Vuonna 1955 valmistuneen rintamamiestalon asukkaat ovat kunnostaneet sitä talokauppojen jälkeen vähitellen. Nyt vuorossa on salaojaremontti. Lämpimillä sadesäillä kellarikerroksen sisäilma on muuttunut helposti trooppiseksi.
Kellarin seinät tahdotaan saada pysyvästi kuiviksi ja lattiat lätäköttömiksi. Salaojaremonttia varten on teetetty tarkat suunnitelmat, joihin sisältyvät talon putki- ja sähköjohtokartat. Työn on tarkoitus valmistua ripeästi eli alle kahdessa viikossa.
Kaikesta päätellen ulkoseinien perusmuuri on tyystin kadottanut kykynsä torjua kosteutta. Alkuperäinen bitumisively ei ilmeisesti ole vuosikymmeniin suojannut kivijalkaa riittävästi vesipainetta vastaan, ja toimimattomat salaojat ovat edesauttaneet maakosteuden imeytymistä kellariin.
Ajoluiska on osaltaan lisännyt autotallin kosteusrasitusta. Pannuhuoneen, sen viereisen huoneen ja porraskäytävän ylenpalttista vesiannosta on puolestaan varmistanut pihaan osittain upotetun betonisen öljysäiliöbunkkerin taloa kohti kallistuva kansilevy. Siltä kohdin perusmuuri onkin lohjennut ilkeästi.
Asukkaat olivat jo ehtineet purkaa kellarin seinien pinnoilta pois ylimääräiset vällyt: märän lämmöneristeen, kipsilevyn ja muovitapetin. Takaa paljastui tietysti hometta, joka sai nopeasti kyytiä mekaanisesti. Laastit ja maalit on hiottu pois kauttaaltaan kuivumisen ja hajunpoiston vauhdittamiseksi. Turbovaikutusta on haettu lisälämmittimellä ja puhaltimella, joka on tuupannut ilmaa ulos laakerit kuumina.
Yhtään pidempään remonttia ei olisi voinut lykätä.
Perinnerakentaja Heikki Kittamaa opasti asukkaita, että korjaaminen vaatii kärsivällisyyttä. Kittamaa myös korosti, että pitää malttaa odottaa salaojaremontin jälkeistä kellarin kuivumista ennen kuin sitä ei aletaan kunnostamaan.
Perusmuuri oli vaurioitunut kosteudesta
Urakoitsija Markus Meriluoto kuskaa rintamamiestalon työmaalle kuorma-auton vaihtolavalla kahdeksantonnisen kaivinkoneen ja muut laitteet. Pian hän jo purkaa piharakenteita.
Puinen terassi, pihalaatoitus, rikkinäiset betoniportaat sekä teräksinen öljysäiliö ja sen betoninen suoja-astia heivataan sijoiltaan konevoimin. Teräksinen öljysäiliö kelpaa Romu Keinäselle, muut purkujätteet Ämmässuon kaatopaikalle.
Seuraavana päivänä kaivinkone kauhoo talon reunustaa. Urakkamies hiukan yllättyy.
– Perusmuuri on oletettua heikommassa kunnossa. Siitä irtoilee palasia, kun tukeva maa lähtee pois ympäriltä.
Kaivun pohjalta ilmenee toinenkin hämmästyksen aihe: anturaperustus ilman tuhtia anturaa. On vain anturan tapainen betonilevike perusmuurin alla, ja sen kanssa samaan tasoon valettu lattia. Vähä kaivaminen on rakennettaessa säästänyt työtä ja materiaalia.
Betonilevikkeen alta 20 senttiä syvemmältä tulee vastaan tiiliputkinen salaoja, jonka vesille ei havaita purkupaikkaa.
Markus Meriluoto yhtyy asukkaiden käsitykseen: rakennuksen pahin ongelma on kosteuden pääsy seinustalta perusmuurin läpi sisälle kellariin. Hän uskoo, että ratkaisuksi valittu Isodrän-salaojitus- ja veden-eristysmenetelmä on juuri oikea.
– Perusmuuri saadaan eristelevyillä lämpimäksi, ja sen kastepiste siirtyy betonimuurista ulospäin. Erillistä sepelistä tehtyä pystysalaojitusta ei tarvita, koska levy salaojittaa sekä pysty- että vaakasuuntaan.
