Viherpiha

Rujo rinnetontti muuttui Riinan käsissä vehreäksi keitaaksi – ”Kasvun ihme samalla sekä ärsyttää että kiehtoo”


Tontin jyrkkä ja kivikkoinen rinne oli karkottanut aiemmat ostajaehdokkaat, mutta Riina Hifumi näki rinteessä mahdollisuuksia. Hänen mielestään korkeuserot jakavat puutarhan luontevasti eri tiloihin. Puutarhaharrastuksesta urkeni kirjanpitäjänä työskenneelle Riinalle myös uusi ura.
Kuvat Teija Tuisku

Kuinka puutarhasi sai alkunsa, Riina?

Muutimme tänne Hollolan maaseudulle Kalliolaan vuonna 2003. Se oli oikeastaan aika sattumaa. Meillä oli tuolloin muutaman vuoden vanha omakotitalo Lahden Renkomäessä. Sen piti olla metsänreunatontti, mutta pian metsä kaadettiin, ja alue tuntui täyttyvän sadoista taloista. Halusimme väljemmille vesille.

Mieheni Jani Hifumi ajoi tästä kerran ohi ja kiinnostui heti. Pian tulimme yhdessä katsomaan paikkaa. Tontti on Mukkulan kartanon vanhoja maita, pääosin sankkaa kuusimetsää. Kivinen ja jyrkkä rinne olivat kuulemma karkottaneet pois muut ostajat. He olivat päivitelleet, millä ihmeellä paikasta saisi raivattua kauniin. Meille tontin ominaisuudet olivat mahdollisuuksia. Niin siinä sitten kävi, että ihastuimme paikkaan ja maksoimme käsirahan saman tien.

"Aikaisemmin meillä oli ihan peruspiha, enkä täälläkään ollut alkuun kiinnostunut puutarhanhoidosta", Riina Hifumi kertoo.

Aikaisemmin meillä oli ihan peruspiha, enkä täälläkään ollut alkuun kiinnostunut puutarhanhoidosta. Nyt 20-vuotias Joonas ja 17-vuotias Anna olivat silloin pieniä, ja olin heidän kanssaan paljon kotona. Silloin huomasin, kuinka mukava oli puuhailla puutarhassa.

Innostumisessa auttoivat myös naapuruston muut äidit, jotka löysivät puutarhanhoidon samaan aikaan. Höyrysimme yhdessä milloin mistäkin kasvista, esimerkiksi kurjenpolvista tai pensasruusuista, joita oli ihan pakko saada.

Riina on innostunut hyötyviljelystä vasta viime aikoina. Pieni kasvimaa on rakennettu lavoihin. Etualalla kasvaa ’Black Magic’ -palmukaaleja sekä ’Half Tall’ -lehtikaaleja.
Yritän opetella siihen, että keskittyisin enemmän nauttimaan tästä kaikesta enkä vain näkisi tekemättömiä töitä.
Kotimainen ’Lumo’-neidonruusu on keskikesällä upeimmillaan. Se menestyy kasvuvyöhykkeillä I–III ja kasvaa parimetriseksi.

Harrastuksesta tuli lopulta myös työ. Eikö puutarha koskaan kyllästytä?

Niin, puutarha on vienyt minut mennessään. Kun intoni syveni, aloin ajatella, että tästähän voisin saada uuden uran. Olen aikaisemmalta ammatiltani kirjanpitäjä, mutta vuonna 2010 lähdin opiskelemaan puutarhuriksi. Jokainen hetki puutarhakoulussa oli ihana, paitsi ehkä traktoritunnit. Paljon olen oppinut myös omassa puutarhassani. Täällä monet asiat on tullut koettua kantapään kautta.

Vaikka työskentelen nykyään puutarha-alalla, en väsy puutarhaani koskaan. Kotona saan kokeilla ihan mitä haluan. Ainoa huono puoli tässä on se, että kotipuutarhassa on usein eniten tehtävää juuri samaan aikaan, kun töissäkin on kiirettä. Yritän opetella siihen, että keskittyisin enemmän nauttimaan tästä kaikesta enkä vain näkisi tekemättömiä töitä.

Rinteen kasvillisuus on sekoitus kesäpikkusydämen ja hopeahärkin tapaisia kestäviä perennoja, pensasruusuja ja koivuangervoja. Etualalla kukkii kiinanpioni ’Duchesse de Nemours’ sekä itsekseen leviäviä sormustinkukkia.

Puutarhaharrastukseeni on kuulunut melkein alusta asti myös Versoja Vaahteramäeltä -blogini. Alussa se oli minulle lähinnä puutarhapäiväkirja, mutta nykyään se on kasvanut foorumiksi, jossa voin olla helposti vuorovaikutuksessa muiden puutarhaihmisten kanssa. Seuraan myös muita puutarhablogeja Suomesta, Ruotsista ja Kanadasta.

Kuinka tarkasti oma puutarhasi on suunniteltu?

En voisi kuvitellakaan, että suunnittelisin ja rakentaisin puutarhani kerralla valmiiksi ja sitten vain leikkaisin nurmikkoa ja nyppisin rikkaruohoja. Ainahan sitä haluaa jotakin uutta!

