Kun Saila Jaatinen oli pikkutyttö, hän odotti valko- eli runoilijannarsissien nuppujen avautumista innokkaasti. Kun puhtaanvalkoiset kukat puhkesivat kesäkuun alussa, tiesi, että maa oli vihdoin tarpeeksi lämmintä ja äidiltä heltyi lupa tepsutella ulkona paljain jaloin.

– Runoilijannarsisseilla on ollut sija sielussani lapsuudesta saakka. Niiden tuoksukin on ylitse muiden, Saila hehkuttaa ja kertoo kukkien parfyymin leijailevan ilmassa etenkin iltaisin ja aamuisin.

Ei siis ihme, että Saila istutti valkonarsisseja omaan puutarhaansa ensimmäisten kasvien joukossa. Ne levittävät sulotuoksuaan puolikuun muotoisessa kasviryhmässä etelärinteessä. Narsisseja kasvaa ylöjärveläisessä pihassa myös kivikkoryhmissä ja omenapuun alustalla, jossa orkidea-, nunnan- ja syklaaminarsissien sekä esikoiden kukat kumartelevat toistensa puoleen kuin salaisuuksia supatellen.

– Narsissit ovat kauneimmillaan, kun ne ovat asettuneet paikkaansa.

Parasta narsisseissa on Sailan mielestä niiden helppohoitoisuus ja sitkeys.

– Narsissi on laiskan ihmisen kukka, joka nousee maasta uskollisesti joka vuosi. Vuosittaiseksi hoidoksi riittää, että poistaa isokukkaisista lajikkeista kuihtuneet kukat.

Hoitotoimista tärkein on kuitenkin jakaminen, sillä narsissi kasvattaa ahkerasti sivusipuleita, jotka tarpeeksi suuriksi kasvettuaan irtoavat emosipulista. Vuosien mittaan ahtaus lisääntyy ja kukinta heikkenee.

Kun Saila pari vuotta sitten nosti rinteessä kasvavat narsissit ylös jakamista ja uudelleen istuttamista varten, eri lajikkeet pääsivät sekoittumaan keskenään. Sailaa se ei harmita, sillä uuden istutuksen luonnonmukaiseen ja sopivasti villiin ilmeeseen hän on enemmän kuin tyytyväinen.

– Narsisseissa on korkeuseroja ja erilaisia muotoja, pieniä ja isoja kukkatötteröitä. Pidän myös siitä, että kun jokin lajikkeista on jo kukkinut, toinen on vasta nupullaan.

Isokukkaiset narsissit sytyttivät Sailan rakkauden jo lapsuudessa, mutta viime vuosina hänen puutarhansa penkkeihin on asettunut toinen toistaan suloisempia, miniatyyrimäisen pieniä lajikkeita.

Innostuksen sytytti sekalainen, kivikkonarsissien nimellä ostettu pussi. Osalla niistä kukka on vain peukalonpään kokoinen. Nuppua ei välttämättä edes huomaa ennen kuin kukka avautuu.

– Niitä on paras ihastella heittäytymällä pötkölleen nurmikolle.

Pienikukkaiset lajikkeet ovat muiden narsissien tapaan osoittautuneet kiitollisiksi ja helppohoitoisiksi, joten Saila on istuttanut niitä vuosi vuodelta lisää. Bonusta on myös niiden varhainen kukinta.

Kauden aloittaa luminarsissi ’Rip van Winkle’, ja pian sen jälkeen kukkaan ehättää keltaoranssi syklaaminarsissi ’Jetfire’. Myös keltainen ’Têteà-Tête’ lukeutuu aikaisiin kukkijoihin. Tetenarsissi juhlistaa Sailan apen syntymäpäivää töpöllä viisisenttisellä varrellaan.

– Se kukkii takuuvarmasti toukokuun neljäs päivä, olivatpa säät millaiset hyvänsä.