Näin salaojaremontti tehtiin
Seuraavina päivinä perusmuurin murtumat korjataan ja muhkurat tasataan valamalla, minkä jälkeen asennetaan eristelevyt ja levyjen ulkopintoihin tukkeutumista estävä suodatinkangas. Sama kangas ulotetaan alapäästään kaivannon pohjalle ja ulkosivustalle torjumaan puiden juurien tunkeutumista perustuksen läheisyyteen. Tästä jatketaan sepelitäyttöön sekä salaojaputkien, salaojien tarkastuskaivojen ja rännikaivojen asentamiseen.
Seulottu salaojasepeli saapuu tontille. Kuorma-auton hihnasiirtolaitteella aletaan annostella sepeliä kaivannon pohjalle siten, että salaojien tarkastuskaivot saadaan oikeaan korkeuteen ja salaojaputkille oikeat kaadot, puoli senttimetriä metriä kohti alimmasta kulmasta ylöspäin kohoten ja samalla talo kiertäen. Vasta tämän jälkeen sepelikerrosta kasvatetaan niin, että se peittää noin 10 senttiä eristelevyjen alareunoista.
Sepelitäytön yläosaan, 20–40 senttiä salaojaputkia korkeammalle, asennetaan rännikaivoista lähtevät sadevesiputket, joiden kaadot ovat yksi senttimetri metriä kohti. Putkien päälle asennetaan routaeristeiksi vaakasuuntaiset XPS-eristelevyt. Sadevesiä varten tontin takakulmaan asennetaan purkuputki.
Yläpäistään liian korkealle ulottuvat Isodrän-levyt sahataan haluttuun mittaan langalla merkityn mukaisesti. Peitelistalla, jonka alle asennetaan suodatinkangasliuska, toteutuu viimeistely. Kaivannon lopputäyttöön kelpaa alkuperäinen, humuspitoinen kaivumaa. Jäljellä on enää tontin siistiminen.
Salaojaremontti aiheuttaa pienellä tontilla melko täydellisen hävityksen. Remontin yhteydessä kannattaa siis miettiä, haluaako pihan entiselleen vai tehdä siihen muutoksia.
Rintamamiestalon salaojaremontti – näin se tehdään
- Kellarin seinien kosteusongelma onnistutaan usein kätkemään piiloon riskirakenteilla – sisäpuolisilla lämmöneristyksillä, paneloinneilla, muoveilla ja levytyksillä.
- Talon perusmuurin remontti ja maaperän kuivatus on aina tärkeää suunnitella oikein. Samalla on huolehdittava pystysuuntaisesta salaojituksesta.
- 1950-luvun talon kellarikerroksen betonisten ulkoseinien sisäpinnat eristettiin usein maakosteutta vastaan kaksinkertaisella kuumabitumisivelyllä. Jos näin eristettyjen seinien ulkopintaan laitetaan bitumieristys, perusmuurin kuivuminen ulospäin estyy. Kun ulkopintaan sen sijaan asennetaan salaojittava perusmuurilevy tai maarakenteisiin sopiva lämmöneriste taikka näiden kahden yhdistelmä, rakenteista ulospäin haihtuva kosteus pääsee poistumaan joko perusmuurilevyn muodostamasta ilmaraosta tai lämmöneristeen läpi salaojittavaan sorakerrokseen.
- Salaojittavaa kosteus- ja lämmöneristyslevyä käytettäessä kostea höyry virtaa seinärakenteen lämmetessä huokoisen levyn läpi sen viileään ulkopintaan ja valuu siitä vetenä kohti salaojaputkea. Tällaisen liimakäsitellyn EPS-solumuovilevyn ja kaivumassatäytön väliin ei tarvita salaojitussoraa, mutta levyn pintaan on asennettava suodatinkangas.
- Ellei käytetä salaojittavaa kosteus- ja lämmöneristelevyä vaan perusmuurilevyä ja lämmöneristettä tulee lämmöneristeen ja kaivumaan välissä olla toimimisen varmistamiseksi riittävä kerros salaojitussoraa, joka johtaa maanpinnalta mahdollisesti vajoavan veden salaojaputkiin.
- Taloa ympäröivä maanpinta tulee kallistaa kolmen metrin matkalla vähintään 1/20 kallistuksella kellarinseinästä poispäin.
Asiantuntija: professori Unto Siikanen
