Maallikon korvaan tämä kuulostaa hyvältä. Jos rakennuksessa on niin sanottu rossipohja, sen puurakenteisen alapohjan alla on tyhjää tilaa. Ilmatila tuulettuu sokkeliin tehdyistä luukuista tai jos talo seisoo betonipilareilla, sitäkin paremmin. Mainio rakenne, eikö vaan?
Jotta rossipohja pysyy raikkaana, sekin vaatii silti huomiota. Kahden asian pitää pysyä kunnossa: lattian alla olevan tilan pitää tuulettua ja maapohjan pysyä kuivana. Jos kumpi tahansa näistä on pielessä, alkavat ongelmat.
Jos harkitset rossipohjaisen talon ostamista, tee ennen ostopäätöstä sama kuin mitä omistajankin pitäisi säännöllisesti muistaa tehdä: käy rakennuksen alla olevassa ryömintätilassa. Jos kyse on mökistä, hyvä tapa olisi poiketa siellä pari kertaa vuodessa, ensin mökkikauden alkaessa keväällä ja toisen kerran syksyllä.
Osa ongelmista on helppo havaita. Jos ryömintätilassa kontatessa polvet kastuvat, jotain on pielessä ja tarpeen tehdä.
Kosteuden poissa pysymiseen vaikuttaa se, millainen maapohja talon alla on ja miten kosteuden nousu rakenteisiin on estetty. Jos rakennus on kuopassa ja savisella tontilla, tilanne on toinen kuin kuivalla soraharjulla. Toisaalta sulamisvedet saattavat kallioisellakin tontilla valua keväällä rakennuksen alle ja muodostaa lammikoita.
Kosteusongelmia saattavat aiheuttaa myös monet sellaiset asiat, jotka liittyvät ihan muuhun kuin pohjaan. Vuotavasta sadevesikourusta voi lorista vettä väärään kohtaan, puiden juurakot ovat voineet tukkia salaojat, ja tukkoon mennyt sadevesijärjestelmä voi aiheuttaa lammikoitumista sokkelin reunaan. Siksi taloa ja sen järjestelmiä pitää muistaa huoltaa.
Rossipohjan tuulettumista kannattaa tutkia myös ulkopuolelta. Jokaisella seinustalla kuuluu olla ainakin yksi tuuletusaukko, pitkillä useampiakin, ja aukoista pitää syntyä läpiveto. Aukkojen pitää myös olla auki ja ritilällä tai metalliverkolla suojattuja. Vanhassa rakennuksessa niiden eteen on usein käännettävissä luukut, mutta luukkujen sulkemista ei enää suositella edes talveksi. Aukkoja ei myöskään pidä peittää halkopinolla tai kukkapenkillä niin, ettei ilma pääse sisään luukuista.
Jotta visiitti rakennuksen alle onnistuisi helposti, kulkuluukun avaamista ei kannata tehdä hankalaksi. Jos talon alle päästäkseen on avattava kahdeksantoista ruuvia, joissa on erilaiset kannat, tulee herkästi mieleen keksiä muuta tekemistä. Kulkuluukkua ei kuitenkaan kannata tuuletuksen merkeissä pitää pitkään auki, sillä yksittäisen aukon kautta tuulettuminen ei toimi ja luukusta voi mennä siilejä ja muita eläimiä sisään.
Alapohjaan voi olla myös tehty kulku rakennuksen sisältä. Jos vanhassa rossipohjaisessa rakennuksessa ei vielä sellaista ole, luukun voi myöhemminkin tehdä.
Entä jos lattian alta löytyy kosteutta eikä voida tietää, kauanko se on siellä muhinut tai miten rakennusta on huollettu? Monesti on viisasta kutsua ammattilainen arvioimaan tarvittavia korjauksia tai tuuletuksen parantamista. Hyödyllistä tietoa korjaustavoista löytää myös Hometalkoot.fi-sivuilta.
Jos keskellä rakennusta on tulisijan perustukset tai rakennus on L-kirjaimen muotoinen, ilmankiertoa rakennuksen alla voidaan tehostaa sieltä vesikatolle ulottuvalla pystyputkella tai aukkoja lisäämällä. Pitkäaikainen kosteus voi edellyttää lahovaurioiden korjaamista, joskus taas avuksi riittää esimerkiksi maapohjan kapillaarikatkon parantaminen. Pulmista pääseminen saattaa vaatia myös salaojien uusimista tai sadevesien uudelleenohjausta. Tärkeintä on poistaa syy, josta kostuminen aiheutuu.
Yleensä vaurioiden synty vie vuosia, mutta tiedetään tapauksia, joissa alapohja on maapohjan kosteuden ja puutteellisen tuuletuksen vuoksi homehtunut yhden kesän aikana. Oikein rakennettuna ja huollettuna puurakenteinen tuulettuva alapohja toimii kuitenkin hyvin ja palvelee monenlaisilla tonteilla. Se on myös rakenne, jonka rakentamiskustannukset ovat usein esimerkiksi maanvaraista perustusta pienemmät.
Mitä talon alla pitäisi tutkia?
- Rakennuksen alla käydessä on hyvä käyttää hengityssuojainta ja ottaa mukaan piikki tai puukko, jolla voi koputella ja kokeilla, ovatko rakenteet kovia vai lahoamassa.
- Jos puulaudoituksessa tai tuulensuojalevyssä näkyy mustia homepisteitä, tummentumia tai vaaleaa homerihmastoa, se kertoo tuuletuksen puutteista.
- Hälytyskellojen pitäisi soida myös, jos rakennuksen alla on voimakas haju. Silloin tarkastuksen tekijäksi kannattaa tilata ammattilainen, joka suojautuu asianmukaisesti. Maanpinnan lähellä on aina mikrobiperäistä hajua, mutta kosteusvaurio ja home lisäävät sitä ja samalla terveysriskejä.
- Ryömintätilassa kannattaa myös tarkistaa, ettei alapohjassa näy isoja rakoja ylöspäin. Ne aiheuttavat sekä hajujen kulkua sisätiloihin että lämmönhukkaa sisätiloista.
- Ryömintätilaa ei pidä käyttää minkään varastoimiseen, sillä kaikki sinne kerätty roina vähentää ilmankiertoa ja kerää mikrobikasvustoa. Siitä puolestaan syntyy sekä hajua että epäpuhtauksia, jotka nousevat taloonkin.
Asiantuntijat: johtava asiantuntija Antti Heimlander, Raksystems ja tutkimuspäällikkö Esko Sistonen, Granlund
