se entisöitiin majoitus- ja koulutuskäyttöön. Vaikka talossa ei oltu aikoihin asuttu ennen Sannan tuloa, siitä on kuitenkin vuosien mittaan pidetty hyvää huolta ja rakennusta on entisöity aina tarvittaessa.

– Hirsien väleissä on aina ollut luonnonmateriaaleja. Talo hengittää, ja sisätiloissa tuoksuu puhtaalta.

Sannan taitavissa käsissä nuhjuiset huoneet heräsivät eloon kesän 2020 aikana. Kun Alitupa saatiin tyhjäksi tavarasta, Sanna pesi ja hinkkasi pintoja sekä teki pientä tuunausta. Talosta kuoriutui kaunotar.

– Kävin läpi tilan varastoja ja etsin Alitupaan sopivia huonekaluja. Löysinkin ihania aarteita, kuten sata vuotta vanhan pöydän keittiöön. Onnistuin sisustamaan talon lähes kauttaaltaan maatalon vanhalla esineistöllä, Sanna kertoo tyytyväisenä.

Keittiöstä Sanna poisti yläkaapit ja rakensi sinne pihalta löytyneistä paksuista vanhoista lankuista kätevän avohyllyn tuomaan lisää säilytystilaa. Alakaapistot hän päällysti mustilla D-C-fix-kalvoilla.

– Seuraavaksi aion hioa keittiöstä seinän, josta on lähtenyt rapisemaan maalia.

Talon alkuperäisiin pinkopahviseiniin Sanna ei ole uskaltanut kajota, eikä siihen ole ollut tarvettakaan. Rosoisen kauniit, vanhat tapetit luovat huoneisiin nostalgisen vivahteen.

– Saamme toisinaan kuunnella, miten hiiret rapistelevat talon rakenteissa. Seinätkin ovat vähän vinot, mutta se ei meitä haittaa. Juuri epätäydellisyys on täällä niin täydellistä.

Talon tunnelma on kuin toisesta maailmasta. Ulkopäin rakennus on kuin satumökki, jonka seiniä pitkin kurottelevat villisti rönsyilevän syreenipuun oksat. Koristeelliset, valkoiset ikkunanpuitteet ovat aikansa taidonnäyte.

Alituvan isoon eteiseen astutaan komean verannan kautta. Eteinen on yksi Sannan lempipaikoista.

– Riippumatossa on siellä kesäisin miellyttävää makoilla, koska yksinkertaisista ikkunoista käy läpi pieni, viilentävä tuulenvire. Myös sateenropina tekee paikasta erityisen tunnelmallisen.

Sannan perheen kanssa Alituvassa viettää kesäisin aikaansa myös Sannan siskon perhe. Touhukkaat kesävieraat mahtuvat mainiosti majailemaan noin 85-neliöisessä talossa.

Kylmillä keleillä taloa lämmittävät kaksi pönttöuunia ja leivinuuni. Lisäksi rakennuksesta löytyvät kuivakäymälä ja suihkutilat.

Sannan lapset, yhdeksänvuotias Isla ja viisivuotias Martti, majoittuvat makuuhuoneeseen, jossa on vanhan mallin mukaan rakennettu kerrossänky. Lastenhuoneen läpi kuljetaan Sannan makuuhuoneeseen, jota koristaa vihertävä tapetti.

Siskon perhe nukkuu olohuoneessa, jonka tapettia puolestaan täplittävät vaaleanpunaiset kukat. Talon koko värimaailma hirsiseinistä tekstiileihin on sykähdyttävä.

Sannan mielestä on hienoa, että rakennuksessa voi edelleen aistia vahvasti siihen liittyvää historiaa.

– Voi ajatella, miten evakot ovat katselleet makuuhuoneeni ikkunoista samaa maalaismaisemaa peltoineen tai kokoontuneet vanhan tuvanpöydän ääreen.

Sannan perhe viihtyy Alituvassa läpi kesän. Matka Turusta Immaisten tilalle on juuri sopiva, ja kaupunkilaisena Sanna nauttii siitä, että Paimion kaupoille pääsee piipahtamaan nopeasti. Uimarantakin on lähellä hellepäivien iloksi.

– Aina kun tulemme tänne pitkästä aikaa, Isla ja Martti haluavat hypätä autosta pois jo pihatiellä ja juosta katsomaan lampaita, Sanna kertoo.

Lapset viettävät päivät pitkät ulkona puuhastellen. Sanna sanoo, että maatila on rauhoittava ja opettavainen kesäpaikka heille kaikille.

Oma ihanuutensa on siinä, että tilan antimia voi hakea pellolta suoraan Alituvan keittiöön. Juurekset, hedelmät ja marjat maistuvat erityisen maukkailta tuoreina poimittuina. Muita oman tilan tuotteita ovat laiduntavien kanojen munat, omenamehu sekä tilan emännän juureen leivotut tuotteet.

Kun kesä lähestyy loppuaan, tupa siivotaan ja talo pistetään talviteloille. Hetki on aina hiukan haikea mutta onnellinen. Seuraavan kesän suunnitelmat siintävät jo mielessä.

Siitä huolimatta, että tekemistä olisi jatkuvasti tarjolla, Sannan mielestä elämä torpalla on helppoa ja rentoa. Hänestä se tuntuu siltä kuin olisi ikuinen viikonloppu.

– Muistan, kun kerran perille päästyäni istahdin sängylle ja huokasin oikein syvään. Totesin mielessäni, miten hyvä tänne onkin aina tulla.