Viherpiha

Väripilkkuja syyspuutarhaan! Katso ammattilaisten suosikit: nämä 9 pensasta leiskuvat upeissa ruskan sävyissä

Väripilkkuja syyspuutarhaan! Katso ammattilaisten suosikit: nämä 9 pensasta leiskuvat upeissa ruskan sävyissä
Ruska saa nämä 9 pensasta hehkumaan toinen toistaan upeammissa väreissä. Taimistot esittelevät ruska-ajan näyttävät suosikkinsa, joista monet menestyvät pohjoisessakin.
Julkaistu: 2.10.2020

Axel Kroschel: "Koristearonian punaiset lehdet kiiltävät vielä myöhään syksyllä"

Tornionlaakson taimitarha, Tornio, vyöhyke VI

1. Koivuangervo

Koivuangervo on pitkään ja aikaisin kukkiva valkokukkainen pikkupensas, kauniin pyöreä muodoltaan. Se menestyy koko Suomessa. Kun syksy koittaa elokuussa Torniossa, Spiraea betulifolia on kauneimmillaan. Se muuttuu ensin oranssiksi, sitten punaiseksi. Väri on hehkuvin aurinkoisella paikalla.

Tämä kestävä pensas on juuri sopivan kokoinen moneen pihaan: se ei yleensä kasva metriä korkeammaksi ja leveämmäksi. Koska koivuangervolla on pienet lehdet, se sopii melko lähekkäin istutettavaksi ja peittää nopeasti. Koivuangervo sopii sellaiseen paikkaan, johon halutaan väriläiskiä. Koivuangervo käy esimerkiksi vuorimäntyjen joukkoon, sillä molemmat ovat pystykasvuisia. Pensaan voi upottaa myös pikkupuiden alle.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 80–100 cm

Kukinta-aika: kesä-heinäkuu

Kasvuvyöhyke: I–VII (katso kasvuvyöhyke)

2. Koristearonia

Koristearonian kiiltävät lehdet tekevät pensaasta tyylikkään. Monikäyttöisyys on sen valtteja: sitä voi istuttaa vapaasti kasvavaksi aidanteeksi, leikattavaksi aidaksi, pensasryhmäksi tai yksittäin – rungollinen pikkupuukin löytyy. Ruskanvärisenä rungollisena pikkupuuna se on hieno katseenvangitsija täällä pohjoisessa.

Kun aurinko paistaa, pensaan todella huomaa. Punaiset lehdet kiiltävät myöhään syksyllä melkein siihen saakka, kunnes ne putoavat. Näyttävät mustat marjat voivat jäädä joskus pensaaseen kevääseen asti. Aronia x prunifolia sopii näkösuojaksi ja suojapensaaksi. Rungollinen aronia mahtuu pikkupihaankin. Juurelle istuttaisin maanpeiteperennoja, kuten rentoakankaalia, varjoyrttiä tai rönsyansikkaa.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 200–250 cm

Kukinta-aika: kesäkuu

Kasvuvyöhyke: I–IV (V) (katso kasvuvyöhyke)

3. Pikkuherukka eli lamoherukka

Pikkuherukka tunnetaan myös lamoherukkana, joka kuvaa pensaan kasvutapaa. Se on minusta osuvampi nimi. Viherrakentajien suosima pensas peittää hankalatkin paikat – olen nähnyt vallin, joka oli täynnä rikkaruohoja ja heiniä. Ajattelin, ettei edes lamoherukka pärjäisi siellä, mutta niin se vaan menestyi.

Pikkuherukalla on vain hyviä ominaisuuksia. Pohjoisessa on tärkeää, että se lähtee aikaisin kasvuun. Pensas ilahduttaa varhain keväällä raikkaanvihreillä lehdillään ja pukeutuu elokuussa punaiseen. Rungollisesta koristearoniasta, koivuangervosta ja pikkuherukasta kokoat komean ruskapenkin. Ribes glandulosum kasvattaa puolitoistametriset, maahan juurtuvat versot. Siksi istutusväli saa olla 70 senttiä.

Valon tarve: auringosta varjoon

Korkeus: 30–50 cm

Kukinta-aika: touko-kesäkuu

Kasvuvyöhyke: I–VII (katso kasvuvyöhyke)

Matti Kulju: ”Pihoissa harvemmin nähty kääpiösorvarinpensas erottuu loistavan punaisella syysvärillään"

Oulujoen taimisto, Muhos, vyöhyke V

4. Mongolianvaahtera

Mongolianvaahtera kasvaa nuorena nopeasti. Monirunkoinen pensas menestyy hyvin meillä viitosvyöhykkeelläkin: täällä päin kasvaa monia vanhoja yksilöitä. Voimakkaan kasvun vaiheessa mongolianvaahteran latvat saattavat paleltua, koska ne eivät ehdi puutua ennen talvea. Myöhemmin kasvun hidastuessa ongelma poistuu. Varsinkin nuorena pensas on syytä suojata jäniksiltä ja rusakoilta.

Tykkään mongolianvaahteran kauniista, siroista lehdistä. Ja tietysti erityisen näyttävästä syysväristä. Acer tataricum subsp. ginnala sopii korkeaksi taustapensaaksi ja näkösuojaksi. Rungollisena se käy pensasryhmän keskellekin korkeaksi kasviksi. Seuraksi sopivat matalahkot pensaat, kuten pensasangervot.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 3–6 m

Kukinta-aika: kesäkuu

Kasvuvyöhyke: I–V (katso kasvuvyöhyke)

5. Nukkeruusu

Kestävä nukkeruusu on matala kasvi, jolla on yksinkertaiset ruusunpunaiset, miedosti tuoksuva kukat. Sen lehdet ovat pienet ja kiiltävät. Lehtien syysväri on upea, voimakkaan punainen. Eniten kestävää ja helppohoitoista nukkeruusua on käytetty puistoissa ja muissa julkisissa paikoissa. Minusta se sopii hyvin myös kotipihoihin, vaikka se ei olekaan suuri- ja kerrottukukkainen ruusu.