Rinne jakaa puutarhan luontevasti eri osiin. Ylhäällä on iso oleskelualue terasseineen ja tynnyrisaunoineen. Rinteen keskitasolla on kasvihuone. Alhaalle rakensimme eräilyä harrastavan mieheni toiveesta laavun.

Osa puutarhan ratkaisuista on syntynyt kuin itsestään. Huomasin esimerkiksi, että rinteen reunaan vain alkoi tallautua polkua. Toteutimme lopulta siihen kunnon kulkureitin asvalttirouheesta, joka pysyy paikallaan kaltevallakin pinnalla. Toinen sattuma oli lähtölaukaus kivikolle. Talon sokkelin ympärille tilaamiamme seulanpääkiviä jäi yli, ja minä aloin sitten asetella niitä rinteeseen.

Muutaman vuoden vanha kasvihuone sijaitsee rinteessä. Riina kasvattaa siellä tomaatteja, yrttejä, pelargoneja sekä uutena kokeiluna myös okaa, Oxalis tuberosa.
Puutarhatyyleistä minua kiehtoo perinteinen suomalainen maalaispiha, mutta vielä enemmän rakastan ruotsalaisia puutarhoja.
Kivikossa ’Lumo’- ja ’Sointu’-pensasruusujen kanssa kasvaa muun muassa vuorimäntyjä. Sen vierestä kulkee jo rakennusaikana hahmonsa saanut polku alapihalle.

Onko sinulla lempikasveja?

Helppohoitoisuus on ollut minulle alusta asti tärkeää, koska tontti on niin suuri, kaikkiaan noin 6000 neliötä. Tämän vuoksi olen panostanut paljon pensaisiin. Niissä on paljon vähemmän työtä kuin vaikkapa perennoissa. Toisaalta monet pensaat ovat minusta myös todella kauniita. Hortensiat ovat ehdottomasti suosikkejani.

Millaisesta tyylistä pidät?

Pidän siitä, että puutarha on puoliksi villiä ja puoliksi hoidettua. Luonto sekoittuu puutarhaan varsinkin tontin laitamilla. Puutarhatyyleistä minua kiehtoo perinteinen suomalainen maalaispiha, mutta vielä enemmän rakastan ruotsalaisia puutarhoja. Naapurimaassa puutarhaan suhtaudutaan jotenkin paljon vapaammin kuin meillä.

Mieheni isä on Japanista, ja mekin asuimme maassa kolme vuotta ennen lasten syntymää. Ihailen kovasti japanilaisia puutarhoja, mutta jotenkin se tyyli ei kuulu tänne. Talo ja maisema ovat täällä niin eri maailmasta.

Millaisia haasteita olet kohdannut?

Tontin rehevyys tuntui aluksi melkein epätoivoiselta. Minua mietitytti, kuinka saan pidettyä hurjan kasvun aisoissa. Sisääntulon luonnontilaisetkin alueet pitää säännöllisesti leikata lyhyeksi, sillä muuten ne reuhahtavat parimetriseksi nokkospusikoksi. Kasvun ihme samalla sekä ärsyttää että kiehtoo minua. Vaikka kuinka suunnittelen, kasvit tekevät mitä tekevät. Ei niitä voi määräillä, ainoastaan ohjailla. Toisaalta esimerkiksi sormustinkukat ovat aika ihania, vaikka ne ilmestyvätkin juuri sinne, minne lystäävät.

Ensimmäisinä vuosina puutarhassani oli enimmäkseen vain perennoja. Silloin tuntui, että puutarha-aika loppui aina liian lyhyeen ja tontti näytti tyhjältä suuren osan vuodesta. Pensaiden ja havujen myötä puutarhassa näyttää nykyään ympäri vuoden kiinnostavalta. Olen myös oppinut katselemaan puutarhaa eri tavalla. Nykyään löydän jopa marraskuun pimeydessä sieltä jotakin innostavaa – suloisia siemenkotia, mahtavia muotoja tai kuuran kuorruttaman kukan.

Tähtiputket kukkivat kesällä pitkään, jos leikkaat kuihtuneet kukkavarret alas. Jani harrastaa eräilyä, ja hänen toiveestaan tontille rakennettiin laavu.

Riinan parhaat vinkit

  1. Korvaa osa nurmikosta katetuilla pinnoilla. Me vietämme eniten aikaa suurella terassialueellamme, johon aurinko paistaa koko päivän.
  2. Rakenna puutarhaan kodin kesäinen viihdekeskus. Olemme kesäisin ulkona aamusta myöhäiseen iltaan, mutta tynnyrisaunan rakentamisen myötä meidän pihaviihtyvyytemme kasvoi vielä entistäkin suuremmaksi.
  3. Kirjoita ylös pihamuistiinpanoja pitkin kesää. Niistä on seuraavana vuonna helppo tarkistaa, kuinka hyvin jokin kokeilu onnistui tai mitä uusia suunnitelmia olen miettinyt.
  4. Säilytä puutarhan lumo ympäri vuoden. Minä somistan kasvihuoneen talvella valoilla ja kynttilöillä. Sisällä vaalin huonekasveja, sillä se auttaa vihreän kaipuuseen. Tammikuussa voikin jo ryhtyä taas kylvöihin!
Julkaistu: 7.3.2019