Sininen ovi johtaa Jessican rosoromanttiseen kesähuoneeseen – ”Emme osta uutta, vaan keksimme käyttöä vanhoille esineille”
Porvoolainen Jessica Gillberg muutti isovanhempiensa entiseen kotiin ja rakensi puutarhan keskipisteeksi kesähuoneen. Se on rakennettu kierrätysmateriaalista: talon vanhoista ikkunoista ja leivinuunin tiilistä.
Teksti
Kuvat
Julkaistu: 14.5.2020
Porvoolainen opettaja Jessica Gillberg muutti puolisonsa kanssa isovanhempiensa entiseen kotiin viisitoista vuotta sitten. Ison puutarhan hoitaminen on Jessican intohimo. Elämä siirtyi entistä enemmän ulos, kun pariskunta rakensi vuonna 2006 kierrätysmateriaaleista rennon kesähuoneen. Sieltä pariskunnan usein kesällä löytääkin.
Onnellisimmillaan Jessica on kesäisin, kun hän hoitaa puutarhaansa. Kun perheen väki on kotona, kanat saavat liikkua pihapiirissä vapaasti. Kanoilla on tapana seurailla Jessicaa pihatöissä.
Jessica Gillberg nauttii siitä, että kerran tehtyä voi aina muokata uudelleen. Kesähuoneen vanha ovi oli peräisin ladosta, mutta hiljattain siihen vaihdettiin naapurilta ostettu sininen ovi.
Ruskea laatikko on maitonäytelaatikko, jonka sisältämiin lasipulloihin kerättiin maitonäytteitä lypsytiloilta. Jessica tekee laatikkoon erilaisia asetelmia, ja se on usein kattauksen keskipisteenä. Pinnatuoli on saatu sukulaiselta.
Vanhoista tiilistä syntyy persoonallinen pinta. Osa kesähuoneen lattiasta on rakennettu Jessican isoäidin leivinuunin tiilistä.
”Kesähuoneen rakentaminen oli yhden kevään projekti. Halusimme sen kivinavetan eteläseinää vasten, jotta seinän lämpöä voisi hyödyntää kasvihuoneessa. Etelärinteeseen paistava aurinko tuo valoa kesähuoneessa kasvaville kasveille.
Nostamme vanhan tavaran paraatipaikalle ja keksimme sille uutta käyttöä.
Kesähuone on tehty kokonaan kierrätetystä materiaalista: sovittelimme talon vanhat ikkunat seiniksi, ja kesähuone muodostui sitä mukaan, kun saimme palaset sopimaan yhteen. Lattian teimme pihalta löytyneistä tiilistä. Ne ovat peräisin isoäitini vanhasta leivinuunista. Ainoastaan valokatteen ostimme uutena.
Vietämme kesähuoneessa paljon aikaa. Juomme aamukahveja, istumme iltoja ystävien kanssa ja nautimme ulkoilmasta myös sadepäivinä. Vieressä sijaitsee kesäkanala, jossa käy aikamoinen vilske. Saamme kanalasta taatusti tuoreita luomumunia. Kun lapset olivat pieniä, meillä oli myös lampaita kesäisin.
Vanha maitokoppi oli pihan reunalla, mutta Jessica nosti sen näkyvälle paikalle. Siihen tiivistyykin talon asukkaiden filosofia: otetaan vanhat tavarat esille ja näkyviin ja keksitään niille uutta käyttöä.
Koristekukkien ja -pensaiden lisäksi puutarhassa on paljon kasveja, joiden satoa hyödynnetään pitkin vuotta. Kasvimaa on lavan sisällä, jotta sen hoitaminen on mahdollisimman vaivatonta.
Emalivadit löytyivät vanhasta kompostista, jonka uumenissa ne olivat olleet vuosikausia.
Viiniköynnös on tuotu häämatkalta Virosta kymmenen vuotta sitten.
Puutarhamme on täynnä monen sukupolven muistoja.
Olemme remontoineet taloa ja pihapiiriä sillä ajatuksella, että tämä on vanha maatila ja se saa näkyä. Emme osta uutta, vaan keksimme käyttöä vanhoille esineille. Ikivanha ruostunut polkupyörä toimii sekä kaiteena että kukkatelineenä, vanhasta pesukoneesta tuli pöytä terassille, ja sain haluamani korkean kukkapenkin rakentamalla sen vanhojen kärryjen päälle.
Vaalimme perinteitä puutarhassamme. Emme osta juurikaan kasveja taimistoista, vaan saamme pistokkaita ja taimia ystäviltämme. Monella kasvilla on tarina. Vanhat omenapuut ja raparperit tuottavat edelleen hyvin satoa, vaikka ne ovat isovanhempieni peruja.
Parasta on se, että puutarhamme on täynnä muistoja: se tuoksuu juuri siltä kuin se tuoksui jo lapsuudessani isovanhempieni asuessa täällä. Puutarha on muisto rakkaista ihmisistä, ja ajattelen, että myös minä jätän sen muistoksi itsestäni.”
Polkupyörä on lahja entiseltä työtoverilta, joka tiesi, että se sopii Jessican pihaan. Pyörä toimii sekä terassin kaiteena että kukkatelineenä.