Rosa nitida ei pienen kokonsa vuoksi ole yksittäin käytettynä näyttävä, joten istuttaisin sitä isoksi ryhmäksi. Nukkeruusu toimii puiden alla suurina kasvustoina tai ajoväylän ja puuaidan väliin jäävän kapean kaistaleen peittämisessä. Maan suhteen nukkeruusulla ei juurikaan ole vaatimuksia.

Valon tarve: aurinkoinen

Korkeus: 50–100 cm

Kukinta-aika: heinä-elokuu

Kasvuvyöhyke: I–V (katso kasvuvyöhyke)

6. Kääpiösorvarinpensas

Pihoissa harvemmin nähty kääpiösorvarinpensas erottuu loistavan punaisella syysvärillään. Lehdet ovat kapeat ja versot pitkät ja rennot, joten tuloksena on hieman harvahko kasvusto. Varmista siksi, että istutat sen rikkaruohottomaan multaan. Muista, että kasvi on myrkyllinen.

Punaisiin lehtiin yhdistyvät pinkit hedelmystöt ja oranssit siemenet tekevät kääpiösorvarinpensaasta eksoottisen näköisen kasvin. Erityisen hyvin Euonymus nanus var. turkestanicus sopii paikkoihin, joissa se saa roikkua vapaasti kivireunuksen tai luonnonkivien yli. Se on mainio valinta rinteisiin, kallioille, kivikkoryhmän pensaaksi ja metsäpuutarhaan. Pensas käy yhteen havujen ja muiden ikivihreiden kasvien, kuten alppiruusujen, kanssa.

Valon tarve: puolivarjosta varjoon

Korkeus: 50 cm

Kukinta-aika: kesäkuu

Kasvuvyöhyke: I–V (katso kasvuvyöhyke)

Marjaana Lepänvuori: ”Tuuhea japaninkääpiökirsikka on hauskannäköinen koko vuoden”

Pinsiön taimisto, Hämeenkyrö, vyöhyke III/IV

7. Kevätatsalea

Kevätatsalea on soma pikkupensas, joka kukkii näyttävästi touko-kesäkuun vaihteessa. Auringossa viihtyvällä pensaalla on oranssi tai helakanpunainen syysilme. Rhododendron x fraseri pudottaa lehdet talveksi, joten ei ole pelkoa, että se saisi keväällä ahavaa ikivihreiden kasvien tapaan. Kevätatsalea on kestävimpiä atsaleoita ja FinE-laji.

Istuttaisin useita taimia samaan ryhmään, koska pieni pensas näyttää orvolta yksinään. Kevätatsalea vaatii happaman maan, joten älä sirottele juurelle kalkkia tai tuhkaa ja käytä havu-rodomultaa. Maa saisi olla multava, tuore, ravinteikas ja vettä läpäisevä. Havuista valitsisin seuraksi matalia katajia ja kääpiökuusia, syyshortensioista matalia lajikkeita, kuten ’Bobon’ ja ’Bombshellin’.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 100–130 cm

Kukinta-aika: touko-kesäkuu

Kasvuvyöhyke: I–IV (katso kasvuvyöhyke)

8. Marjaomenapensas

Roteva ja koristeellinen Malus toringo var. sargentii kasvaa vähintään saman verran leveyttä kuin korkeutta, noin kaksi metriä. Marjaomenapensas peittyy kesäkuussa valkoisiin omenankukkamaisiin kukkiin. Syksyllä pensas pukeutuu keltaisiin ja punakeltaisiin lehtiin ja punaisiin marjoihin. Saatavilla on myös punertavalehtinen, vaaleanpunakukkainen ’Susanna’-lajike.

Kalkitussa ja vettä läpäisevässä maassa viihtyvä pensas sopii istutusryhmiin, omaksi ryhmäksi ja vapaasti kasvavaksi aidanteeksi, jos tilaa on. Kivoja kumppaneita ovat korallikanukka, jasmikkeet ja pensasangervot, kuten idänvirpiangervo. Pensas kannattaa suojata jyrsijöiltä, vaikka taimistomme puistossa se on säästynyt pupuilta.

Valon tarve: aurinkoinen

Korkeus: 200 cm

Kukinta-aika: kesäkuu

Kasvuvyöhyke: I–V (katso kasvuvyöhyke)

9. Japaninkääpiökirsikka

Japaninkääpiökirsikkaa pidetään melko arkana, mutta suosittelen kokeilemaan sitä rohkeasti. Taimistomme puistossa se on menestynyt ilman talvisuojausta vuosia, vaikka olosuhteet kasveille ovat pikemminkin nelos- kuin kolmosvyöhykkeellä.

Tuuhea ja pystykasvuinen Prunus incisa ’Kojou-no-mai’ on hauskannäköinen koko vuoden. Toukokuussa se kukkii vaaleanpuna-valkoisilla kukilla, ja syksyllä lehdistö muuttuu viininpunaiseksi. Koristeellinen oksisto on tiheä ja kiemurainen.

Istuta ryhmän katseenvangitsijaksi kalkittuun, melko ravinteikkaaseen ja läpäisevään maahan. Sopivia kavereita ovat seppelvarpu, tuivio, keijuangervo tai happomarjan kääpiölajikkeet, perennoista verikurjenpolvi, hopeahärkki ja maksaruohot.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 100-150 cm

Kukinta-aika: toukokuu

Kasvuvyöhyke: I–III (IV) (katso kasvuvyöhyke)

Kommentoi »