”Kun elämässä kaikki tuntuu kaatuvan päälle, muistutan aina itseäni, että lopulta me ihmiset olemme täällä vain leikkimässä. Avioliitto voi hajota, pomo olla hirveä ja kaljamaha paisua entisestään, mutta lopulta minä olen täällä ja leikin.

Kukaan meistä ei tiedä, mitä meille tulevaisuudessa tapahtuu. Liikumme pallollamme 40 000 kilometrin tuntinopeudella äärettömiin jatkuvassa avaruudessa. Ei tätä hommaa kannata ottaa liian vakavasti.

Ymmärsin elämän leikillisyyden jo nuorena poikana. Törmäsin silloin hollantilaisen kulttuuriantropologin Johan Huizingan keksimään määritelmään Homo Ludens. Se tarkoittaa leikkivää ihmistä. Minusta se on evoluutiomme korkein ilmentymä, luomakunnan kruunu.

Olen pikkupojasta saakka seurannut sisäistä ääntäni. Sen ansiosta en ole koskaan tehnyt töitä vaan hölmöillyt kolumneissani ja eri tv-ohjelmissa, leikkinyt sanoilla luennoillani ja kirjojeni sivuilla. Tehnyt asioita, joita rakastan. Nauttinut vapaudesta, leikistä vailla rajoja ja sääntöjä. Ollut turvassa, sillä leikkiessä ihminen ei pelkää edes kuolemaa. Hän oppii ja nauttii, kulkee eteenpäin.

Joskus käyn seminaareissa luennoimassa yritysjohtajille huumorista ja leikin tärkeydestä. Siellä miehet istuvat rolexit kädessä kolmen tuhannen euron puvuissa ja ovat minulle, maahan muuttaneelle sakemannille, helvetin kateellisia.

Tiedän, että ilman tätä leikkiä voisin itsekin olla osastopäällikkö, jolla olisi rahaa, omistusasunto ja purjevene. Mutta silloin en olisi Roman. Eikä ihminen ole ilman leikkiä olemassa. Elämä alkaa leikistä.”